Opiskeluaikaisen työssäkäynnin paradoksi
Sipilän hallituksen kärkihankkeena on nopeuttaa opiskelijoiden siirtymistä työelämään.
Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden työssäkäynti opintojen ohella on verrattain korkeaa.
Yliopisto- ja ammattikorkeaopiskelijoista 55 % ilmoitti käyvänsä opintojen ohessa töissä rahoittaakseen opintojen aikaisensa elämisen Tilastokeskuksen mukaan.
Tämä on johtanut siihen, että vain viidennes korkeakoulututkinnon aloittaneista suoritti tavoiteajassa opiskelunsa.
Samaan aikaan kun opiskelijoiden työssäkäynti on lisääntynyt, niin vain 53 % opiskelijoista ilmoittaa, että työtehtävät vastaavat heidän opiskelemaansa alaa.
Pidän tätä ongelmallisena, koska opintojaan vastaamaton työ ei kartuta opiskelijoille omaa ammattitaitoaan vastaavaa kokemusta ja saattaa heikentää sellaisten työttömien työhön pääsyä, joilla olisi rationaalisemmat syyt tehdä kyseistä tehtävää.
Onnistuaksemme luomaan elinikäisen oppimisen polkuja jo opintojen alkuvaiheessa työelämään, tarvitsemme opiskelijoille opintojaan vastaavia työtehtäviä.
Onnistuaksemme luomaan elinikäisen oppimisen polkuja jo opintojen alkuvaiheessa työelämään, tarvitsemme opiskelijoille opintojaan vastaavia työtehtäviä.
Tällä mahdollistamme yhtäältä opintojen aikaisen elämisen rahoittamisen sekä edistäisimme opiskelijoiden valmiuksia siirtyä aiemmin tuottavampiin työtehtäviin valmistumisen jälkeen.
Mielestäni ammattiliitoilla on tässä erinomainen paikka tehdä uusi tuleminen. Liitoilla on käytettävissä paras tieto jäsenistään, joilla voidaan yhdistää työnhakijat ja työnantajat keskenään.
Rakentamalla kokonaisvaltaisen palvelukokonaisuuden, missä työ etsii tekijää auttaisi liitot opiskelijoita valmistumaan nopeammin koulutustaan vastaaviin tehtäviin.
Myös työantajat helpottaisivat omaa rekrytointiprosessiaan ja uskoakseni esimerkiksi ammattikorkeakoulujen taloudellinen intressi vauhdittaa opintomenestystä on kiistaton.
Jesse Kankanen, STTK -opiskelijoiden varapuheenjohtaja