Uutishuone

Miesten tasa-arvo ei toteudu perhe-elämässä

Tasa-arvo on vakavasti otettava ihmis- ja perusoikeus. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta keskusteltaessa on muistettava, että sen tulee kattaa sekä naiset että miehet. Työelämässä naisten työmarkkina-asema on usein miehiä huonompi. On oikeutettua vaatia, että työelämässä tasa-arvon edistäminen edellyttää muun muassa naisten ja miesten välisen keskimääräisen palkkaeron kaventamista sekä naisten urakehityksen tukemista.

Samassa yhteydessä on usein vaadittu perhevapaiden tasaisempaa jakamista naisten ja miesten kesken. Tämä auttaisi naisten työmarkkina-asemaa, mutta sen todelliset voittajat olisivat miehet.

Yhä edelleen on myös vallalla stereotyyppisiä ja vanhentuneita asenteita siitä, että äiti olisijotenkin ”ykkösvanhempi” isään verrattuna.

Perhe-elämässä miesten asema ja tasa-arvon toteutuminen ovatkin uhattuina juuri sen takia, että naiset käyttävät valtaosan perhevapaista – varsinkin pitkistä. Pienten lasten äidit tekevät myös isiä enemmän osa-aikatyötä voidakseen viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Sen sijaan isät tekevät enimmäkseen kokoaikatyötä ja vielä sen lisäksi paljon ylitöitä.

Yhä edelleen on myös vallalla stereotyyppisiä ja vanhentuneita asenteita siitä, että äiti olisi jotenkin ”ykkösvanhempi” isään verrattuna. Edellä mainituista syistä riskinä saattaa olla, että molemmat vanhemmat eivät ole tasa-arvoisia kotona, vaan isä jää äitiä heikompaan asemaan.

Tasa-arvon edistämisessä tärkeä tavoite on saada perhevapaat jakautumaan tasaisemmin  vanhempien kesken. Tavoitteen toteutuminen hyödyttäisi kaikkia. Miehet hyötyisivät sekä oman  vanhemmuutensa että isä-lapsi-suhteen vahvistumisena. Naisten työmarkkina-asema paranisi, millä olisi vaikutusta myös sukupuolten välisen palkkaeron kaventumiseen. Tasaisemmin jakautuvat perhevapaat helpottaisivat vanhempien työn ja perheen tasapainottamista.

Miesten pitämien perhevapaiden osuus on kasvanut, mutta muutos on ollut äärimmäisen hidasta.

Tällä kaikella olisi vaikutus myös lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisääntymiseen. Tasaisempi jako perhevapaissa olisi myös keino tasata vanhemmuudesta aiheutuvien suorien ja epäsuorien ustannusten jakautumista nais- ja miesvaltaisten alojen välillä.

Miesten pitämien perhevapaiden osuus on kasvanut, mutta muutos on ollut äärimmäisen hidasta. Kela julkisti keväällä 2016 tiedon, että vuonna 2015 vanhempainpäivärahaa oli saanut ennätysmäärä isiä ja että määrä oli suurempi kuin koskaan ennen.

Vanhempainpäivärahaa oli saanut 65 485 isää, mikä oli 11 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Pian tämän jälkeen kesällä 2016 julkaistiin Kelan tutkimus, jonka mukaan joka viides suomalaisisistä ei pidä ollenkaan perhevapaita. Tieto on todella hätkähdyttävä. Se, että jopa 20 prosenttia isistä ei käytä oikeuttaan pitää yhtään perhevapaata, ei voi olla vaikuttamatta isän asemaan kotona.

Joka viides suomalais -isistä ei pidä ollenkaan perhevapaita.

Isien pitämät perhevapaajaksot ovat huomattavasti lyhyempiä kuin äitien pitämät perhevapaat. Keskimäärin isä on perhevapaalla muutaman viikon. Useimmiten tämä tapahtuu silloin, kun äitikin on kotona. Näin ollen isällä ei ole mahdollisuutta itsenäiseen lastenhoitovastuuseen, mikä olisi tärkeää.

Tutkimukset ja kokemukset kertovat, että isät käyttävät parhaiten heille itselle kiintiöidyt, omat perhevapaajaksot. Lainsäädännöllä säädeltyä perhevapaajärjestelmää tulisikin jatkossa kehittää siten, että siihen sisältyisi nykyistä pidempiä, isille ”korvamerkittyjä” vapaajaksoja. Vaikka perhevapaajärjestelmään on sisällyttävä joustavuutta ja vanhemmille valinnanmahdollisuutta, niin jotta isien käyttämä osuus perhevapaista kasvaisi nopeammin, tulisi lainsäädännöllä ohjata ja tukea perheiden valintoja.

Perhevapaajärjestelmänä 6+6+6-malli, jossa molemmat vanhemmat saisivat oman 6 kuukauden pituisen vapaajakson ja kolmas jakso olisi vanhempien jaettavissa, ohjaisi jakamaan perhevapaat vanhempien kesken nykyistä tasaisemmin – säilyttäen silti joustavuuden ottaa perheiden erilaisia tarpeita huomioon.

Lainsäädännön lisäksi tarvitaan aktiivista kulttuurin muutosta työelämässä ja koko yhteiskunnassa.

Lainsäädännön lisäksi tarvitaan aktiivista kulttuurin muutosta työelämässä ja koko yhteiskunnassa, jotta isien oikeus hoitaa omia lapsiaan nykyistä enemmän toteutuisi. Asennevaikuttamista pystyvät tekemään kaikki ja siinä jokaiselle löytyy oma roolinsa.

Työpaikalla tulisi hyödyntää paremmin tasaarvosuunnitelmia keinona edistää työpaikan perheystävällisyyttä, työn ja perheen tasapainottamista sekä kannustettava isiä pitämään perhevapaita. On myös hyvä muistaa, että ihan jokaisella työyhteisön jäsenellä – niin johtajilla, esimiehillä kuin työkavereilla – on mahdollisuus luoda työpaikalle positiivista ilmapiiriä, joka kannustaa isiä pitämään enemmän perhevapaita.

Perheen ja työelämän tasapainottaminen on yhtä tärkeää äidille ja isälle. On varmistettava, että kumpikin vanhempi voi tasa-arvoisesti osallistua ja edetä työelämässä. Samalla on varmistettava, että kummallakin vanhemmalla on mahdollisuus tasa-arvoisesti olla osana lastensa elämää. – Näin, koska tällä hetkellä miesten tasa-arvo ei toteudu perhe-elämässä.

Anja Lahermaa, tasa-arvoasioista vastaava lakimies, STTK