Nuorten mahdollisuus uskoa tulevaisuuteensa kaipaa meitä kaikkia

STTK:n, SAMOK:n ja SYL:n nuorten taloudesta ja tulevaisuuden kuvasta keskustelleen yhteisseminaarin ympärillä pyörineestä some-pöhinästä saattoi helposti päätellä aiheen olevan erityisen ajankohtainen. Kuten se onkin. Niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin poliitikoidenkin toimesta on nostettu yhteiskunnallisessa keskustelussa ja mediassa esille paljon erilaisia näkökulmia nuorempien sukupolvien joutumisesta ahtaalle nyt tai tulevaisuudessa. Se kuinka ahtaalla me nuoret loppujen lopuksi olemme, on epärelevanttia suhteessa siihen miten me koemme selviävämme kohti avoimempia vesiä.

Se kuinka ahtaalla me nuoret loppujen lopuksi olemme, on epärelevanttia suhteessa siihen miten me koemme selviävämme kohti avoimempia vesiä.

Me kaikki kaipaamme mahdollisuuksia menestyä maailmassa, se ei ole edes ikäsidonnaista. Usko omiin mahdollisuuksiin ja tulevaisuuteen on tärkeää yhteiskunnan sekä yksilön kehittymisen kannalta. Usko perustuu mm. luottamukseen, mahdollisuuksiin sekä tukiverkostoihin. Vaikka nuoret ovat Nuorisobarometrin mukaan tällä hetkellä hyvinkin tyytyväisiä omaan elämäänsä, ei se takaa vankkaa uskoa tulevaan. Jatkuvasti esitettävät synkät uhkakuvat sekä puheet sukupolvien välisestä kuilusta (saati sodasta) ja lisääntyvistä velvollisuuksista yhteiskunnan vakauden takaamiseksi saavat meidät nuoret auttamatta pohtimaan tulevaisuuksiamme.

Millaiset valmiudet meillä on kohdata muuttuva tulevaisuus?

Työn murros, tulotasojen muutokset, koulutuksen saavutettavuus ja tavoitteellisuus, digitalisaatio ja monet muut maailman kehittymiseen vaikuttavat virtaukset ovat olleet täällä jo jonkin aikaa muovaamassa tulevaisuutta uuteen muotoon. Eivätkä ne ole menossa mihinkään. Maailmaa muuttuu ennätysnopeaan tahtiin ja välillä sen mukana on vaikea pysyä, eikä muutoksiin reagoiminen ole tähän mennessä ollut ehkä sitä parasta A-luokkaa.

Nyt meidän tulee kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä tulevaisuus tuo tulessaan ja siinä pohdinnassa on keskiössä kysymys siitä millaiset valmiudet meillä on kohdata muuttuva tulevaisuus. Miten määritellään yksilön, yhteiskunnan tai työelämän tarpeet ja miten niihin vastataan?

Olen itse vielä aikuisen elämäni alussa. Sinänsä odotan innolla mitä tulevat vuosikymmenet tuovat mukanaan, mutta samaan aikaan olen jo valmiiksi väsynyt henkisen painolastin alla. Vaikka yhden ihmisen päätökset omasta elämästään eivät sinänsä pelasta tai tuhoa yhteiskuntaa, kokonaisen sukupolven päätökset sen voivat tehdä.

Nuorten harteilla makaa suuri vastuu hyvinvointiyhteiskunnasta

Nykyisten ja tulevaisuuden nuorten harteilla makaa suuri vastuu hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden säilyttämiseksi. Meidän tulee kouluttautua, tehdä pitkiä työuria, maksaa enemmän veroja, saada paljon lapsia ja tehdä tämä kaikki kestävällä tavalla, jotta hyvällä omatunnolla voimme jättää jälkeemme paremman ja ehjemmän maailman kuin mihin itse aikoinaan synnyimme. Se on uskomattoman iso vastuu, jota kaikki eivät edes hahmota. Nuoret ovat fiksuja ja kykenevät isoihin tekoihin, joten pystymme kyllä kantamaan tämän vastuun. Emme kuitenkaan pysty siihen kylmiltämme.

Peli ei silti ole menetetty niin kauan, kun alamme kehittämään itseämme ja yhteiskuntaamme siihen suuntaan, että pohja reagoida uusiin haasteisiin on kunnossa.

Ennustajan lahjojen perään meidän on turha lähteä haikailemaan, emme ikinä tule tietämään tarkalleen esimerkiksi millaista osaamista tarvitsemme tulevaisuudessa tai millaisia kriisejä kehityksen tielle tulee osumaan. Peli ei silti ole menetetty niin kauan, kun alamme kehittämään itseämme ja yhteiskuntaamme siihen suuntaan, että pohja reagoida uusiin haasteisiin on kunnossa. Tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä sekä pitkäjänteistä työtä läpi elämän jatkuvaan koulutukseen panostamiseen, henkisten ja fyysisten pääomien huoltamiseen sekä vankkojen tukiverkostojen olemassa olon varmistamiseen. Kun itsellä on asiat hyvin, on tulevaisuus helpompi kohdata.

Nyt on aika viedä yhdessä maailmaa siihen suuntana, että me kaikki voimme aidosti uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, jossa saamme tehdä mielekästä työtä, elää vakaata elämää haluamiemme ihmisten kanssa, viettää villejä sinkkuvuosia ja jäädä rauhassa turvatulle eläkkeelle sen tuntuessa hyvältä. On vain oikeus ja kohtuus, että meillä on siihen mahdollisuus aivan kuin aiempienkin sukupolvien kohdalla.

Emma Koskimaa, STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja

Ajankohtaista

29.9.2022

Juristi, hae meille töihin

Lue
29.9.2022

Tehy tyrmää vanhuspalvelulain mitoituksen lykkäämisen  

Lue
28.9.2022

SuPerin Paavola: Vanhuksilla ja heidän hoitajillaan ei ole aikaa odottaa – hoitajamitoitusta ei saa lykätä

Lue
27.9.2022

Sannamari Mäkelä on STTK:n Vuoden työsuojeluvaltuutettu

Lue
27.9.2022

Pro hakee sopimusasiantuntijaa Helsinkiin ja Lahteen

Lue
26.9.2022

Työn tulevaisuus -tapahtuma Tennispalatsissa

Lue
23.9.2022

Tehy ja SuPer vahvistavat: Oulun kaupungin kotihoidon lakko alkaa 27.9.

Lue
23.9.2022

Suomalaiset tilastoissa

Lue