Perustulolla tarkoitetaan kaikille säännöllisesti ja ehdoitta maksettavaa tuloa toimeentulon turvaamiseksi. Aiheesta on keskusteltu Suomessa ainakin 30 vuoden ajan. Perustulosta on myös esitetty hyvin monenlaisia malleja, joita on joko puolustettu tai kritisoitu vaihtelevasti erilaisin perustein.
Suomessa on suunnitteilla perustulokokeilu, jonka on tarkoitus alkaa ensi vuonna. Kelan johtama työryhmä on selvittämässä perustulokokeilun eri toteuttamisvaihtoehtoja, ja maan hallitus tekee selvityksen pohjalta myöhemmin päätökset kokeiltavasta mallista tai malleista. Selvityksen teko on vielä käynnissä, mutta perustulokokeilua koskevassa keskustelussa on nostettu esiin lähtökohtaisesti neljä erilaista vaihtoehtoa kokeiltavaksi perustulomalliksi: täysi perustulo, osittainen perustulo, negatiivinen tulovero ja perustulo, jota mahdollisesti täydennettäisiin ehdollisella osallistumistulolla.
Perustulon haasteena on mallin rahoituksellinen kestävyys
Täyden ja osittaisen perustulomallin keskeisin ero liittyy siihen, kuinka laajasti syyperusteisen sosiaaliturvan on tarkoitus täydentää perustuloa. Täyden perustulon haasteena on mallin rahoituksellinen kestävyys. Osittaisen perustulon malleissa perustulon määrä olisi puolestaan alhaisempi, mutta ainakin osa syyperusteisista ja tarveharkintaisista etuuksista säilytettäisiin. Eräänä mahdollisena kokeiltavana perustulomallina on otettu esiin myös negatiivinen tulovero. Kyse on siitä, että henkilölle maksettaisiin negatiivista veroa eli tulonsiirtoa, mikäli hän ansaitsee määriteltyä tulorajaa vähemmän. Negatiivista tuloveroa ei siten maksettaisi kaikille, vaan ainoastaan pienituloisille.
Perustulokokeilun tarkoituksena on selvittää, voidaanko perustulon avulla vähentää tuloköyhyyttä, väliinputoamista, sosiaalietuuksiin ja verotukseen liittyvää byrokratiaa ja kannustaa työntekoon julkistaloudellisesti kestävällä tavalla. Vaikka kokeiltavia malleja ei ole vielä täsmennetty ja valittu, on kokeilun tarkoitusta ja tavoitetta pidettävä tärkeänä, sillä riittävä toimeentulo on turvattava joka tilanteessa kaikille. Tämä on yhä keskeisempää myös siksi, että erilaiset epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntymässä työmarkkinoilla ja esimerkiksi pätkä- ja osa-aikatöissä olevien työntekijöiden toimeentuloon on syytä myös tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Myös itsensätyöllistäjien sosiaaliturvaa olisi parannettava.
Suomalaista perustulokeskustelua on värittänyt perustulomallien ja niiden tavoitteiden erilaisuus ja moninaisuus. Tämä tuo mieleen vanhan sadun hiirestä, joka kissalle takkia ompeli. Sadussa kissa jäi ilman takkia, mutta nähtäväksi jää mikä on perustulon tulevaisuus. On hyvä, että perustulon vaikutuksista pyritään saamaan tietoa kokeilun avulla – kunhan kokeilu toteutetaan loukkaamatta ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Kokeilu on syytä toteuttaa riittävän huolellisesti, jotta tulokset ovat arvioitavissa luotettavalla tarkkuudella. Tämän jälkeen voidaan perusteellisemmin arvioida, täyttääkö perustulo siihen kohdistetut odotukset ja tuleeko perustulosta takkia – tai edes tuluskukkaroa?
Samppa Koskela, STTK