Luin jutun ruotsalaisesta päiväkodista, joka pyrkii eräänlaiseen sukupuolineutraaliuteen (HS 3.2.). Ruotsin kielessä sana hon tarkoittaa tyttöä ja han poikaa. Tässä päiväkodissa lapsia puhutellaan välimuodolla hen, joka siis ei viittaa naisiin eikä miehiin. Muilta osin elo on kuin päiväkodeissa yleensä.
Ilmeisesti lasten vanhemmilla ei ole mitään tätä vastaan kun lapsensa tähän päiväkotiin ovat halunneet. Sen sijaan ruotsalaiset feministit ovat älähtäneet. He kysyvät, miksi tasa-arvo on mennyt tällaiseksi näpertelyksi kun todellisia tasa-arvon tiellä olevia ongelmia kuten taloudellista eriarvoisuutta ja väkivaltaa ei ole saatu kitkettyä.
Hen on ihan hauska idea, ja epäilemättä kiinnostava esimerkiksi jollekulle tutkijalle, mutta ei juuri muuta. On helppo yhtyä kriittisiin, jotka kysyvät, onko ruotsalainen tasa-arvo todella jo valmis.
Ja onko niin, että laajemminkin yhteiskunnalliset liikkeet sortuvat näpertelyyn tilanteissa, joissa koetaan, että suuret ihanteet on saavutettu, mutta jotain pitäisi edelleen tehdä? Jos esimerkiksi poliittinen vaikuttaminen ei itseä kiinnosta, keksitään edes jotain.
Ihmiset syntyvät miehiksi ja naisiksi. Feminismin tehtävä ei ole kieltää biologisia tosiseikkoja eikä se saa hävittää ihmisen sukupuoli-identiteettiä. Jos tavoiteltaisiin täydellistä sukupuoletonta tilaa, arvelen, että syntyisi vanhojen ongelmien rinnalle kosolti uusia. Eivätkä ne enää liittyisi tasa-arvoon vaan johonkin aivan muuhun.
Tunnen ihmisiä, joilla esimerkiksi väkivallattomuuden ihanne on aiheuttanut sen, että heidän pojilleen ei ole annettu lelupyssyjä. Nämä pojat ovat sitten itse kehitelleet jonkun kepakon, jolla he ampuvat vihollista poikien leikeissä. Vanhempien tehtävä ei ole estää leikkejä, vanhempien tehtävä on kertoa lapselle, että pyssy tappaa ja vihollinen on ihminen. Tosielämän ja omien arvojen yhdistäminen vaatii kasvattajalta enemmän puhetta ja ymmärrystä kuin kieltoja ja rajuja leikkauksia.
Tasa-arvonkin edistämisessä puheen ja valistuksen voima on se paras voima sen jälkeen, kun laki ei enää mahdollista syrjintää. Jos esimerkiksi perheessä puolisot kunnioittavat toisiaan , kohtelevat toisiaan yhdenvertaisesti ja setvivät erimielisyytensä sivistyneesti, arvelen, että heidän lapsensa kasvavat tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen aika luontevasti.
Vanhan sanonnan mukaan täydellinen on usein hyvän paras vihollinen. Hen-tyyppisissä kokeiluissa on mielestäni kyse juuri tästä.