syntyvyys

Syntyvyyden lasku on ollut Suomessa 2010-luvulta alkaen ennätyksellisen nopeaa. Lapsettomien osuus väestöstä kasvaa ja perheiden koko on aiempaa pienempi. Väkiluku lähtee ennusteiden mukaan laskuun 2030-luvulla, mikäli nettomaahanmuutto ei merkittävästi kasva. Syntyvyyden laskuun liitetään usein keskustelu huoltosuhteen heikkenemisestä ja kestävyysvajeesta. Kestävyysvajeella tarkoitetaan julkisen talouden tulojen ja menojen epätasapainoa tilanteessa, jossa menot kasvavat väestön ikääntyessä, mutta tulot pienenevät, koska työikäinen ikäluokka supistuu. Tämä voi johtaa velkaantumiskehitykseen. Huoltosuhteen heikkeneminen taas tarkoittaa, että väestön ikääntyessä ja työikäisten määrän vähentyminen hyvinvointivaltion palveluiden käyttäjiä on enemmän kuin niiden maksajia tai tuottajia.

STTK:n teettämän kyselyn mukaan moni nuori aikuinen epäröi vanhemmuutta ja perheen perustamisen ajankohtaa. Kyselyn vastaajat kokivat huolta toimeentulon riittävyydestä ja työelämän epävarmuudesta, ja lykkäsivät siksi perheenperustamishaaveitaan. Tutkimusten mukaan lastensaantiin liittyvät esteet koskevat entistä useammin pienituloisia ja matalasti koulutettuja miehiä ja naisia, jotka jäävät kokonaan lapsettomiksi. Tässä Suomi eroaa muista Pohjoismaista. Myös sopivan kumppanin puuttuminen oli yleinen syy lapsettomuuden taustalla. Toisaalta viidennes lapsettomista on lapsettomia omasta halustaan, ilman haavetta perheen perustamisesta. Maapallon väestönkasvu ja huoli ekologisesta kantokyvystä näkyivät myös kyselyn tuloksissa.

STTK katsoo, että perheen perustaminen on yksilöiden oma, henkilökohtainen asia. Suomessa kunnioitetaan yksilönvapautta ja mahdollisuuksia asettaa elämässään erilaisia tavoitteita. Lapset eivät kuulu kaikkien suunnitelmiin. Jokaisella tuleekin olla mahdollisuus valita itselleen sopiva elämäntapa. Toisaalta yhteiskunnan tulisi rakentaa yhdenvertaiset edellytykset ja mahdollisuudet kaikille, jotka lapsia haluavat.

Parempi työn ja perheen yhteensovittaminen esimerkiksi perhevapaita tai varhaiskasvatus- ja päivähoitomahdollisuuksia kehittämällä voidaan tukea perheitä, joissa on pieniä lapsia. Perhe-etuuksien vaikutukset syntyvyyteen on tutkimuksessa arvioitu kohtuullisen pieniksi, mutta ne lähinnä tasaavat eroja toimeentulossa eri sosioekonomisten ryhmien välillä ja ovat siksi hyvää perhe- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Perhepolitiikan rinnalla tarvitaan kuitenkin johdonmukaista koulutus-, asumis-, työllisyys- ja tasa-arvopolitiikkaa.