Espanjassa järjestetään 11.11. alkaen laaja yleislakko, jonka taustalla on ennen kaikkea nopeasti pahentunut asuntokriisi. Lakkoon kutsuneet ammattiliitot vaativat toimia kohtuuhintaisen asumisen, parempien palkkojen, elinkustannusten ja julkisten palvelujen puolesta. Lakko ulottuu laajasti eri toimialoille ja myös esimerkiksi suomalaisille tuttuihin matkailukohteisiin, kuten Kanariansaarille.
Matkailijan näkökulmasta lakko voi näkyä lentojen, joukkoliikenteen ja muiden palvelujen häiriöinä. Olennaisempaa on kuitenkin kysyä, miksi näin laajaan työtaisteluun on päädytty.
Kyse on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisesta asiasta: riittääkö palkka kohtuulliseen asumiseen ja elämään siellä, missä ihmiset käyvät työssä?
Asumisesta on tullut edunvalvontakysymys
Asuntojen hinnat ja vuokrat ovat nousseet Espanjassa voimakkaasti. Erityisen vaikea tilanne on suurissa kaupungeissa ja suosituilla matkailualueilla. Lyhytaikaisen vuokrauksen ja matkailun vaikutuksista paikallisten asukkaiden asumismahdollisuuksiin on keskusteltu jo pitkään. Esimerkiksi Kanariansaarilla ja Mallorcalla aihe on saanut väkeä kaduille jo aiemmin.
Euroopan ay-instituutin ETUI:n laskelmien mukaan Madrid kuuluu niihin EU:n pääkaupunkeihin, joissa asunnon keskimääräinen vuokra ylittää vähimmäispalkan. Koko EU:ssa vuokra vie keskimäärin noin 42 prosenttia vähimmäispalkasta.
Ongelma ei siis koske pelkästään Espanjaa. Asuminen vie yhä suuremman osan eurooppalaisten palkansaajien tuloista samaan aikaan, kun ruoan, energian ja muiden välttämättömien menojen kustannukset ovat nousseet.
Asuntopolitiikka on nyt mitä suurimmissa määrin myös työmarkkinapolitiikkaa. Palkan ostovoimalla ei ole merkitystä vain kaupan kassalla, koska ratkaisevaa on, mitä palkasta jää käteen asumismenojen jälkeen.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus tukee kestävää kasvua
Espanjassa on viime vuosina vahvistettu vähimmäispalkkoja, eläkkeitä ja sosiaaliturvaa yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Toimet ovat olleet välttämättömiä, mutta riittämättömiä. Euroopassa – Suomi mukaan lukien – puhutaan tällä hetkellä paljon kilpailukyvystä, investoinneista, turvallisuudesta ja talouskasvusta. Ne ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta niiden rinnalla on ratkaistava, miten syntyvä hyvinvointi jakautuu ja kokevatko tavalliset palkansaajat talouden vahvistumisen myös omassa arjessaan. Talouskasvu ei riitä, jos sen hedelmät jakautuvat epätasaisesti.
Myös USA:n välivaalien ratkaisevaksi kysymykseksi nousi äänestäjien pettymys presidentti Trumpin lupauksiin helpottaa elinkustannusten nousua. Kehitys on Trumpin kaudella kulkenut päinvastaiseen suuntaan pitkälti Trumpin politiikan seurauksena. Elinkustannukset ovat vain nousseet kauppasotien ja Iranin kriisin myötä.
Espanjan haasteet ovat myös Euroopan haasteita
Espanjan yleislakkoa voi tarkastella yksittäisenä kansallisena työmarkkinakiistana, mutta se kertoo myös paljon suuremmasta kysymyksestä, jonka kanssa koko Eurooppa joutuu tulevina vuosina kamppailemaan. Palkat, asuminen ja hinnat eivät ole ongelma vain Espanjassa, vaan samoja kysymyksiä pohtivat työntekijät kaikkialla Euroopassa.
Tämä on Espanjan yleislakon tärkein viesti muille EU-maille: Jos työssäkäyvillä ihmisillä ei ole varaa asua alueilla, joilla heidän työpanostaan tarvitaan, ongelma muuttuu nopeasti myös yritysten, julkisten palvelujen ja koko kansantalouden ongelmaksi. Esimerkiksi matkailu tuo työtä ja tuloja, mutta sen hyödyt ja haitat eivät jakaudu automaattisesti oikeudenmukaisesti. Jos paikallinen työntekijä palvelee matkailijoita mutta ei palkallaan enää pysty asumaan omalla kotiseudullaan, ei yhtälö ole kestävä.
Espanjan kaduilta kuuluva viesti on tässä suhteessa selkeä. Työn pitää mahdollistaa kohtuullinen elintaso ja hyvä elämä. Se on eurooppalaisen hyvinvoinnin mittari.
Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n johtaja.