Naisten palkkapäivää vietetään jälleen kerran jo varhain marraskuun alussa, tällä kertaa kuun 5. päivä. Naisten ansiot ovat edelleen 84,7 prosenttia miesten ansioista. Naisten palkkapäivä kertoo, milloin naisten palkanmaksu kunakin vuonna laskennallisesti päättyy.
Viime vuodesta palkkaero on kaventunut 0,4 %-yksikköä eli ero tasoittui yhdellä päivällä. On selvää, että yksi keskeisimmistä tekijöistä kaventumiseen on ollut vuoden 2022 tehty naisvaltaisten kunta- ja hyvinvointialojen muita korkeampi palkkaratkaisu.
Hallituksen ratkaisu sementoisi naisvaltaisten alojen mahdollisuuden kuroa palkkaeroja umpeen palkkaratkaisujen avulla.
Tämän tiedon valossa hallituksen aikomus säätää niin sanotusta vientimallista lain tasolla korostaa hallituksen todellista tahtotilaa puuttua sukupuolten välisiin palkkaeroihin. Lakimuutoksen tarkoituksena on estää valtakunnansovittelijan ja sovittelulautakuntien mahdollisuudet antaa työriitoihin sovintoehdotuksia, joissa naisvaltaisille julkisen sektorin työntekijöille maksettaisiin korkeampia palkankorotuksia kuin vientialojen työntekijöille. Hallituksen ratkaisu sementoisi naisvaltaisten alojen mahdollisuuden kuroa palkkaeroja umpeen palkkaratkaisujen avulla.
Hallitus aikoo edistää palkka-avoimuutta vain minimisäännösten mukaisesti
Vaikka Suomessa palkkaerojen kurominen umpeen kansallisella tasolla ei ole ollut menestys, on edes pieni onni, että EU:sta on saatu positiivisia instrumentteja, joiden avulla palkkaeroja voitaisiin kaventaa. EU:n palkka-avoimuusdirektiivi nimittäin tulee saattaa kansallisesti täytäntöön viimeistään 7.6.2026 mennessä. Direktiivin tarkoituksena on, että naisille ja miehille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. Tämän turvaamiseksi työnantajilla tulisi olla käytössään palkkarakenteet, joiden avulla voidaan arvioida, ovatko työntekijät työn arvon suhteen vertailukelpoisessa tilanteessa, käyttäen objektiivisia ja sukupuolineutraaleja kriteerejä.
Pahimmassa tapauksessa hallitusohjelmakirjaus johtaa siihen, että Suomi pyrkii tulkitsemaan direktiivin täytäntöönpanosäännöksiä mahdollisimman suppeasti.
Hallitus valitettavasti pyrkii tässäkin yhteydessä jarruttamaan sukupuolten välisten palkkaerojen kaventamista. Hallitusohjelmakirjauksen mukaan ” hallitus edistää palkka-avoimuutta EU-direktiivin minimisäännösten mukaisesti”. Pahimmassa tapauksessa hallitusohjelmakirjaus johtaa siihen, että Suomi pyrkii tulkitsemaan direktiivin täytäntöönpanosäännöksiä mahdollisimman suppeasti tehden samalla kansallisesta lainsäädännöstä tulkinnanvaraista ja epäselvää. Tämä myös vesittäisi mahdollisuutta sisällyttää lakiin sellaisia kirjauksia, joilla voitaisiin aidosti tunnistaa palkkasyrjintätilanteita ja edistää palkka-avoimuutta työelämässä.
Palkkatasa-arvo parantunut etanan vauhdilla
Palkkaeroista puhuttaessa on syytä myös muistaa, että syitä naisten ja miesten palkkaeroihin on monia, eikä tehokas erojen kaventaminen tapahdu puuttumalla ainoastaan yhteen näistä syistä. Siksi on erityisen tärkeää, että samanaikaisesti otetaan oikeansuuntaisia askelia kohti palkkatasa-arvoa myös muilla keinoilla. Esimerkiksi perhevapaiden tasaisempi jakautuminen, työpaikkojen tasa-arvosuunnittelu sekä ammattisegregaation purkamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat kaikki sellaisia kokonaisuuksia, joilla palkkatasa-arvoa voidaan edistää. Näiden parissa Suomessa voidaan tulevaisuudessa ottaa vielä hyvin paljon kehitysaskelia.
Tärkeää on myös huomata, että palkkatasa-arvo Suomessa on vuosien saatossa parantunut (etanan vauhdilla tosin, eli vuodesta 2006 lähtien keskimäärin 0,3 % vuodessa). Ensiarvoisen tärkeää hitaan kehityksen aikana olisi kiinnittää huomiota siihen, ettei taka-askelia palkkatasa-arvokehityksessä otettaisi. Vientivetoisen työmarkkinamallin kirjaaminen lakiin olisi yksi todella iso harppaus taaksepäin, jonka kuromiseksi tarvittaisiin taas useiden vuosien työtä.
Esimerkillinen palkkatasa-arvoteko päättäjiltä olisi, että työmarkkinaosapuolille annettaisiin jatkossakin yhtäläinen mahdollisuus edistää palkkatasa-arvoa työehdoista ja palkoista neuvotellessa.
Suomessa tasa-arvolain tarkoituksena on edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Samalla maan hallitus tähtää lainsäädäntömuutokseen, joka käytännössä sanoo, että naisvaltaisilla aloilla palkankorotukset eivät sovintoehdotuksen myötä saa olla miesvaltaisia aloja korkeampia. Räikeämpää ristiriitaa työelämän tasa-arvon saralla saa nykyaikana etsiä.
Esimerkillinen palkkatasa-arvoteko päättäjiltä olisi, että työmarkkinaosapuolille annettaisiin jatkossakin yhtäläinen mahdollisuus edistää palkkatasa-arvoa työehdoista ja palkoista neuvotellessa. Ei siis rajaten naisvaltaisten alojen oikeuksia lainsäädäntökirjauksilla, vaan sallien tasa-arvoinen neuvottelumahdollisuus kaikille osapuolille. Tällaisen tasa-arvoteon avulla naisten palkkapäivää voitaisiin suuremmalla todennäköisyydellä viettää lähempänä uudenvuodenaattoa jo ennen vuotta 2100.
Ville Kirvesniemi
Kirjoittaja on STTK:n juristi