Kun Euroopassa on taas rauha

Kirjoittaja:

Jaakko Haikonen

vt. kansainvälisten asioiden asiantuntija

Profiili
euroopan rauha

Kun nuorena miehenä viimeisen kerran hyvästelin sairaalassa olleen Onni-ukkini ennen hänen kuolemaansa, hän kertoi minulle olevansa onnellinen, että minulla oli niin paljon ystäviä eri maista ja että Euroopassa oli rauha. Elin tuolloin opiskelijana varsin vauhdikasta elämää, johon kuuluivat opiskelun ohella työharjoittelut ja matkustelu useissa eri maissa. Ystäväpiiri tuli sen mukana.

Onni itse ei ollut matkustelevaa sorttia. Nuorena vietti toki pakolliset vuodet Karjalan kannaksella, nykyisen Venäjän alueella, ja tietääkseni kerran matkusti Ruotsiinkin. Onnin elämää leimasivat sodassa haavoittunut jalka, sekä myöhemmin sahalla vahingoittuneet keuhkot, joiden vuoksi työelämä loppui toivottua aikaisemmin. Elintasokin oli sitten sen mukaista; isovanhempani asuivat varsin vaatimattomassa yksiössä Helsingin Vuosaaressa.

Minulle Onni oli tietenkin ainutlaatuinen, aina lempeä ja ystävällinen, mutta myös selvästi sodan leimaama. Hän ei sodan jälkeen enää milloinkaan koskenut aseeseen ja vihasi liiallista kansallistunnetta. Myöhemmin ymmärsin hänen olleen kohtalonsa vuoksi varsin tavallinen ikäpolvensa mies, joita oli eri puolilla Eurooppaa useita miljoonia.

Pitkälti EU:n ansiosta Eurooppa on vaurastunut taloudellisesti ja se on elänyt varsin rauhanomaisesti viime vuosikymmenet.

Tänään vietetään Eurooppa-päivää. Minulle EU on ollut aina luonnollinen viiteryhmä, johon Suomen tulee kuulua. Pitkälti EU:n ansiosta Eurooppa on vaurastunut taloudellisesti ja se on elänyt varsin rauhanomaisesti viime vuosikymmenet. Rauha Euroopassa on asia, jonka olemme ottaneet usein itsestäänselvyytenä. Sitä se ei kuitenkaan koskaan ole, kuten muistan myös Onni-ukkini aidon ilon sen saavuttamisesta todistaneen.

Euroopan unioni rakennettiin sodan raunioista, kun kaksi maanosan keskeistä valtiota, Saksa ja Ranska, olivat käyneet kolme tuhoisaa sotaa noin 70 vuoden aikana. Kaksi näistä sodista johti myös maailmansotiin, joissa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Saksa on saanut viime aikoina paljon lokaa päälleen siitä, miten se salli sitoa itsensä venäläiseen energiaan, ja kuinka tuo vaikeuttaa nyt Venäjälle asetettavia talouspakotteita. Kritiikissä on paljon perää, ja maan liittokanslerilta olisi toivonut selvästi jämäkämpää johtajuutta, kun Eurooppa asettui yhdessä Venäjän sotatoimia vastaan. Mutta itselleni oli selvää, että juuri Saksa on viimeinen EU-maa, joka luopuu yrityksestä sitoa Venäjä taloudellisen yhteistyön kautta Euroopan kehitykseen. Niin mittavat toisen maailmansodan jäljet ja painolasti ovat Saksan historiassa, että politiikan suunnanmuutos vie aikansa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan onkin nostanut selkeästi esille sen, miten Euroopan ja sen eri maiden historia vaikuttavat suoraan kunkin maan suhtautumiseen Venäjän sotaan. Tämä näkyy niin Saksassa kuin Suomessakin.

Historian merkitys tuli myös konkreettisesti esiin, kun pari viikkoa sitten osallistuin Itämeren alueen palkansaajajärjestöjen BASTUN-yhteistyöverkoston kokoukseen Varsovassa. Puola on ollut EU:n tiukinta Venäjä-linjaa ajava maa, mikä selittyy pitkälti juuri maan historialla. Puola joutui 1700-luvun lopulla naapuriensa pilkkomaksi useampaankin kertaan, ja maan vapautuminen Neuvostoliiton miehityksestä on vielä hyvin ihmisten muistissa. Tuossa taistelussa maan ay-liike näytteli myös ratkaisevaa osaa, ja Solidaarisuus (Solidarność) olikin yksi kokouksemme isännistä.

Eurooppa on monella tapaa vahvempi ja yhtenäisempi kuin moni uskoi.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan on eurooppalainen palkansaajaliike avustanut Ukrainaa useilla eri tavoilla. Rahallista tukea on annettu, ja etenkin Ukrainan naapurimaissa on pakolaisille tarjottu majoitusta ja ruokaa. Sen lisäksi eurooppalainen ay-liike on tukenut myös Valko-Venäjällä ja Venäjällä toimivia veljesjärjestöjä, jotka vastustamalla Venäjän sotatoimia ovat joutuneet kovan paineen alle aina pidätyksiin asti. Tämäkin on hyvä muistaa, kun mielikuvaamme venäläisistä vaikuttavat venäläissotilaiden tekemät raakuudet Ukrainassa. Venäläiset sotaa vastustavat järjestöt ja ihmiset ansaitsevat kaiken tukemme, toimivat he sitten Venäjällä tai yhä useammin maanpaossa Venäjän naapurimaissa.

Sodan synkistä tunnelmista huolimatta on oltava iloinen, että Eurooppa on monella tapaa vahvempi ja yhtenäisempi kuin moni uskoi – tai toivoi – vielä joitakin vuosia sitten.

Suomalainen palkansaajaliike on alusta asti ollut Suomen EU-jäsenyyden kannalla. Toimimme yhtenäisen Euroopan puolesta yhdessä eurooppalaisen ay-liikkeen kanssa. Kuten EU:lla, myös kansainvälisellä ay-liikkeellä on juurensa myös liikkeenä, joka pyrkii edistämään rauhaa ja kansainvälistä yhteistyötä Euroopassa ja laajemminkin. Tätä työtä voimme jatkaa toivottavasti joskus myös Venäjän suuntaan, kun olosuhteet siihen ovat oikeat. Siihen asti voimme työskennellä niiden olosuhteiden puolesta tukemalla Ukrainaa, sekä Valko-Venäjän ja Venäjän rohkeita sodanvastaisia järjestöjä ja ihmisiä.

Jaakko Haikonen
Kirjoittaja on kansainvälisten asioiden asiantuntija.

Ajankohtaista

16.5.2022

Kesätyöntekijä on työkaverisi

Lue
16.5.2022

SuPerin, Tehyn ja ERTOn kysely: Heikentyneet työolot ja pieni palkka syy hoitajapulaan yksityisellä hoiva-alalla

Lue
13.5.2022

Pron edustajisto: Vihreä siirtymä edellyttää yhteistyötä työelämässä

Lue
13.5.2022

Luonnos Suomen digitaaliseksi kompassiksi

Lue
13.5.2022

Liittokokouksen julkilausuma: Pelastustoimi tarvitsee rahaa lisätalousarviossa ja palkkaohjelmaa henkilöstövajeen taittamiseksi

Lue
13.5.2022

SuPerin puheenjohtaja Paavola: Ministeriössä tehdään lakia, joka heikentää hoitoalan veto- ja pitovoimaa – SuPer vastustaa suunnitelmia syrjäyttää lähihoitajat hoidon tarpeen arvioinnista

Lue
13.5.2022

Miltä kuulostaisi ammattiliiton ennakkojäsen?

Lue
12.5.2022

Erityisajoneuvon käytöstä aiheutuneiden matkakustannusten korvaaminen

Lue