Puheenjohtaja Palolan puhe edustajistolle

Kirjoittaja:

Antti Palola

puheenjohtaja

Profiili

Hyvä STTK:n uusi edustajisto, 

Totesin kahdeksan vuotta sitten aloittaessani puheenjohtajana, että STTK on ensisijaisesti keskituloisen palkansaajan asialla. Siis heidän, joiden mukana suomalainen hyvinvointivaltio joko pysyy pystyssä tai kaatuu. Me STTK-laiset olemme se joukko, joka päivittäin ahkeroi työssään, maksaa kiltisti veronsa, hoitaa säntillisesti laskunsa, huolehtii ja kouluttaa jälkikasvunsa, hoitaa läheisensä ja pitää huolta ympäristöstään. 

Totesin myös, että olemme työn puolella. Se tarkoittaa, että jokaisen Suomessa asuvan velvollisuus on tehdä työtä ja osallistua kukin mahdollisuuksiensa ja voimavarojensa mukaan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Velvollisuutemme on myös huolehtia heikoimmista kuten lapsista, vanhuksista ja sairaista.  

Reilu pari vuotta sitten 60-vuotispäivänäni totesin, että olen saanut elää hyvän elämän minulle rakkaassa Suomessa. Mielestäni arvokkain tavoite tekemisellemme on se, että saamme jättää tämän maan tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvänä kuin olemme sen itse saaneet – ja toivottavasti vielä parempana. 

*** 

Kun tänään kahdeksan vuotta myöhemmin saan jatkaa tässä mielenkiintoisessa ja arvokkaassa työssä, voin todeta, että toisaalta mikään ei ole muuttunut, toisaalta kaikki on muutoksessa. 

Jonkinlainen vastakkainasettelu on tietysti normaalia, sillä työnantajalla on työnantajan tavoitteet, työntekijöillä omansa

Se, mikä ei ole muuttunut, on vastakkainasettelu työnantajan ja palkansaajajärjestöjen välillä. Tämä on ikävää, mutta kiistatonta ja ainakin tällä hetkellä lisääntymään päin. Jonkinlainen vastakkainasettelu on tietysti normaalia, sillä työnantajalla on työnantajan tavoitteet, työntekijöillä omansa. Mutta sen sijaan, että hakisimme aina näihin aikoihin asti suomalaiseen yhteiskuntaan vakautta ja ennustettavuutta tuonutta yhteisymmärrystä, etenemme tänään jyrkentyneessä epäluottamuksen ilmapiirissä. 

Esimerkki tästä on tämän hallituksen aikainen kolmikantayhteistyö – tai oikeastaan sen puute ja tuloksettomuus. Hallitusohjelma loi meille monenlaisia tilaisuuksia edistää ja kehittää työelämää kolmikantaisesti, mutta eipä siinä oikein ole edistytty. Työnantaja on tullut neuvottelupöytiin lukkiutuneilla asenteilla tyyliin ”kaikki tai ei mitään”. Kirkkoa ei ole aidosti edes yritetty liikuttaa keskelle kylää ja hakea tyydyttäviä kompromisseja. Kun sopua ei ole saatu, vastuu päätöksistä on siirtynyt hallitukselle. Se on ollut omiaan rapauttamaan luottamusta työmarkkinajärjestöjen kykyyn kehittää ja uudistaa työelämää. 

Arvioin, että työnantajaleirissä on jo aloitettu valmistautuminen seuraavaan hallituskauteen. Heillä on vahva halu vaikuttaa siihen, että politiikan suunta muuttuu. Tästä kielii julkisuudessakin mainittu Pro Markkinatalous – varainkeruu ehdokkaille, jotka liputtavat vahvan markkinatalouden nimiin. Emme mekään markkinataloutta vastusta, mutta haluamme oikeudenmukaisuutta ja vastapainoa sen jyrkimmille ilmenemismuodoille. Ay-liike on aina paitsi jäsentensä, myös yhteiskunnan heikomman puolella. Uudistuksia tarvitaan, mutta niitä ei voi eikä pidä tehdä heikoimman osapuolen kuten työttömän, työkyvyttömän, sairaan tai vähävaraisen asemaa heikentämällä. 

Meneillään oleva työmarkkinakierros on johdonmukainen jatko työnantajien valitsemalla tiellä, jonka päässä on yhteiskuntaan vuosikymmenten ajan ennakoivuutta ja vakautta tuoneen neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän romuttaminen. Sen päässä häämöttää neuvottelutoiminnan hajauttaminen yritystasolle – työnantajan ja yksittäisen työntekijän väliseksi neuvotteluksi – sekä liittojen sulkeminen neuvottelupöydän ulkopuolelle. 

Työnantajat perustelivat kokonaisratkaisuista luopumista sillä, että keskitetyt ratkaisut eivät joustaneet riittävästi eri alojen välisiin tuottavuus- ja kannattavuuseroihin. Työnantaja halusi luopua kaikille maksettavista yleiskorotuksista. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että esimerkiksi teknologiateollisuus, jolla menee varsin hyvin, ei ole valmis maksamaan työntekijöilleen enempää kuin mikä on heikoimmin kannattavan alan palkanmaksukyky. Työnantajalla ei siis ole tosiasiallisesti halua maksaa alan kannattavuuden tai tuottavuuden perusteella vaan mennä sieltä, missä rima on alimmillaan.  

Muutokset sopimustoiminnassa näyttävät jäävän tämän neuvottelukierroksen osalta vähäisemmiksi kuin vielä vuosi sitten arvioin. Vastoin metsäteollisuuden valitsemaa tietä teknologiateollisuuden työnantajat näyttävät täysin hajautetun yrityskohtaisen sopimisen sijaan valinneen yleissitovuuden tien. Teknologiateollisuus epäilemättä oli suunnitellut alkuperäisessä pelikirjassaan peesaavansa metsäteollisuutta, mutta mieli muuttui odottamattoman nopean koronariisistä toipumisen myötä. Noususuhdanteessa kaupan käydessä, viennin vetäessä ja tilauskirjojen täyttyessä ei varmaankaan ollut perusteltua altistaa tuotantoa työmarkkinahäiriöille. 

Työmarkkinakierrokseen tulee lisäväriä vuoden vaihteen jälkeen ja ensi keväänä, kun julkinen sektori alkaa tosissaan neuvotella. Paineet sote-sektorin palkkojen korjaamiseen ovat alalla vallitsevan työvoimapulan, työn vaativuuden, henkilöstömitoituksen ja koronapandemian vuoksi kovat – enkä käy tässä arvailemaan, miten työmarkkinarauhaa näissä neuvotteluissa koetellaan vai syntyvätkö sopimukset normaalissa järjestyksessä. Helppoja neuvotteluja ei kuitenkaan ole luvassa.  

Käynnissä olevan kierroksen jälkeen kannattaa tarkkaan pohtia, kuinka se oikein meni ja mikä oli lopputulos eri aloilla. Viime vuosien liittokohtaisilla kierroksilla työnantaja on onnistunut koordinoimaan neuvottelutoimintansa paremmin kuin palkansaajapuoli. Meillä riittää yhdessä mietittävää, miten onnistumme pitämään rivit jatkossa yhtenäisinä, kun hajautettu malli näyttää muodostuvan normaaliksi. 

On kohtuutonta, että pieni joukko rokottamattomia estää rokotetuilta – selvältä enemmistöltä kansalaisista – mahdollisuuden normaaliin elämään.

Mikä sitten on toisin kuin joitakin vuosia sitten? Mikä on muuttunut ja mikä on murroksessa? 

Kriiseille on tyypillistä, että ne eivät etukäteen ilmoita tulostaan vaan yllättävät kaikki. Kaksi vuotta sitten joulukuussa ei kukaan puhunut koronapandemiasta ja viruksen aiheuttamista seurauksista jokapäiväiseen elämäämme. Nyt tiedämme enemmän ja voimme todeta, että pandemia ei ole ohi vaan joudumme elämään sen kanssa vielä pitkään. 

Kannustamme kaikkia ilman pätevää terveydellistä syytä olevia rokottamattomia ottamaan rokotteen suojatakseen itsensä ja läheisensä mahdollisen sairauden vakavilta oireilta sekä turvatakseen sairaanhoitomme kantokyvyn ja hoitohenkilöstön jaksamisen vaativassa työssään. 

On kohtuutonta, että pieni joukko rokottamattomia estää rokotetuilta – selvältä enemmistöltä kansalaisista – mahdollisuuden normaaliin elämään. Koronasta saadaan jatkuvasti uutta tietoa, mutta on täysin selvää, että tautia voidaan parhaiten hallita ja lopulta päästä siitä eroon vain rokottautumalla. Tämän takia STTK suhtautuu erittäin myönteisesti koronapassin käytön laajentamiseen, jota parhaillaan selvitetään kolmikantaisessa työryhmässä.  

 
Jotain hyvääkin pandemiakriisissä on. Olemme ottaneet hurjan etätyöloikan ja tärkeitä askeleita digitalisaation hyödyntämisessä. Työmarkkinajärjestöt neuvottelivat hyvin nopeasti kriisin alussa Suomeen taloutta ja työllisyyttä tukevan paketin, ja Suomi onkin toistaiseksi selvinnyt varsin vähin vaurioin koronasta. Myös terveysturvallisuutemme on ollut maailman mitassa huippua, vaikka juuri nyt tartuntaluvut ovat taas korkealla. Jälkiviisaasti voi sanoa, että yhteiskuntaa ehkä avattiin turhankin suoraviivaisesti. Niin tai näin, jälkiviisaus on jälkiviisautta, mutta ajantasaista viisautta on ottaa tarjotut rokotteet, torjua tautitilanteen yleistä pahenemista ja turvata oma terveys. – Vanhaa sanontaa mukaellen: nyt ei veikkaamalla voita, ainoastaan rokotteen ottamalla voi voittaa. 

Tammikuiset aluevaalit ovat startti uudistuksen läpiviemiselle, kun aluevaltuustoihin valitaan sote-asioista vastaavat päättäjät.

Politiikan puolella ikuisuusaiheeksi noussut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus – eli sote – saatiin vihdoin maaliin. Sitä voidaan arvioida tämän hallituksen työvoitoksi useamman hallituksen ja mitä moninaisimpien käänteiden jälkeen. Lopputulos ei kaikkia tyydytä, mutta pääasia on, että nyt on jokin malli, jonka pohjalta ponnistellaan eteenpäin. 

Se, että sotesta on saavutettu poliittinen yksimielisyys ja lainsäädäntö etenee ei tarkoita, että sote olisi jotenkin valmis. Tammikuiset aluevaalit ovat startti uudistuksen läpiviemiselle, kun aluevaltuustoihin valitaan sote-asioista vastaavat päättäjät. – On äärettömän tärkeää käyttää äänioikeuttaan myös näissä vaaleissa ja varsinkin kaikkien äänioikeutettujen STTK-laisten, sillä sote-uudistus koskee kaikkiaan noin 130 000 sttk-laista mitä moninaisimmissa tehtävissä. Näissä vaaleissa on kyse heidän työstään, työpaikoistaan ja työhyvinvoinnistaan samalla kuin meille kaikille kuuluvista sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluista. 

*** 

Yksi selkeä muutos suomalaisessa ja maailmalla käytävässä keskustelussa on vahvistunut huoli ilmastonmuutoksesta ja tarve hillitä sitä. Eivät nämäkään asiat uusia ole – muistan jo esimerkiksi Brundtlandin komission 1980-luvulla ilmaisseen huolen siitä, millaisen maapallon jätämme tuleville polville. Vasta lähes 50 vuotta myöhemmin ilmastoasiat ovat merkittävällä tavalla yritysten liiketoimintaan, työpaikkoihin ja arkeemme vaikuttava tekijä. Vieläkään emme tee tarpeeksi ja tuntuu turhauttavalta huippukokous toisensa perään kuunnella riitelyä siitä, onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttamaa vai ei ja montako astetta ilmasto voi lämmetä ilman, että hyväksyisimme tosiasian, että ei saisi lämmetä enää yhtään. 

Ilmastonmuutos on megatrendi, joka vaikuttaa kaikkeen. Se heijastuu myös palkansaajien arkeen meillä ja maailmalla. Jokainen on vastuussa ilmastonmuutoksen hillinnästä, mutta kukaan tai mikään taho ei ole vastuussa yksin. Se tekee tästä hankalaa, kun mietimme ilmastonmuutosta hillitseviä toimia ja kun maailmassa lähtökohdat niin yritystoiminnalle kuin ihmisten säälliselle elämälle ovat kovin erilaiset. Suomi pienenä, teknologiaorientoituneena hyvinvointivaltiona voi antaa paljon ilmastokeskusteluun, vaikka tietenkin maailman väkirikkaimmat valtiot ovat avainasemassa sen osalta, saammeko muutoksia aikaa, millä keinoin, millä aikavälillä ja millaisin tuloksin. 

Suomelle ilmastonmuutoksen hillitseminen avaa aivan uudenlaisia bisnesnäkymiä. Arjessaan jokainen voi myös tehdä pieniä valintoja – miettiä mitä syö, millä liikkuu, millaisia energiaratkaisuja hankkii kotiinsa tai kesämökille, miten suojelee omalta osaltaan luontoa. STTK on ottanut ilmastonmuutoksen hillitsemisen vaikuttamistyönsä ytimeen ja pyrimme korostamaan paitsi tämän työn tärkeyttä, myös sitä, että siirtymän kohti hiilineutraalia Suomea ja maailmaa on oltava oikeudenmukainen.  

Meidän on huolehdittava siitä, että siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan toteutuu alueellisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Jos emme tässä onnistu, pelkään vastakkainasettelun lisääntyvä ja se taas luo pohjaa populismin lisääntymiselle  

*** 

Viime aikoina Suomessa on keskusteltu paljon eläkkeistä eri näkökulmista. Mielestäni on erinomaista, että keskustellaan, sillä eläke on osa toimeentuloa ja eläkkeisiin voidaan vaikuttaa erilaisilla valinnoilla työuran aikana. Sitä toivoisi, että toimivaa ja hyvässä kunnossa olevaa työeläkejärjestelmäämme ei haukuttaisi väärän tai osittaisen tiedon varassa vaan että voisimme käydä asiallista yhteiskunnallista keskustelua. 

Syksyllä saimme tutkittuakin tietoa siitä, että järjestelmämme on tällä hetkellä hyvässä kunnossa ja eläkkeet turvattu. Huolta eläkevarojen riittävyydestä on keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Eläkejärjestelmässä se tarkoittaa kymmeniä vuosia. Huoli ei ole aiheeton. 

Hyvän ja riittävän eläketurvan näkökulmasta meidän on tarkasteltava eläkemaksuja, vahvistettava sijoitustoimintaa, säädeltävä vakavaraisuutta uudella tavalla ja torjuttava varhaista työkyvyttömyyttä.

Työmarkkinajärjestöt ovat keskeisiä toimijoita Suomen eläkejärjestelmää kehitettäessä ja huollettaessa. Parempiin eläkkeisiin liittyviä lupauksia tuntuu olevan kovin helppo antaa, mutta kehotan vakavasti poliitikkoja malttiin populististen eläkelupausten osalta. Vaaleja voi voittaa muillakin tavoin kuin lupaamalla sellaista, mitä ei voida pitää. 

Ajatus siitä, että esimerkiksi kaikkein pienimpiä eläkkeitä voitaisiin nostaa millä tahansa summalla ilman, että se heijastuisi koko järjestelmään, on mahdoton. Työeläke karttuu työstä, vain työstä, eikä sitä kartuteta muilla tavoin. Verotuksella voidaan vaikuttaa eläkkeiden tasoon ja se olkoon poliitikkojen tehtävä, samoin kuin päättää muista kuin työeläkkeistä. – En väitä, etteikö eläkeköyhyys olisi Suomessa joillekin totta. Kyllä on, mutta heitä voidaan tukea parhaiten tarjoamalla kohtuuhintaisia asuntoja ja palveluita tai esimerkiksi lääkekustannusten helpotuksia oikealla tavalla. 

Työeläkkeen tasoon voidaan vaikuttaa monin työuran aikaisin toimin. On tärkeää saada työurat ehjiksi ja pidemmiksi sekä niiden alku- että loppupäästä ja myös keskeltä.  

Eläkejärjestelmää on kehitettävä pidempi aikaväli kuin seuraava vaalikausi mielessä. Juuri nyt eläkejärjestelmä toimii, ja työurat ovat pidentyneet. Suurin huoli järjestelmän pidemmän aikavälin kestävyyden näkökulmasta on Suomen alhainen syntyvyys. Jos meillä ei ole tulevia veronmaksajia hyvinvointipalveluiden varmistamiseksi, emme myöskään pysty lunastamaan tuleville sukupolville annettua eläkelupausta. Tälläkin hetkellä eläkkeitä maksetaan enemmän kuin mitä järjestelmään karttuu. Hyvän ja riittävän eläketurvan näkökulmasta meidän on tarkasteltava eläkemaksuja, vahvistettava sijoitustoimintaa, säädeltävä vakavaraisuutta uudella tavalla ja torjuttava varhaista työkyvyttömyyttä. Helppoheikkejä emme vastuulliseen eläketoimintaan tarvitse. 

Voimakkaammalle yhteistyölle on valtava tilaus – pitää muistaa vanha totuus: yksin voi pyytää, yhdessä voimme vaatia. 

STTK:n uuden strategian valmistelu on loppusuoralla. Kysyimme jäsenliitoiltamme näkemyksiä siihen, miten STTK:n edunvalvontaa, vaikuttamista, järjestöllistä toimintaa ja viestintää on kehitettävä, jotta jäsenliitot saavat toiminnastamme tukea ja apua omaan edunvalvontaansa. Meitä ilahdutti yksimielisyys siitä, että liitot kokevat tarvitsevansa STTK:ta eikä edunvalvonnan painopisteissäkään ole suuria näkemyseroja. 

Suurimmat haasteemme niin meillä kuin naapurijärjestöissäkin liittyvät puheeni alussa kuvaamaani vastakkainasetteluun työnantajan kanssa. Siihen me tarvitsisimme kipeästi paljon yhtenäisempää ja myös keskenään keskustelevampaa ay-liikettä kuin mitä se nyt on. Eriseuraisuutta on liian paljon. Voimakkaammalle yhteistyölle on valtava tilaus – pitää muistaa vanha totuus: yksin voi pyytää, yhdessä voimme vaatia. 

Myös STTK-perhe tarvitsee yhtenäisyyttä ja yhteistä näkemystä edunvalvonnan suunnasta, painopisteistä ja toimintatavoista. Kukaan ei kai ole erimielinen siitä, ettemmekö haluaisi myös nuoret meidän konkareiden seuraksi ammattiyhdistystoimintaan, työmme jatkajiksi ja liittojemme jäseniksi. Erilaisin selvityksin, tutkimuksin ja kyselyin on käynyt selville, että nuoret kyllä arvostavat ay-liikkeen työtä säällisen työelämä puolesta, mutta jäseneksi liittyminen, saati aktiivinen toiminta liikkeessä ei korreloi tätä arvostusta. Arvelen, että toimintatapamme eivät vastaa odotuksia, joita nuorilla on. Jokaisella liitolla ja tietysti myös keskusjärjestöllä on tässä toimintatapojen murroksessa vielä paljon selvitettävää ja uudistettavaa. 

*** 

Kiitän luottamuksesta voida jatkaa STTK:n puheenjohtajana. Meillä on hienot liitot ja toimistossa vahva osaajien kaarti, tästä on hyvä jatkaa työtä paremman työelämän ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Toivotan kaikille oikein hyvää, rauhallista ja turvallista joulun aikaa! 

Kuva: Lehtikuva

Ajankohtaista

27.6.2022

Ihmisoikeudet eivät ole koskaan itsestäänselvyys

Lue
27.6.2022

Tehy, SuPer ja ERTO: Terveyspalvelualalle neuvottelutulos

Lue
27.6.2022

Työmarkkinakeskusjärjestöt vetoavat syrjimättömän työelämän puolesta

Lue
27.6.2022

STTK: Vain kolmasosalla työpaikoista löytyy yhden­vertaisuus­suunnitelma

Lue
27.6.2022

Näin työn murros otetaan haltuun – Antti Palola SuomiAreenan keskustelussa torstaina 14.7.

Lue
23.6.2022

SuPer, Tehy ja ERTO: Yksityiselle sosiaalipalvelualalle neuvottelutulos

Lue
23.6.2022

Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi työsopimuslain 1 luvun 1 §:n muuttamisesta

Lue
23.6.2022

ILOlle vuonna 2022 annettavat raportit ratifioitujen yleissopimusten soveltamisesta

Lue