Koronapandemia toi pohjoismaiset rajaesteet

Kirjoittaja:

Maria Häggman

kansainvälisten asioiden päällikkö

Profiili
Maria Häggman

Koronakriisillä on ollut merkittävä vaikutus raja-alueisiin Pohjolassa ja ensimmäistä kertaa 1950-luvun jälkeen liikkumista pohjoismaiden rajoilla on rajattu merkittävästi. Tämä on näkynyt konkreettisina esteinä ja teknisinä ongelmina raja-alueilla asuville ja kaikille maanrajojen yli liikkuville.

Kahden maan rajalla kohtaavat myös kaksi eri oikeuskäytäntöä ja toimeenpanoa. Aina ei olekaan selvää kumman maan käytäntöä tällöin on noudatettava. Tämä vaikuttaa yksilöiden ja yritysten mahdollisuuksiin liikkua vapaasti yli rajojen.

Pohjoismailla on lukuisia sopimuksia, jolla pyritään varmistamaan, että kaikilla pohjoismaiden kansalaisilla on yhdenvertaiset oikeudet kaikkialla Pohjolassa. Lisäksi vuonna 2014 perustettiin nykymuodossaan Pohjoismainen rajaesteneuvosto, jonka tehtävänä on edistää vapaata liikkuvuutta, purkamaan rajaesteitä ja ennaltaehkäisemään uusien esteiden syntymistä.

Vallitsevassa koronakriisissä pohjoismaat ovat turvautuneet erilaisiin strategioihin torjuakseen Covid19-tartunnan leviämistä ja sillä on ollut seurauksia raja-alueilla. Historiallisesti olemme ensimmäistä kertaa vuoden 1954 pohjoismaisen passivapaussopimuksen ja yhteisten työmarkkinoiden luomisen jälkeen tilanteessa, jossa pohjoismaiden rajat ovat suljettu muilta kuin kriittisiltä kuljetuksilta ja liikenteeltä.  Tilanne on erittäin poikkeuksellinen ja se on rajaesteneuvoston tiedon mukaan johtanut kolmeen pääasialliseen ongelmaan työntekijöiden näkökulmasta.

Ensimmäinen ongelma liittyy niiden rajatyöntekijöiden verotukseen, jotka koronatilanteen takia joutuvat työskentelemään etänä eri puolella rajaa, kuin missä heidän varsinainen työpaikkansa sijaitsee. Pääsääntö verotuksessa on, että työtä verotetaan siinä maassa missä se suoritetaan. Tästä muodostuu siis tekninen ongelma, jolla voi olla pitkäkantoisia taloudellisia seurauksia työntekijälle.

Toinen ongelma liittyy niihin rajoituksiin ja suosituksiin, joita eri maat ovat tehneet pandemian seurauksena ja sen torjumiseksi. Suomessa asuvat ja toisessa maassa työskentelevät henkilöt joutuvat suhtautumaan kahden eri maan rajoituksiin ja suosituksiin, riippuen siitä ovatko työpaikalla vai kotona. Silloin syntyy tilanteita, jossa ei ole selvää minkä maan suosituksia tulisi noudattaa tartuntariskin rajoittamiseksi. Tämä tilannekuva on tuttu esimerkiksi niille suomalaisille, jotka työskentelevät niin sanotuissa kriittisissä tehtävissä, esimerkiksi Ruotsin terveydenhuollossa. Nämä työntekijät ovat loukussa kahden maan hyvin erilaisten koronapandemian torjuntastrategioiden välissä.

Rajoituksilla voi myös olla työoikeudellisia seurauksia, jos rajatyöntekijät eivät kotimaan rajoitusten takia pääse työpaikalleen toiseen maahan. Tässä tilanteessa työntekijä voi joutua valitsemaan kotiin jäämisen ja työmaassa oleskelun välillä. Työnantajat voivat vuorostaan rajoitusten seurauksena menettää työvoimaansa.

Kolmas ongelma koskee työntekovelvollisuutta. Teoriassa palkansaaja voi yhden maan lainsäädännön mukaan olla velvoitettu olemaan läsnä työpaikalla mutta samalla toisen maan lainsäädännön mukaan olla velvoitettu jäämään kotiin.

Nämä ongelmat ovat tällä hetkellä pohjoismaiden yhteistyöministereiden agendalla ja niihin etsitään ratkaisuja, jotta työntekijät raja-alueilla tietäisivät kuinka eri sääntöihin suhtautua ja miten toimia.

Suomalaisista palkansaajista ennen kaikkea kriittiset ryhmät, jotka työskentelevät Ruotsissa ja Norjassa kohtaavat kahden rajoitus- ja suositusohjeistuksen ongelman. Tästä hyvä esimerkki on suojavälineiden käyttö terveydenhuollon henkilökunnalla. Asia ei teknisesti ole rajaeste vaan käytännön ongelma arjessa yksilölle, joka joutuu suhtautumaan kahden maan informaatioon ja käytäntöön. Joissain tapauksissa kyseessä voi myös olla työsuojeluasia kyseisessä maassa.

Pohjoismaiden hallituksilla on yhteinen visio tehdä Pohjolasta vuoteen 2030 mennessä maailman kestävin ja integroitunein alue. Vallitseva pandemia on kuitenkin toistaiseksi rajoittanut liikkuvuutta maiden välillä ennennäkemättömällä tavalla. Nyt tarvitaankin paitsi yhteistyötä pandemian tatuttamiseksi myös poliittista tahtoa ja tiivistä yhteistyötyötä rajaesteiden purkamisessa, jotta kauppa sekä yritysten ja työntekijöiden liikkuvuus Pohjoismaissa saadaan sujuvammaksi ja saamme parhaimmat mahdolliset edellytykset päästä yhteisesti ulos kriisistä.

Maria Häggman
Kirjoittaja on kansainvälisten asioiden päällikkö STTK:lla

Ajankohtaista

14.7.2021

STTK järjesti keskustelun SuomiAreenalla oikeudenmukaisesta siirtymästä vähähiiliseen yhteiskuntaan

Lue
7.7.2021

Työmarkkinakeskusjärjestöt: Työpaikoilla on nyt etsikkoaika luoda koronanjälkeiset uudet käytännöt

Lue
5.7.2021

Kotidatan yt-neuvottelut päättyivät pohjanoteeraukseen – ajojahti oikeutta hakevia työntekijöitä vastaan

Lue
5.7.2021

Väärinkäytöksistä ilmoittavien suojaa koskeva lakiehdotus jäämässä puolitiehen

Lue
1.7.2021

Sote-uudistuksessa katse alojen veto- ja pitovoimaan

Lue
30.6.2021

Korona on heikentänyt työelämän oikeuksien toteutumista koko maailmassa

Lue
29.6.2021

TJS Opintokeskuksen uusi rehtori: Reilu työelämä edellyttää koulutusta ja kehittämistä

Lue
28.6.2021

Tunnistatko ennakkoluulosi? Väitän, että et aina

Lue