Laskelmia työajan lyhentämisen tukemisesta


Työajan lyhentämisen tukemista tulisi koronakriisin aikana harkita vaihtoehtona lomautuksille ja irtisanomiselle, mutta yhtä hyvin se voi olla hyödyllinen rajoitustoimenpiteiden purkamisen aikana työllisyyden nopean palautumisen tukena.

Helsingin Sanomien Mielipiteessä ehdotin, että työajan lyhentämisen tukemiseen kannattaisi ottaa mallia Keski-Euroopasta ja Ruotsista. Aiemmin avasin etenkin Itävallan mallia tarkemmin blogissa.

Työajan lyhentämisen tukemisessa kaikki voittavat. Julkinen sektori säästää työttömyyskorvauksissa, yritykset säästävät palkkakustannuksissa ja työntekijät säästävät työpaikkansa. Esitän tässä kirjoituksessa laskelmia väitteideni tueksi.

Tiivistetysti voisi todeta, että työajan lyhentyessä puoleen palkansaajat kasvattavat tulojaan noin 30 prosenttiyksikköä palkasta, yritykset säästävät 20 prosenttia osa-aikatyön palkasta ja julkinen talous säästää noin 20 prosenttia ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta.

Työntekijöiden osalta mikään ei muutu nykytilaan verrattuna. Suomessa on jo olemassa soviteltu päiväraha, joka on käytännössä tuki työajan lyhentymiseen. Kuviossa alla on havainnollistettu ansiosidonnaisen/sovitellun päivärahan merkitystä tuloista työajan mukaan. Esimerkiksi kokoaikatyön 3 000 euron kuukausipalkalla työajan puolittuminen tarkoittaa, että työntekijä saa palkkatuloja 1 500 euroa ja soviteltua päivärahaa vajaa 1100 euroa. Yhteensä työntekijän tulot ovat siis lähes 2 600 euroa kuukaudessa, eli 86 prosenttia kokoaikatyön palkasta.

Esimerkiksi lomautettuna tulot jäisivät 900 euroa alhaisemmiksi, eli vain vajaaseen 1 700 euroon. Kokoaikatyön palkkaan suhteutettuna se on 56 prosenttia eli 30 prosenttiyksikköä vähemmän kuin työajan puolittuessa.

Työajan lyhentämien lomautusten sijaan

Tarpeellisin muutos työntekijöiden kannalta olisi etuuksien maksatuksen nopeuttaminen. Maksatusprosessi pitäisi automatisoida, ja esimerkiksi soviteltua päivärahaa voitaisiin maksaa työntekijän oman ilmoituksen perusteella. Mahdolliset virheet voidaan korjata jälkikäteen, kun etuuskäsittelijät ehtivät purkaa hakemussumaa.

Yrityksille tulisi uusi tuki työajan tilapäiseen lyhentämiseen eli osa-aikaiseen lomautukseen, jotta myös niillä olisi taloudellinen kannustin lyhentää työaikaa. Suomesta puuttuu nimenomaan tämänkaltainen tuki, joka taas on yleinen Keski-Euroopassa. Näissä laskelmissa tuki on 20 prosenttia osa-aikatyön palkasta ja tuki leikkaantuu lineaarisesti pois, kun työaika on 60 – 90 prosenttia. Tuen taso ja rajat voivat hyvin olla jotain muutakin, mutta tuskin tukea kannattaa maksaa täysimääräisesti lähellä kokoaikatyötä, jotta yritykset eivät käytä tukea hyväkseen vain säästääkseen työvoimakustannuksissa, vaikka työlle olisi kysyntää.

Alla on vielä havainnollistettu, kuinka 3 000 euron kuukausipalkalla yrityksen palkkakustannus poikkeaa palkasta yrityksen saadessa tukea lyhennettyyn työaikaan.

 

Julkisen sektorin näkökulmasta työajan lyhentämisen tuki on pääasiassa säästöä. Alla olevassa kuviossa on esitetty, kuinka työntekijän ja yrityksen yhteenlaskettu tuki pienenee työajan mukaan. Esimerkiksi jos työaikaa on lomauttamisen sijaan mahdollista lyhentää puoleen, julkinen sektori säästää 300 euroa kuukaudessa työntekijää kohden. Ajatus on, että vajaan 1 700 euron kuukausittaisen ansiosidonnaisen työttömyysturvan maksamisen sijaan julkinen sektori maksaakin soviteltua päivärahaa 1 100 euroa per kuukausi ja yritykselle tukea 300 euroa per kuukausi. Vaikka hyvin alhaisella työajalla säästö on negatiivinen eli kustannus, kaikilla muilla työajoilla se on selvästi positiivinen. Tässä ei ole huomioitu verotulojen kasvua tai muiden etuuksien muutoksia, jotka parantaisivat julkisen talouden tilaa vielä selvästi enemmän.

Työntekijää kohden säästö on vielä suhteellisen helposti laskettavissa, mutta julkisen talouden kokonaissäästöä on paljon hankalampaa arvioida. Näin siksi, että lomautettujen/irtisanottujen määrää ja jakautumista palkkatason mukaan on vaikea etukäteen tietää. Lisäksi on vaikea sanoa, kuinka moni lomautus tai irtisanominen olisi mahdollista välttää lyhennetyn työajan tuen avulla.

Hyvin karkeita arvioita voidaan kuitenkin esittää. Esimerkiksi jos yt-neuvotteluissa tällä hetkellä olevat lähes 370 000 henkilöä johtaa samansuuruiseen määrään lomautuksia ja irtisanomisia, keskipalkka olisi 3 000 euroa kuukaudessa, työaika puolittuisi ja joka viides lomautus tai irtisanominen olisi vältettävissä lyhennetyn työajan tuella, julkisen sektorin menojen osalta säästö olisi noin 70 miljoonaa euroa kolmessa kuukaudessa.

Vaikka julkisen sektorin kokonaissäästöä on hankala tarkkaan arvioida, oleellista on, että kyse on nimenomaan säästöstä – ei lisäkustannuksista. Miksipä julkinen sektori ei haluaisi tukea työntekijöiden toimeentuloa ja yritysten palkkausmahdollisuuksia, jos se ei itsekään joudu maksumieheksi?

Patrizio Lainà
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti.