Johtamisen ihanuus ja vaikeus


Katarina Murto, Sirpaletyö, palkkatasa-arvo

Vuoden vaihtuessa pohdin työasioita, joita vuosi tuo varmasti, todennäköisesti, mahdollisesti ja ennakoimattomasti tullessaan. Samalla mietin, mikä oma roolini ja vastuuni johtajana on, jotta asiat etenevät strategian ja toimintasuunnitelman mukaisesti ja asetettuja tavoitteita kohti aina maaliin saakka.

Johtajuudelle asetetaan tänä päivänä isoja haasteita ja odotuksia. Aiemmin tyypillinen ja hyväksyttäväkin työelämässä oli hierarkisen johtamisen malli, jossa esimies tai johtaja käskytti ja alaiset tekivät. Näin suoraviivainen johtaminen sulkee pois luovuuden, inhimillisyyden, avoimuuden ja sosiaalisen kanssakäymisen. Itse johtajana kammoksun jo pelkästään sanoja ”käskeä” tai ”alainen”.2

Nykyisin onneksi korostetaan osallistavaa ja vuorovaikutuksellista johtamista, jossa johtajan tehtävä on enemmänkin ohjata ja varmistaa, että työntekijöillä on mahdollisimman suotuisat puitteet tehdä työtään hyvin ja kaikki kulkevat oikeaan suuntaan. Näin toimien johtaja osallistaa, keskustelee, kuuntelee, antaa vastuuta, näyttää suunnan ja tekee tarvittavat päätökset.

Mitä avoimempi johtaja tai esimies on, sitä merkityksellisemmäksi työntekijä voi itsensä ja työnsä kokea, kun hän on tietoinen asioista, voi osallistua ja vaikuttaa.

Omaa johtamista miettiessäni herää kysymyksiä. Toiminko johdonmukaisesti, olenko riittävän luova, osallistanko riittävästi, teenkö oikeita päätöksiä oikea-aikaisesti ja tuloksellisesti, kykenenkö ennakoimaan tilanteita ja katsomaan eteenpäin, huolehdinko siitä, että tiimini arki sujuu mutkattomasti, ohjaanko heitä haluttuun suuntaan, innostanko heitä tekemään työtään mahdollisimman hyvin ja annanko riittävästi myönteistä ja tarvittaessa rakentavaa palautetta? Ennen kaikkea: olenko johtajana sellainen kuin mielestäni hyvä ja kehittyvä johtaja on niin tiimilleni kuin työnantajalleni?

En pidä johtamiseen liitetyistä termeistä, ismeistä ja lokeroinneista. Voisin silti puhua sosiaalisen johtamisen puolesta. Se tarkoittaa minulle sitä, että johtaja on läsnä ja tietoinen – antaen kuitenkin ihmisille tilaa, luottaa tiimiinsä, kantaa vastuun sekä vaatii innostavalla ja kannustavalla tavalla jokaista tekemään parhaansa olemalla kuitenkin inhimillinen.

Avoimuuden merkitys työelämässä on yhä tärkeämpää

Vuorovaikutuksen, sosiaalisten taitojen ja avoimuuden merkitys työelämässä on yhä tärkeämpää. Mitä avoimempi johtaja tai esimies on, sitä merkityksellisemmäksi työntekijä voi itsensä ja työnsä kokea, kun hän on tietoinen asioista, voi osallistua ja vaikuttaa.

Johtajan yksi tärkein tehtävä on tehdä päätöksiä. Mikään ei ole työyhteisölle niin turhauttavaa kuin jahkaileva, aikaansaamaton johtaja. Hätäily ei välttämättä tuo hyviä ja kestäviä tuloksia, mutta ei liiallinen asioiden vatvominenkaan. Jos haluaa päästä eteenpäin, on parempi mennä vaikka hieman mutkitellen ja muuttaa tarvittaessa suuntaa kuin pysyä paikallaan tai haikailla taaksepäin.

Työelämä tarvitsee innovaatioita ja luovuutta. Johtajan tehtävä on hahmottaa kokonaisuuksia, luoda visioita ja asettaa tavoitteita. Tähänkin johtaja tai esimies voi haastaa oman tiiminsä. Kymmenestä ideasta yksi voi olla briljantti. Mutta jos ideoita ei tule lainkaan, mitään ei myöskään tapahdu.

Tärkeää on löytää toimiva tasapaino osallistamisen ja päätöksenteon välillä.

Hyvä johtaja osaa johtamansa asiat, jotta hän kykenee tekemään päätöksiä ja saa arvostusta. Uudet tai vaikeat asiat voi oppia ja omaksua. Kun asiat ovat hallussa, johtaja voi keskittyä isompien kokonaisuuksien ja ihmisten johtamiseen sekä katsoa eteenpäin. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin mikromanageeraus. Mitä enemmän pystyy luottamaan, sitä enemmän voi antaa vastuuta johdettavilleen.

Hyvän johtajan ja toimivan johtajuuden edellytyksiä voisi luetella kymmeniä. Tärkeää on löytää toimiva tasapaino osallistamisen ja päätöksenteon välillä. Johtaja on kuitenkin se, joka kantaa vastuun päätöksistä. Arvoista yksi merkittävimmistä on oikeudenmukaisuus. Käytännössä se tarkoittaa, että kaikkia työyhteisön jäseniä johdetaan ja kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Koska ihmiset ovat kuitenkin erilaisia niin luonteeltaan kuin toimintatavoiltaan, johtajalla tulisi olla erityistä tilannetajua ja tunneälyä.

Mitä enemmän olen lukenut johtamisesta kirjoitettuja kirjoja, sitä vakuuttuneempi olen, että ei ole olemassa yhtä hyvää johtamisen tapaa. Täydellistä johtajaa ja johtamistapaa ei myöskään ole. Johtajaksi ei synnytä, mutta johtajaksi voi kasvaa. Se matka ei lopu ikinä.

On tärkeää saada olla oma itsensä. Peiliin on itse kunkin hyvä välillä kriittisesti katsoa ja miettiä, millainen johtaja tai työntekijä olenkaan. Kehittyminen työelämässä tai ylipäänsä elämässä – missä tehtävässä tai asemassa onkaan – pitää positiivisen vireen ja motivaation yllä.

Katarina Murto
johtaja, edunvalvonta

***

Johtaminen kilpailukykykeskusteluun