Millaiset investoinnit tuovat varhaiskasvatukseen laatua?


Uudistetun varhaiskasvatuslain käsittely eduskunnassa lähenee loppusuoraa. Sekä palvelujen käyttäjät että tuottajat haluavat lapsen parasta ja lisää laatua. Mutta millaisilla investoinneilla voidaan parhaiten turvata optimaalinen laatu, samanaikainen kustannustehokkuus ja henkilöstön hyvinvointi?

Lakia valmisteltaessa opetus- ja kulttuuriministeriössä on arvioitu henkilöstömuutoksien tuovan noin 39 miljoonan euron lisälaskun. Tämä perustuu varovaiseen laskelmaan lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien nykyisestä palkkaerosta. Jos lakiesitys hyväksyttäisiin, lastenhoitajien osuus henkilöstössä vähenisi puoleen nykyisestä. Samanaikaisesti kasvatustieteilijöiden osuuden noustessa palkkamenot kasvaisivat. Eri tahoilla on päädytty huomattavasti ministeriötä suurempiin kustannusarvioihin.

Kuntatyönantajat KT laskee uuden varhaiskasvatuslain välittömiksi lisäkustannuksiksi sivukuluineen noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Alan liitoissa on lisäksi summattu suunnitteluajan tuomia lisäkustannuksia: varhaiskasvatuksen henkilöstöstä vain lastentarhanopettajilla on nyt varattu viisi tuntia viikkotyöajasta lapsiryhmän ulkopuoliseen suunnittelutyöhön. Suunnitteluaikana pahimmillaan lastenhoitaja jäisi yksin jopa 24 lapsen ryhmän kanssa. Jos taas jopa kaksinkertaistuva suunnitteluaika kompensoitaisiin lapsiryhmille palkkaamalla täydentävää henkilökuntaa, syntyisi yli 50 miljoonan euron lisälasku.

Tässä vaiheessa puhutaan vuositasolla siis jo yli sadan miljoonan euron lisäkustannuksista.

Jos myöhemmissä vaiheissa varhaiskasvatuksessa työskentelevät lastentarhanopettajat siirtyisivät opetusalan työehtosopimuksen piiriin, karttuisi jälleen lisää laskua. Opetusalan kokemuslisäkustannukset lasketaan eri tavalla kuin nykyisin varhaiskasvatuspalveluissa, ja tästä kumuloituisi tulevaisuudessa vuosittain sadoissa miljoonissa euroissa laskettava lisäkustannus. Jos myös työaikajärjestelyihin tulisi muutoksia, edellä mainittu lisälasku pitäisi vähintään kaksinkertaistaa.

***

Lapsien näkökulmasta kiireellisimmät investointikohteet olisivat ryhmäkokokojen pienentäminen tai edes palauttaminen parin vuoden takaiselle tasolle.

On hyvä, jos varhaiskasvatusalan koko työvoimaan pystytään investoimaan lisää. Lapsien näkökulmasta kiireellisimmät investointikohteet olisivat ryhmäkokokojen pienentäminen tai edes palauttaminen parin vuoden takaiselle tasolle (yli 3-vuotiaiden ryhmissä korkeintaan 7 lasta/kasvattaja). Sijaisjärjestelyjä vahvistamalla asianmukainen kasvattajamitoitus pitäisi turvata myös poikkeuspäivinä, kun henkilöstöä on esimerkiksi sairaana tai koulutuksessa. Erityislapsien tarpeet pitäisi vahvemmin huomioida henkilöstömitoituksessa ja avustajien rekrytoinnissa. Näistä kaikista luonnollisesti aiheutuisi kustannuksia – jotka välittömästi parantaisivat varhaiskasvatuksen laatua, lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia.

Varhaiskasvatuslain uudistamiselle ei ole varattu lainkaan määrärahoja palvelutuotantoon. Kunnat kamppailevat budjettiensa tasapainottamisen kanssa jo nyt. Syntyvät lisäkustannukset tulee kompensoida kunnille täysimääräisinä. Muutoin ajauduttaisiin vaikeaan valintatilanteeseen: mitä muita palveluja lähdetään heikentämään, jotta rahat kunnissa riittävät varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen muutokseen?

Ihmisiin ja henkilöstöön investointi on kannatettava tavoite. On huolellisesti pohdittava, millainen sijoitus tuottaa parhaan tuloksen laatuun ja hyvinvointiin. Nyt ehdotettu malli ei valitettavasti näitä tavoitteita täytä.

 

Riitta Työläjärvi