Uutishuone

Puheenjohtaja Antti Palolan puhe STTK:n edustajistossa 17.5.2018

Hyvät edustajiston jäsenet!Pitkälle kevääseen venynyt työmarkkinoiden sopimuskierros on lähes ohi ja on yhteenvedon aika. Kierroksen piti olla kokonaan uusi työmarkkinamalli, jossa työ- ja virkaehtosopimukset neuvotellaan toimialakohtaisesti, palkankorotuksissa huomioidaan aiempaa paremmin alakohtaiset tuottavuuserot ja edistetään paikallista sopimista.

STTK:n arvio on, että palkkaratkaisujen osalta kierros oli keskitetympi kuin tulopoliittiset kokonaisratkaisut konsanaan. Alasta riippumatta palkankorotukset kahdelle vuodelle ovat täysin samat eikä niissä juurikaan huomioitu alakohtaisia tuottavuuseroja, joita kuitenkin aina on. Sopimukset turvaavat palkansaajan ostovoiman, eivät vaaranna elpynyttä talouskasvua, parantavat edelleen työllisyyttä, huolehtivat osaltaan Suomen ja suomalaisten yritysten kilpailukyvystä sekä tasapainottavat valtion taloutta.

Paikallinen sopiminen otti askeleita eteenpäin, mutta siinäkään ei ole mitään uutta. Paikallista sopimista on Suomessa lisätty työ- ja virkaehtosopimustoiminnan puitteissa jo vuosikausia.
On hyvä, että edetään evoluution – ei revoluution kautta. Jatkossa kehitys vie nykyistä laajempaan paikalliseen – työpaikkakohtaiseen – sopimiseen. Onnistuneessa paikallisessa sopimisessa osapuolten välinen luottamus ja jatkuva vuoropuhelu, riittävät resurssit, osaaminen ja avoin tiedonsaanti sekä yhteinen onnistumisen kokemus ovat avainasemassa. On toivottavaa, että yrityksissä panostetaan entistä enemmän parempaan neuvottelukulttuuriin, keskinäiseen luottamukseen ja moderniin johtamiseen. Pelkän työnantajan ”hyvän tahdon” varaan paikallista sopimista ei voi eikä pidä jättää. Tasapaino varmistetaan yleissitovuudella, työ- ja virkaehtosopimuksin sekä toimivalla luottamusmiesjärjestelmällä.

Myös kolmikannan tulevaisuus mietityttää. Nykyhallituksen aikana olemme siirtyneet perinteisestä kolmikannasta uuteen, jossa hallitus vie ja järjestöt vikisevät. Perinteinen kolmikanta, jossa työnantaja- ja palkansaajajärjestöt sopivat työmarkkina- sekä työ- ja sosiaalilainsäädäntöön liittyvistä asioista ja hallitus vei asioita niiden pohjalta eteenpäin, takasi vakaan ja tasapainoisen – joskin välillä hitaan – uudistumisen. Nyt hallitus on ottanut käyttöön ”uuden” kolmikannan, jossa hallitus vie eteenpäin järjestöjen kanssa valmisteluja asioita riippumatta siitä, onko niistä järjestöjen kanssa yhteistä näkemystä. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa uudistuksia viedään eteenpäin nopeasti, mutta niillä ei edistetä yhteiskunnan vakaata ja tasapainoista kehitystä. Voi olla, että jatkossa näemme enemmän viime talven kaltaisia, hallituksen toimintaan tyytymättömien kansalaisten tai etujärjestöjen mielenilmauksia – pahimmassa tapauksessa lakkoja. Tätä kehitystä kannattaa pohtia etenkin, kun tuntee olevansa valtansa tunnossa.

***
Suomen taloudella menee tällä hetkellä hyvin, työllisyys paranee ja työttömyys helpottaa. Suomella on silti monia huolia ja tarvitsemme jatkuvaa uudistumista säilyttääksemme kilpailukykymme ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluineen.
Jatkuva huolenaihe on huoltosuhde. Suomeksi se tarkoittaa, että väestö vanhenee vauhdilla, mutta työikäisten määrä pysyy suurin piirtein ennallaan. Hyvinvointipalveluiden rahoituksen turvaamiseksi työllisyysasteen on myös kestävästi noustava korkeammalle tasolle kuin missä nyt ollaan.

Toinen iso huolenaihe on nuorten syrjäytyminen. Arviot vaihtelevat, mutta yksi arvio on lähes 100 000 syrjäytynyttä nuorta. Luku on hurja, ja toisaalta yksikin syrjäytynyt on liikaa. Syrjäytyminen on inhimillisesti raskasta ja yhteiskunnalle kallista.
Nuorten syrjäytymisestä puhutaan paljon ja tänäänkin. Iltapäivällä meillä on keskustelu, jossa pohditaan keinoja syrjäytymisen torjumiseksi ja poistamiseksi. Suomi tarvitsee kaikki nuorensa ja kaikilla nuorilla on oikeus hyvään Suomeen. STTK haluaa vauhdittaa ponnisteluja irti syrjäytymisen kierteestä.

Ihmelääkkeitä ei ole olemassa, mutta syrjäytymisen ehkäisemisessä keinot ovat loppujen lopuksi kaikkea muuta kuin ihmeitä. Hyvän elämän pohja luodaan kodin lisäksi jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulutuksessa. Koulutuksen merkitys syrjäytymisen torjumisessa on todella suuri, sillä se määrittää myöhemmin työllisyysnäkymiä, sitä kautta toimeentuloa ja elämän keskeisiä rakennuspalikoita kuten perheen perustamista, asunnon hankintaa ja harrastuksia.

STTK on esittänyt oppivelvollisuusiän pidentämistä tavoitteenaan, että useampi suorittaisi sen jälkeen toisen asteen tutkinnon. Pelkällä peruskoulun päättötodistuksella ei nykymaailmassa pitkälle pärjää, ja oppivelvollisuuden pidentämisestä hyötyisivät erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat nuoret. Yhdenvertaisuus koulutuksessa on tärkeää, mutta se ei toteudu, jos raha on este hakeutua koulutukseen. Toisen asteen koulutuksen maksuttomuudella olisi erityinen merkitys vähävaraisille perheille ja nuorille.

***
Aivan viime aikoina Suomessa on murehdittu alhaisia syntyvyyslukuja. Luvut ovatkin pitkällä tähtäimellä hälyttäviä. Jos lapsia syntyy koko ajan vähemmän, aiemmin mainittu huoltosuhde joutuu silloin todella koetukselle. Lyhyellä tähtäimellä en näe erityistä syytä huoleen – saati paniikkiin.

Alhainen syntyvyys tuntuu olevan kaikkien puolueiden huolenaihe. Huoli on hieman absurdi maassa, jossa korostetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, naisten mahdollisuuksia täysipainoiseen työuraan ja yksilön valinnan vapautta. Samanaikaisesti ei saada aikaan keskeisiä poliittisia uudistuksia, joilla aidosti olisi perheen perustamista ja myöhemmin lapsiperheiden valintoja tukeva vaikutus.
Tämäkään hallitus ei toteuttanut perhevapaauudistusta lukuisista hyvistä malleista huolimatta. Kovin harvasta asiasta vallitsee niin yksimielinen poliittinen hyrinä kuin tarpeesta uudistaa ja modernisoida suomalainen perhevapaajärjestelmä. Mutta edelleen se siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

Myös kehysriihen päätöksillä hankaloitetaan nimenomaan nuorten työmarkkina-asemaa. Kun nuoren työura ennestään on usein silppua, sälää ja määräaikaisuuksia ja esimerkiksi koeajat venytetty puoleen vuoteen, on hankala suunnitella tulevaisuutta, vakiintumista ja perheen perustamista.

***

Huoltosuhteen ja hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi Suomessa on tehtävä enemmän työtä ja saavutettava nykyistä korkeampi työllisyysaste. Jos ja kun suomalaisia ei riitä täyttämään tätä tarvetta, pitkällä aikavälillä tarvitsemme työvoimaa myös Suomen ulkopuolelta.

Asia on poliittisesti ja myös työmarkkinoiden näkökulmasta hyvin herkkä. Yhteiskunnallinen keskustelu kulkee usein ääripäissä maahanmuuton puolesta tai sitä vastaan. STTK haluaa hallittua maahanmuuttoa ja sen varmistamiseksi laajan yhteiskuntapoliittisen ohjelman.

Ei ole olemassa yhtenäistä maahanmuuttajien joukkoa. Ryhmä on hyvin moninainen. Siihen kuuluu Suomeen työn takia tulleita osaajia ja ammattilaisia, rakkauden perässä tulleita, opiskelijoita, pakolaisia, turvapaikanhakijoita, perheen yhdistämisen kautta tulleita ja niin edelleen. Moni käy täällä vain kääntymässä ja lähtee pois esimerkiksi vaikean kielen, ikävän sään tai haastavan byrokratian takia.

Vastoin yleistä luuloa maahanmuuttajista monet tulevat Suomeen nimenomaan opiskelemaan ja tekemään töitä. Heillä on myös usein opiskelu- ja työpaikka valmiina. STTK:n mielestä työvoiman saatavuusharkinnasta voitaisiinkin luopua edellyttäen, että riittävät resurssit tarkastuksiin ja valvontaan on varmistettu. Saatavuusharkinta usein lisää byrokratiaa ja viivästyttää työvoiman hankintaa tilanteessa, jossa osaamista ja tekijöitä ei syystä tai toisesta Suomesta löydy. Lisäksi monet ammatit on jo nyt vapautettu saatavuusharkinnasta. Suomen ikärakenteen – jälleen kerran huoltosuhteen – näkökulmasta maahanmuutolla olisi positiivinen vaikutus myös esimerkiksi työeläkkeiden rahoitukseen.

Esitämme maahanmuuton lisäämistä pidemmällä aikavälillä, mutta emme tingi reunaehdoista. STTK edellyttää, että ulkomaista työvoimaa kohdellaan yhdenvertaisesti muuhun työvoimaan nähden. Sanomme ei palkkojen polkemiselle, kaksille työmarkkinoille, harmaalle taloudelle ja työntekijöiden epäasialliselle kohtelulle. Myös ammattiliitoilla on merkittävä rooli säällisten työehtojen noudattamisen valvomisessa.

Hyvä maahanmuuttopolitiikka on kokonaisvaltaista. Maahanmuuttajaperheissä se tarkoittaa esimerkiksi päiväkotipaikkoja lapsille, koulu- ja opiskelupaikkoja nuorille, kieli- ja täydennyskoulutusta kaikille sekä tukipalveluja tarvitseville. Maahanmuuttajat puolestaan tarjoavat Suomelle ja suomalaisille uusia kansainvälistymisen väyliä, uutta yritteliäisyyttä erityisesti palvelualoille ja kulttuurien kohtaamisia.