Paikallinen sopiminen ja yleissitovuus suurennuslasin alla


Paikallinen sopiminen

Paikallinen sopiminen ja yleissitovuus

Työmarkkinajärjestöjä pidetään jähmeinä ja muutosta vastustavina, monen portaan hallinnollisina organisaatioina. Näin ei kuitenkaan ole. STTK ymmärtää sen tosiasian, että työelämä on murroksessa ja muutoksessa. Näemme tämän mahdollisuutena, mutta tarvittavat rakenteiden uudistamiset on syytä tehdä hallitusti ja harkitusti. Hätäilemällä ei synny toimivaa lopputulosta.

Työlainsäädäntö ja sopimusjärjestelmä on rakennettu vuosikymmenten takaiseen työelämään ja tarpeisiin. Vaikka muutoksia on tehty, ne eivät kaikilta osin enää vastaa nykypäivän työelämän tarpeisiin ja haasteisiin. Hätiköityjen ja huonosti valmisteltujen esitysten sijaan pitäisi tehdä muutostarpeista syvällisempi analyysi, jossa myös laaja-alaiset ja pitkän aikavälin vaikutukset arvioidaan mahdollisimman tarkkaan.

STTK on suhtautunut paikallisen sopimisen edistämiseen myönteisesti

Erityisesti sopimusjärjestelmää on haastettu usealta suunnalta. Paikallisen sopimisen edistäminen on ollut sekä maan hallituksen että Suomen Yrittäjien tavoitteena. Myös STTK on suhtautunut paikallisen sopimisen edistämiseen myönteisesti, kuten muutkin työmarkkinajärjestöt.

Hallitusohjelman lähtökohta on ollut saattaa yritykset samaan asemaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksien osalta riippumatta siitä, onko yritys järjestäytynyt vai ei. Kilpailukykysopimuksen mukaan yritysten yhdenvertainen asema olisi saavutettu, mutta Suomen Yrittäjät vastustivat yllättäen omaa, pitkäaikaista tavoitettaan.

Luottamusmies- tai järjestäytymispakkoa ei ole eikä sitä olisi tullut. Luottamusmiestä ei edellytetä läheskään kaikissa paikallista sopimista koskevissa asioissa. Kilpailukykysopimuksen johdosta paikallisen sopimisen mahdollisuudet etenevät järjestäytyneessä kentässä erittäin hyvin, mutta järjestäytymättömissä yrityksissä nykytila säilyy.

Suomessa työpaikkatason neuvottelukulttuurissa ja tiedonsaannissa on paljon parannettavaa. Sanelu ei ole sopimista, ja on mahdotonta sopia, jos tieto ei kulje. On selvää, että työpaikkasopijoiden tulee olla mahdollisimman tasavertaiset niin tiedon, osaamisen, ajankäytön kuin asiantuntija-avun käytön osalta. Jos paikallista sopimista halutaan käytännössä edistää, se vaatii enemmänkin asennemuutosta, eikä lainsäädäntötoimia.

Toinen asia, josta sopimusjärjestelmää haastetaan, on yleissitovuus. Sen poistamista kannattavat perustelevat näkemystään useimmiten työmarkkinoiden joustamattomuudella ja sillä, että palkoista ja työehdoista pitäisi saada sopia vapaammin työpaikkatasolla. Lisäperusteluna mainitaan usein, että Ruotsissakaan ei ole yleissitovuutta.

Maiden välistä vertailua ei kannata käyttää argumentaation perusteena, ellei avaa järjestelmän eroja kokonaisuudessaan. Ruotsissa työnantajien järjestäytymisaste on hyvin korkea, työehtosopimusten alittavia palkkoja ei makseta ja osa palkankorotuksista jaetaan yleiskorotuksina, joskin paikallispottien osuus on korkeampi kuin Suomessa. Ruotsissa toimivampi neuvottelukulttuuri, työnantajien korkea järjestäytymisaste ja työntekijöiden tulkintaetuoikeus mahdollistavat laajemman paikallisen sopimisen.

Yleissitovuuden tarkoitus on turvata työntekijöille työsuhteen vähimmäisehdot

Yleissitovuuden tarkoitus on turvata työntekijöille työsuhteen vähimmäisehdot ja ehkäistä vääristynyt kilpailu yritysten välillä. Työehtojen ja erityisesti palkkojen minimitaso, joka työntekijöille tulee kyseisellä alalla turvata, on sovittu yhteisesti työntekijä- ja työnantajaliiton välillä alan tarpeet ja tilanne huomioiden.

Yleissitovuuden eli vähimmäissuojan poistaminen voisi merkitä erityisesti palkkojen polkemista järjestäytymättömissä yrityksissä. Tämä vääristäisi yritysten välisen kilpailun, työnantajien järjestäytymisintressi voisi madaltua ja työrauhahäiriöt lisääntyä. Pahimmillaan se voisi johtaa matalapalkkamarkkinoihin, jolloin eriarvoisuus ja köyhyys lisääntyisivät. Verotulot eivät kasvaisi, jos töitä tehtäisiin matalammalla palkalla. Eli työntekijä ja yhteiskunta olisivat yritystoiminnan riskin kantajia ja maksajia.

Kannattamattomia yrityksiä ei tule tekohengittää, jos palkkojen alentamisen lähtökohta on kilpailuedun saaminen. Terve yritys ei kilpaile palkkoja polkemalla, vaan tuotteilla ja palveluilla, joita ostetaan, ja joita on varaa ostaa. Palkkoja polkemalla myös kysyntä ja kulutus laskevat.

Yleissitovuutta ja yleiskorotuksia ei pidä sotkea keskenään. Jo nyt työehtosopimuksissa voidaan sopia ja joissakin onkin sovittu siitä, että kokonaan tai osa jaettavasta palkanmaksuvarasta voidaan sopia paikallistasolla jaettavaksi. Tämäkin olisi ollut mahdollista työehtosopimuksessa sovitulla tavalla myös järjestäytymättömässä kentässä, jos paikallinen sopiminen olisi sinne edennyt.

Katarina Murto

STTK:n johtaja
****

STTK: Yt-lain uudistaminen edesauttaisi paikallisen sopimisen etenemistä käytännössä