Sopimusvapauden rajoittaminen uhkaa koko sopimusjärjestelmää


Kilpailukykysopimus, pakkolait ja paikallinen sopminen

Kollektiivisen sopimusvapauden rajoittaminen pakottavalla lainsäädännöllä uhkaa koko suomalaista sopimusjärjestelmää. Suomalainen työmarkkina- ja sopimustoiminta on perustunut vahvasti yhdistymis- ja sopimusvapauteen. Yhdistymis-/järjestäytymisvapaus on turvattu niin perustuslaissa kuin Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Työ- ja virkaehtosopimusosapuolet ovat tämän yhdistymis- ja sopimusvapauden turvin neuvotelleet kollektiivisia alakohtaisia sopimuksia, joissa on voitu yhdessä sopia lakia paremmistakin ehdoista.

Työlainsäädäntö ja erityisesti työsopimus-, työaika- ja vuosilomalaki on rakennettu pääsääntöisesti työntekijän eli ns. heikomman suojaksi, eli kyse on vähimmäissääntelystä työntekijän turvaksi. Näissä laeissa on useita säännöksiä, joista työ- ja virkaehtosopimusosapuolet voivat sopia toisin.

Maan hallitus on 8.9.2015 esittänyt toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on rajata kollektiivisopimuksilla toisin sopimismahdollisuutta ja säätää lainsäädäntöön enimmäistaso joidenkin asioiden osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että työ- ja virkaehtosopimusosapuolet eivät voisi enää alakohtaisen sopimuskauden päättymisen jälkeen sopia kyseisistä asioista paremmin.

Sopimusvapauden rajoittaminen vie pohjaa hyvin toimivalta sopimusjärjestelmältä

Sopimusvapauden rajoittaminen vie pohjaa hyvin toimivalta sopimusjärjestelmältä, kun neuvottelu- ja sopimismahdollisuuksia rajoitetaan näinkin merkittävästi. Alakohtaiset sopimukset ovat kuitenkin aina kompromisseja, joissa voidaan huomioida kunkin alan tarpeet ja joihin sopijaosapuolet sitoutuvat.

Maan hallituksen esittämiä toimenpiteitä on pidettävä merkittävänä rajoituksena sopimusvapauteen ja kollektiiviseen neuvotteluoikeuteen. On mahdollista, että sopimusvapauden rajoittaminen on Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten ja perustuslain vastaisia toimia, mikä on syytä selvittää.

Lisätietoja: Katarina Murto, puh. 050 568 9188