SuPerin Inberg: Raskasta hoitotyötä ei voi määrätä jatkumaan 70-vuotiaaksi

Valtiovarainministeriö nostaa virkapuheenvuorossaan yhdeksi vaihtoehdoksi vanhuuseläkeiän nostamisen 70 vuoteen. Mallissa alinta vanhuuseläkeikää nostettaisiin kuusi kuukautta ikäluokkaa kohden. Ministeriö arvioi eläkeiän nostamisen voivan pitkällä aikavälillä lisätä työllisyyttä 50 000–120 000 henkilöllä. SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg kyseenalaistaa esityksen erityisesti fyysisesti ja psyykkisesti kuormittavassa hoito- ja hoivatyössä.

Työn kuormittavuus näkyy jo nyt sairauspoissaoloissa ja työkyvyttömyyden kustannuksissa. Julkisen alan eläkevakuuttaja Keva seuraa kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstön sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyden kustannuksia. Vuonna 2025 sairauspoissaolot lisääntyivät hyvinvointialueilla muun muassa lähi- ja hammashoitajilla sekä hoitotyön avustavissa tehtävissä. Yli 60-vuotiaiden sairauspoissaolot lisääntyivät. Hyvinvointialueiden työkyvyttömyyden välittömät kustannukset olivat 575 miljoonaa euroa, joista sairauspoissaolot muodostivat noin 74 prosenttia.

Myös varhaiskasvatuksessa tilanne on huolestuttava. Kevan mukaan varhaiskasvatuksen lastenhoitajilla oli vuonna 2025 kunta-alan ammattialoista eniten sairauspoissaoloja.

– On epärealistista ajatella, että kaikki lähihoitajat voisivat nykyisissä työolosuhteissa jatkaa hoitotyössä 70-vuotiaiksi. Eläkeikää voidaan nostaa lailla, mutta ihmisen työkykyä ei voida nostaa samalla päätöksellä. Ennen eläkeiän nostamista pitäisi kysyä, miten työntekijät saadaan pysymään terveinä ja työkykyisinä nykyiseen eläkeikään asti. Jos eläkeiän nostaminen lisää sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyttä, tavoiteltu hyöty voi samalla valua kasvaviin kustannuksiin ja jäljelle jäävän henkilöstön kuormitukseen, Päivi Inberg sanoo.

SuPer muistuttaa, että hoitotyön työvoimapulaa ei ratkaista myöskään tekoälyllä. Teknologia voi helpottaa esimerkiksi kirjaamista ja vapauttaa aikaa asiakastyöhön, kuten myös valtiovarainministeriö tuo esiin. Varsinainen hoito- ja hoivatyö perustuu kuitenkin ihmisen läsnäoloon ja jatkuvaan vuorovaikutukseen lasten, vanhusten, vammaisten ja sairaiden kanssa.

– Tekoäly voi helpottaa hoitajan työtä, mutta se ei korvaa hoitajaa ihmisen vierellä. Työvoimapulaa ei ratkaista sillä, että liian vähää henkilöstöä yritetään venyttää työssä yhä pidempään, Inberg painottaa.

SuPerin mielestä nykyisen eläkejärjestelmän lähtökohta on riittävä. Kaavamaisen eläkeiän nostamisen sijaan työuria tulisi pidentää parantamalla työoloja, tukemalla työkykyä ja kannustamalla vapaaehtoiseen jatkamiseen.

– Niille, joiden terveys ja työkyky mahdollistavat työnteon jatkamisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen, voitaisiin rakentaa nykyistä vahvempia taloudellisia kannustimia esimerkiksi verotuksen avulla. Parempi lähtökohta on tehdä työn jatkamisesta aidosti houkuttelevaa kuin pakottaa kaikki työskentelemään pidempään ammatin raskaudesta ja työkyvystä riippumatta, Inberg sanoo.

Ikääntyneiden palveluissa työskentelevien lähi- ja perushoitajien kokemuksia työstään

Vain 31 prosenttia vastaajista uskoi varmasti pystyvänsä terveytensä puolesta työskentelemään nykyisessä ammatissaan vielä kahden vuoden kuluttua, mikä oli vähemmän kuin kaksi vuotta sitten.

SuPerin selvitys: Ikääntyneiden palvelut 2026.pdf

Lisätietoja: SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg p. 040 705 9115