Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe, joka ajoittuu yleensä potilaan viimeisiin elinviikkoihin tai -päiviin. Palliatiivisessa hoidossa kuolema nähdään elämään kuuluvana luonnollisena tapahtumana. Hoidon tarkoituksena ei ole pidentää eikä lyhentää elämää, vaan mahdollistaa mahdollisimman hyvä ja arvokas elämä sen loppuun saakka. Samalla tuetaan läheisiä sairauteen ja lähestyvään kuolemaan sopeutumisessa.
Maailmanlaajuisesti yli 73 miljoonaa ihmistä tarvitsee palliatiivista hoitoa vuosittain, mutta vain noin 14 prosenttia sitä tarvitsevista saa palliatiivista hoitoa. Palliatiivisen hoidon saatavuuden parantaminen edellyttää muun muassa ammattilaisten koulutusta, tarvittavien lääkkeiden saatavuutta, tutkimusta, ihmisten ja yhteisöjen osallistamista sekä palliatiivisten palvelujen tiivistä integroimista muuhun sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Suomessa arviolta 70 000–75 000 potilasta tarvitsee palliatiivista hoitoa vuosittain. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon saatavuudessa on kuitenkin edelleen alueellisia eroja. Vaikka hoito on paikoin erittäin laadukasta, kaikki potilaat eivät saa yhdenvertaisesti tarvitsemaansa hoitoa ja osa joutuu kärsimään oireista, joita voitaisiin asianmukaisella hoidolla lievittää.
Hyvinvointialueiden tulee järjestää palliatiivinen ja saattohoito. Sen tulee toteutua perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Tätä velvoittavuutta tulee kansallisesti lainsäädännöllä vahvistaa.
Lähihoitaja on keskeinen palliatiivisen hoidon toteuttaja
Lähihoitajilla on merkittävä rooli laadukkaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteutumisessa. He työskentelevät lähellä potilasta esimerkiksi kotihoidossa, asumispalveluissa, terveyskeskusten vuodeosastoilla ja muissa ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä. Lähihoitaja kohtaa potilaan ollen häntä lähimpänä arjessa. Hän havaitsee nopeasti voinnissa, toimintakyvyssä ja oireissa tapahtuvat muutokset. Palliatiivisen hoidon tulevaisuus -seminaarissa eduskunnan pikkuparlamentissa 6.10. seminaarin puheenjohtaja, palliatiivisen lääketieteen dosentti Timo Carpén totesikin, että lähihoitaja on korvaamaton osa kokonaisvaltaista palliatiivista ja saattohoitoa.
Palliatiivisessa hoidossa lähihoitajan ammattitaitoa tarvitaan muun muassa kivun ja muiden oireiden havainnoinnissa, lääkehoidon turvallisessa toteuttamisessa oman osaamisen ja tehtävänkuvan mukaisesti, perushoidossa, ravitsemuksesta ja suun hoidosta huolehtimisessa sekä potilaan toimintakyvyn, levon ja turvallisuuden tukemisessa. Yhtä tärkeää on potilaan kuunteleminen, läsnäolo ja hänen yksilöllisten toiveidensa huomioiminen.
Lähihoitajan tehtävänä on myös tunnistaa potilaan voinnissa tapahtuvat muutokset ja välittää niistä tieto muulle hoitotiimille. Hyvä palliatiivinen hoito on moniammatillista yhteistyötä, jossa lähihoitajan havainnoilla potilaan arjesta ja voinnista voi olla suuri merkitys hoidon suunnittelulle ja oireiden tehokkaalle lievittämiselle.
Palliatiivinen hoito ei ole vain oireiden hoitamista. Se on ihmisen kohtaamista kokonaisuutena. Lähihoitaja tukee myös potilaan läheisiä, vastaa heidän kysymyksiinsä oman tehtävänsä puitteissa ja auttaa luomaan turvallisuuden tunnetta tilanteessa, johon voi liittyä surua, epävarmuutta ja pelkoa. Ammattitaitoinen, kiireetön kohtaaminen ja läsnäolo ovat keskeinen osa hyvää elämän loppuvaiheen hoitoa.
Lähihoitajan työ konkretisoi palliatiivisen hoidon keskeisen tavoitteen: potilaan mahdollisimman hyvä, turvallinen ja arvokas elämä loppuun asti.
Kansainvälistä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon viikkoa vietetään 5.–11.10.2026. Lauantaina 10.10. klo 13–15 järjestetään Helsingissä Oodin Maijansalissa kaikille avoin tilaisuus Minun hoitoni – minun oikeuteni palliatiiviseen hoitoon. Se on seurattavissa myös suorana Yle Areenassa.
Lisätietoja: SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg p. 040 705 9115