Verokohtelun symmetrisyys edellyttää kaikkien työmarkkinoihin vaikuttavien järjestöjen – myös yrittäjäjärjestöjen – jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistamista.
Hallitus päätti puoliväliriihessä poistaa työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Tavoitteena on sääntely, jossa työntekijä- ja työnantajajärjestöjä kohdeltaisiin tasapuolisesti.
Palkansaajapuolella ay-jäsenmaksun verovähennysoikeuden poisto koetaan jatkona hallituksen hyökkäyksille palkansaajia vastaan. On myös käyty keskustelua siitä, miten verovähennysoikeuden poisto on mahdollista toteuttaa symmetrisesti, kun työntekijöiden ja työnantajien järjestöt ovat organisoineet toimintansa hieman eri tavoin.
Palkansaajapuolella ay-jäsenmaksun verovähennysoikeuden poisto koetaan jatkona hallituksen hyökkäyksille palkansaajia vastaan.
Työmarkkinajärjestöt ovat tuloverolain 22§:n mukaan verotuksellisesti yleishyödyllisiä yhteisöjä. Lainsäädännössä ei ole määritelty tarkemmin työmarkkinajärjestöjä, mutta korkeimman hallinto-oikeuden mukaan niitä ovat vain koko kyseisen toimialan edunvalvontaa ajavat järjestöt. Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös esimerkiksi maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa, nuoriso- tai urheiluseuraa ja muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen.
Työmarkkinajärjestöjen tehtäviin kuuluu sopimusten neuvotteleminen työehdoista ja työsuhteissa muuten noudatettavista ehdoista. Yleishyödyllisyys liittyy siihen, että ne tukevat osaltaan sopimusyhteiskuntaa ja vakautta työmarkkinoilla. Tuloverolain mukaan työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut ovat palkansaajille tulon hankkimisesta aiheutuvia vähennyskelpoisia menoja. Työttömyyskassamaksut olisivat jatkossakin palkansaajille verovähennyskelpoisia.
Miten elinkeinoelämän järjestöjen jäsenmaksujen verovapaus poistetaan?
Lähtökohtana on, että myös yrityksen verotuksessa voi vähentää kaikki sellaiset kulut, jotka liittyvät yritystoiminnan tulon hankkimiseen. Esimerkiksi työnantajaliittojen jäsenmaksut ovat yritysten verotuksessa menojen yleisen vähennyskelpoisuuden perusteella vähennyskelpoisia.
Puoliväliriihen päätös edellyttää, että vähennyskelpoisuutta rajoitettaisiin lailla. Rajausten määrittämiseen liittyy haasteita, koska elinkeinoelämän järjestöjen toiminnassa ja rakenteissa on enemmän variaatioita kuin palkansaajapuolen järjestöissä.
Puoliväliriihen päätös edellyttää, että vähennyskelpoisuutta rajoitettaisiin lailla.
Perinteisissä toimialakohtaisissa työnantajaliitoissa neuvotellaan työehtosopimuksia ja tehdään elinkeino- ja työmarkkinapoliittista vaikuttamista poliittisten päätöksentekijöiden suuntaan. Elinkeinopolitiikka ja työmarkkinatoiminta liittyvät käytännössä kiinteästi toisiinsa.
Kaikki työnantajaliitot eivät kuitenkaan ole organisoituneet samalla tavoin. Esimerkiksi teknologiateollisuudessa työmarkkinaneuvottelut on eriytetty Teknologiateollisuuden työnantajat ry:lle ja elinkeinopolitiikka, työelämän kehittäminen ja toimivien työmarkkinakäytäntöjen edistäminen Teknologiateollisuus ry:lle. Kaikki työnantajayhdistyksen jäsenet ovat myös Teknologiateollisuus ry:n jäseniä. Työehtosopimusneuvotteluissa neuvotteluja käyvät sekä työnantajayhdistyksen että Teknologiateollisuus ry:n edustajat. Miten verokohtelu toteutuisi tässä tapauksessa? Muodollisen organisoitumisen vai tosiasiallisen toiminnan perusteella?
Työmarkkinoiden sääntelyyn ja sopimusjärjestelmään vaikuttamista tekevät monet muutkin elinkeinoelämän järjestöt, kuin perinteiset työnantajaliitot. Myös niiden toiminta koostuu samaan tapaan elinkeinopoliittisesta ja työmarkkinoita ja työlainsäädäntöä koskevasta vaikuttamisesta.
Työmarkkinoiden sääntelyyn ja sopimusjärjestelmään vaikuttamista tekevät monet muutkin elinkeinoelämän järjestöt, kuin perinteiset työnantajaliitot.
Esimerkiksi Suomen yrittäjät (SY) on sääntöjensä mukaan pienten ja keskikokoisten yritysten ja yrittäjien muodostamien yhdistysten yrittäjä-, elinkeino- ja työnantajapoliittinen keskusjärjestö. Keskusliiton tarkoitus on asiantuntijana ja vaikuttajana parantaa yritysten ja yrittäjien kannattavan toiminnan edellytyksiä. Tässä roolissa SY on osallistunut työlainsäädännön kolmikantavalmisteluihin jo vuosia ja on lobannut aktiivisesti näkemyksiään poliitikoille työehtoja koskevaan työmarkkinoiden sopimusjärjestelmään ja muuhun lainsäädäntöön liittyen. Vaikuttamistyö on samanlaista kuin perinteisillä työnantajaliitoilla ja se näkyy selkeästi myös Orpon hallituksen ohjelmassa. Miten verokohtelu toteutuisi tässä tapauksessa?
Muutkin elinkeinoelämän järjestöt (esim. Keskuskauppakamari, Perheyritysten liitto) ovat aktivoituneet työmarkkinakysymyksissä ja tehneet muun muassa yhteisiä kannanottoja Elinkeinoelämän keskusliiton kanssa työmarkkinasääntelyyn liittyen. Yhteisen lobbaamisen tavoitteena on vahvistaa elinkeinoelämän ja työnantajien asemaa työmarkkinoilla ja vaikuttaa työ- ja sosiaalilainsäädännön poliittiseen valmisteluun. Miten verokohtelu niiden osalta toteutetaan?
Kysymys kuuluu: Miten työntekijä- ja työnantajapuolen verokohtelun tasapuolisuus määritellään? Mihin tai keihin raja vedetään?
Selvää on, että verokohtelun symmetrisyyttä arvioitaessa määräävää on oltava järjestön tosiasiallinen toiminta. Tasapuolista kohtelua ei ole se, että vain osa elinkeinoelämän työmarkkinavaikuttajista rajataan verovähennyskelpoisuuden ulkopuolelle. Tämä vahvistaisi entisestään elinkeinoelämän järjestöjen vaikutusvaltaa suhteessa palkansaajiin.
Käytännölle vieraiden verotuksellisten ratkaisujen säätäminen muodostaa myös riskin siitä, että verokohtelu ei ole yhdenvertaista ja että työnantajaliitot ryhtyvät eriyttämään toimintojaan verotuksellisista syistä.
Jos kaikkien palkansaajien ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus poistuu, symmetria tarkoittaa, että kaikkien elinkeinoelämän työmarkkinoihin vaikuttavien edunvalvontajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus on poistettava. Elinkeinoelämän edunvalvontajärjestöjen organisoitumisella ei voi olla tässä merkitystä.
Minna Ahtiainen
Kirjoittaja on STTK:n johtaja.