Työllisyyspalvelut siirtyivät kuntien vastuulle vuoden alusta. Uudistuksella tavoitellaan positiivisia työllisyysvaikutuksia, jotka kuntien on nyt realisoitava.
Vuoden 2025 kuntavaalit lähestyvät uusin asetelmin nyt, kun kuntien vastuulle kuuluvat myös TE-palvelut. TE-palvelut siirtyivät valtiolta työllisyysalueiden järjestämisvastuulle vuoden 2025 alusta. Tämä tarkoittaa sitä, että opetuksen ja koulutuksen sekä esimerkiksi infrastruktuurin lisäksi kunnilla on jatkossa keskeinen rooli myös työllisyydenhoidossa.
Hyvinvointialueiden perustamisen jälkeen kuntien roolissa on korostunut elinvoiman lisääminen. Tätä vahvistaa työllisyyspalveluiden siirtyminen kuntien vastuulle, sillä onnistunut työllisyydenhoito on keskeinen osa elinvoimaista kuntaa. Uudistuksen tarkoitus on siirtää palvelut lähemmäs paikallisia olosuhteita ja työpaikkoja, minkä on ajateltu saavan aikaan positiivisia työllisyysvaikutuksia. Nyt nämä työllisyysvaikutukset on realisoitava.
Muutoksen myötä kunnilla on mahdollisuus kehittää koulutuksesta, elinkeinopalveluista sekä työllisyys- ja kotoutumispalveluista kokonaisuus, joka edistää työpaikkojen syntymistä sekä tukee nopeaa työllistymistä ja työvoiman saatavuutta.
Työllisyyshyötyjen realisoimisessa kuntia voivat auttaa paitsi paikallisten olosuhteiden tuntemus, myös yhtymäpinnat muihin työllisyyteen liittyviin toimintoihin. Esimerkiksi yhtymäpinnat koulutukseen ja elinkeinopalveluihin voivat edistää nykyistäkin saumattomampaa yhteistyötä työllisyyden ja osaamisen kasvattamiseksi.
Työvoimapalveluiden täyden potentiaalin saavuttamiseksi kunnissa tulisi kiinnittää huomiota:
- Rahoituksen riittävyyteen. Työvoimapalveluiden rahoituksessa on nähtävissä puutteita ja hallituksen suunnitelmien mukaisesti työvoimapalveluihin on tulossa lisää leikkauksia. Työvoimapalvelut kuitenkin tarvitsevat henkilöstönsä ja kuntien onkin tarvittaessa panostettava palveluihin omalla rahoituksellaan.
- Erityisryhmien työllisyyden edistämiseen. Työllisyyden edistäminen vaatii erityisryhmien kuten osatyökykyisten, 60 vuotta täyttäneiden, nuoret työnhakijoiden sekä maahan muuttaneiden heikomman työllisyyden syihin puuttumista. Tässä keskeisiä toimia ovat esimerkiksi osaamis- ja tietopohjan vahvistaminen, palvelutarpeisiin vastaaminen sekä työelämän vastaanottokyvyn edistäminen. Lisäksi esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytuen vajaakäyttöön on puututtava.
- Pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen. Suomessa on nähtävissä pitkäaikaistyöttömyyden rakenteellistuminen. Se tarkoittaa, että perinteiset keinot pitkäaikaistyöttömyyteen puuttumiseksi eivät välttämättä riitä vaan tarvitaan uusia toimintatapoja. Erityisen huolestuttavaa on pitkäaikaistyöttömien 15–24-vuotiaiden määrän moninkertaistuminen vuodesta 2007.
- Osaamisen edistämiseen. Tiiviimpi yhteistyö koulutustoimijoiden ja työvoimapalveluiden välillä tukisi yksilöllisten opintopolkujen toteutumista.