”Työpuoliso”ja “työbesu” ovat omat sanani kuvaamaan ihmissuhteita työpaikan jäseniin. Lisäksi on WhatsApp-ryhmää, johon tulee meemejä yötä myöten ja säännöllisiä aftereita. Työyhteisön rooli on arjessamme valtava.
Vietämme ison osan valveillaoloajastamme töissä, usein enemmän siellä kuin perheemme tai läheistemme kanssa. Työyhteisön kuuluisi nimensä mukaisesti olla yhteisö. Työyhteisön jäseneksi kasvamista ja siihen kuulumista tulisi uudella työpaikalla odottaa ja siitä tulisi saada virtaa.
Työyhteisön tulisi olla myös ilon ja onnen aihe. Tänään ystävänpäivänä on hyvä muistaa työkaveria ja ajatella sitä työkaveria, jonka tapaamista aamulla odottaa ja jota ei ole vielä kehdannut päivän jälkeen pyytää pelaamaan sulkapalloa. (Kyllä hän mielellään lähtee.)
Ystävänpäivänä on myös hyvä pohtia työyhteisön sattumanvaraisuutta ja polkuja työpaikoilla, joiden kulkuun ei aina itse voi vaikuttaa. Huolta työkaverista, joka on määräaikaisella sopimuksella ja jonka haluisi jatkavan omassa yhteisössä. Surua työkaverin puolesta, kun häntä on kohdeltu huonosti tai epäoikeudenmukaisesti ja hän jäi yksin tämän kanssa. Työyhteisö kun voi olla myös se, joka väsyttää ja kuluttaa ihmisen.
Tänään ystävänpäivänä voimme muistaa työyhteisöämme ja sen jäseniä. Miettiä, miten itse voisin tehdä työyhteisöstä paremman ja oikeudenmukaisemman. Puuttua vääryyksiin ja huolehtia siitä, ettei kukaan jää jalkoihin. Työyhteisöissämme kaikki varmasti yrittävät parhaansa. Niin se ”hölmöjä” kyselevä nuori kaveri kuin tapoihinsa juurtunut työpaikan veteraani.
Valtteri Mäyrälä
Kirjoittaja on STTK-opiskelijoiden puheenjohtaja
Antti Palola | 13.2.2024