Toimiva paikallinen sopiminen edellyttää, että työpaikalla on luottamukselliset välit työnantajan ja henkilöstön edustajan sekä koko henkilöstön välillä. Se vaatii neuvottelutaitoja ja osapuolten mahdollisimman tasavertaista asemaa. Paikallinen sopiminen edellyttää myös työ- ja virkaehtosopimusten ja työlainsäädännön tuntemusta, jota löytyy liittojen luottamusmiehiltä.
Sopimisessa on aina kaksi osapuolta. Paikallisessa sopimisessa kyse on siitä, että ne pääsevät yhteisymmärrykseen asiasta. On kyse sitten työaika- tai vuosilomajärjestelyistä, palkankorotuksista tai lomarahoista, molempien osapuolten on saavutettava jotain, jotta sopimus syntyy. Win-win -tilanteet johtavat todennäköisemmin sopimuksen syntymiseen. Se herättää myös luottamusta, jota hyvä paikallinen sopiminen aina edellyttää.
Paikallinen sopiminen ei ole toisen osapuolen sanelua tai pelkkiä myönnytyksiä. Jos sopimisella tavoitellaan säästöjä, kuten palkanalennuksia, työaikakorvauksista luopumista tai muita työehtojen heikennyksistä, sopimukseen pääseminen vaikeutuu. Paikallisessa sopimisessa on ylipäätään erityisen tärkeää, että työntekijöille kerrotaan avoimesti yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä, mihin työnantajan ehdottamat toimenpiteet perustuvat ja siitä, että työntekijöiden esittämistä vaihtoehdoista aidosti neuvotellaan.
Luottamusmiesten asemaa neuvottelijana on vahvistettava.Tilanne voi olla vielä haastavampi yksittäiselle työntekijälle, jonka toimeentulo on kyseisestä työpaikasta kiinni. Kaikilla aloilla ei ole mahdollista vaihtaa työpaikkaa noin vain, jos työnantajan heikennysesitykset eivät miellytä.
Paikallinen sopiminen on yleistä jo nyt. Sopimuksia tehdään isoissa ja pienissä yrityksissä joko luottamusmiehen, muun henkilöstönedustajan tai suoraan henkilöstön tai yksittäisen työntekijän kanssa. Paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat lisääntyneet joka neuvottelukierroksella, ja mahdollisuudet ovat jo nyt laajat. Näin on voitu huomioida toimialakohtaiset tarpeet, joissa paikallisen sopimisen määräykset ovat tarpeellisia. Tes-osapuolet myös parhaiten tunnistavat, ketkä ovat kussakin asiassa parhaita sopijaosapuolia.
Työ- ja virkaehtosopimukset takaavat menettelyt myös niihin tilanteisiin, kun sopimuksen tulkinnasta syntyy erimielisyyttä. Sopimusten noudattamisen valvonta ja selkeät menettelytavat erimielisyyksien ratkomiseksi ovat tärkeitä. Näissäkin tilanteissa on kaikkien etu, että eripura saadaan selvitettyä mahdollisimman varhain ja työpaikkatasolla. Jos siinä ei onnistuta, edetään asiassa työnantaja- ja työntekijäliiton yhdessä sopimalla tavalla.
Sopimusten noudattamisen valvontaan ja erimielisyystilanteiden ratkaisemiseen selvityshenkilöiden Jukka Ahtelan ja Joel Salmisen raportti ei anna selkeitä eväitä. Luottamusmiesten tuki, ammattiliittojen juridinen apu jäsenille sekä työ- ja virkaehtosopimusten erimielisyystilanteita koskevat menettelymääräykset tarjoavat työntekijälle turvaa tilanteissa, joka saattaa johtaa työpaikkatasolta tuomioistuimeen saakka. Kyseessä voi olla työntekijän osalta merkittävästä taloudellisesta intressistä.
Hannele Fremer
Kirjoittaja on STTK:n juristi
Patrizio Lainà | 22.2.2021