Sukupuolet ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Näin on valitettavasti myös Suomessa, vaikka olemmekin maailman mittakaavassa tasa-arvon kärkimaita. Sukupuolten välinen epätasa-arvo voi olla näkyvä ja konkreettinen epäkohta, kuten laki tai syrjivä käytäntö. Toisaalta epätasa-arvo voi olla piilossa oleva ja syvälle yhteiskunnan rakenteisiin juurtunut kulttuurinen ja sosiaalinen normi.
Naiset saavat työmarkkinoilla keskimäärin 590 euroa miehiä vähemmän palkkaa kuukaudessa. Naisen euro on noin 83 senttiä. Miesten ja naisten palkkaerot Suomessa olivat tuoreimman vuoden 2012 tilaston mukaan EU:n seitsemänneksi suurimmat. Epäkohdan ratkaisemiseksi on tärkeä ymmärtää syyt naisten pienempien ansioiden takana.
Miesten ja naisten välinen palkkaepätasa-arvo on yhtä aikaa sekä näkyvä että näkymättömämpi ongelma. Naisten pienemmät ansiot ovat suoraan tilastoista näkyvä tosiasia. Osa palkkaerojen syistä on helposti tunnistettavissa, mutta taustalla piilevät sukupuolten tasa-arvoon vaikuttavat rakenteelliset epäkohdat ovat puolestaan vaikeasti havaittavampia.
Suomalaiset työmarkkinat ovat eriytyneet voimakkaasti sukupuolen mukaan. Naiset työskentelevät etenkin julkisella sektorilla – kunnissa ja valtiolla – hyvinvointi- ja hoivapalvelujen tuottajina, hyvin koulutettuina mutta huonosti palkattuina. Naisvaltaisilla aloilla on myös keskimääräistä enemmän osa- ja määräaikaisia työsuhteita.
Naisvaltaisten alojen palkkoja, työoloja ja -ehtoja on pyrittävä jatkuvasti parantamaan esimerkiksi lopettamalla määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen. On valvottava, että valtio ja kunnat noudattavat tasa-arvolakia ja huolehtivat tasa-arvosuunnitelmien tekemisestä työpaikoillaan.
Myös samanarvoisten töiden palkkojen vertailu eri työehtosopimusten kesken sekä niiden välinen tasa-arvosuunnittelu on mahdollistettava. Palkkauskriteerien ja palkkamäärien tulee olla luottamushenkilöiden saatavilla. Joukkokanneoikeutta on voitava käyttää silloin, kun syrjintä kohdistuu tiettyyn työntekijäryhmään.
Piilevistä eroista merkittävin ansioihin vaikuttava tekijä on naisten lyhyemmät työurat. Tämä johtuu hoivavastuun epätasaisesta jakautumisesta isien ja äitien kesken. Vastuu lasten hoidosta on kasautunut suureksi osaksi naisten harteille. Jopa 94 prosenttia kotihoidontuen saajista on naisia. Naisten keskiansiot jäävät pienemmiksi, sillä työurat jäävät lyhyemmiksi perheen takia.
Naisten asemaa työmarkkinoilla on parannettava esimerkiksi ottamalla käyttöön 6+6+6 -vanhempainvapaamalli. Malli mahdollistaisi lastenhoidon järjestämisen siten, että kummallakin vanhemmalla olisi oma kuuden kuukauden hoitojaksonsa ja vielä kuusi kuukautta yhdessä jaettavaksi. Jaksot olisi mahdollista pitää myös lyhyemmissä pätkissä tai osittain yhtä aikaa vastasyntynyttä lasta hoidettaessa.
Vain teoilla pystytään turvaamaan tasa-arvon toteutuminen työmarkkinoilla.
Paavo Arhinmäki, Vasemmistoliiton kansanedustaja