Työnteko ja riittävä ansiotulo on suomalaisessa yhteiskunnassa toimeentulon ensisijainen perusta. Sosiaaliturvajärjestelmän tulee eri elämäntilanteissa turvata kaikkien kansalaisten riittävää toimeentuloa. Suomalaisessa hyvinvointimallissa ei jätetä ihmisiä heitteille. Syyperusteista sosiaaliturvaa tarvitaan esimerkiksi työttömyyden, sairauden, opiskelun, perhevapaiden ja vanhuuden aikana.
Sosiaaliturvan rahoittamisessa ratkaisevan tärkeää on korkea työllisyysaste. Nykyistä pidemmät työurat sekä kestävä ja oikeudenmukainen sosiaaliturvan rahoitus ovat toimivan sosiaaliturvan edellytyksiä. Sosiaalietuuksia rahoittavat palkansaajat ja muut vakuutetut, työnantajat sekä veronmaksajat.
Sosiaaliturvaa ei pidä nähdä pelkästään menoeränä ja taakkana yhteiskunnalle, vaan paremminkin kannustavana ja aktiivisuutta lisäävänä turvallisuustekijänä. Ansiosidonnaiset sosiaalietuudet, joita palkansaajat, työnantajat ja yrittäjät rahoittavat, määräytyvät työntekijän palkan ja yrittäjän tulon perusteella. Vähimmäisetuudet ja muu sosiaaliturva antavat perusturvaa. Suuri osa sosiaaliturvaan sijoitetuista rahoista palautuu kansantalouden kiertoon.
STTK:n mielestä sosiaaliturvaa on kehitettävä pitkäjänteisesti ja kolmikantaisesti yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken. EU-tasoista sosiaaliturvaa on koordinoitava ottaen huomioon eri maiden sosiaaliturvamallit.
Sosiaaliturvaa on pyritty uudistamaan sopimalla sekä kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen välillä että työmarkkinajärjestöjen hallitukselle tekemien yhteisten ehdotusten avulla. Viime vuosien mittavia uudistuhankkeita on edistetty työmarkkinajärjestöjen esityksillä sosiaaliturvasta vuosille 2009-2014 ns. Sosiaalitupo sekä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä ns. SATA-komiteassa.
Yksityiskohtaisempaa tietoa sosiaaliturvasta eri elämäntilanteissa löytyy myös osioista Irtisanominen ja työttömyys, Sairastaminen ja Eläkkeet.