matalapalkkatyö

Riittävä toimeentulo on hyvän elämän ja työn perusedellytys. Elämiseen riittävä palkka on määritelty kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimuksissa sekä Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa. Se tarkoittaa ansiota, jonka avulla työntekijä ja hänen perheensä saavat kylliksi ravitsevaa ruokaa, kohtuullisen asumisen, vaatteet, terveydenhuollon ja koulutukseen. Se mahdollistaa myös säästöjen kerryttämisen. Elämiseen riittävä palkka lasketaan kunkin maan ja alueen elinkustannusten mukaan. Suomen sisällä elämiseen riittävä palkka voi tosiallisesti olla hyvin erilainen riippuen kaupungin tai paikkakunnan kustannustasosta. Euroopan sosiaalisen peruskirjan mukaan palkka on kohtuullinen, jos verojen ja veroluontoisten maksujen jälkeen jää vähintään 60 prosenttia maan nettokeskipalkasta. Suomessa pienimmät mediaanipalkat ovat kaupan- ja palveluiden aloilla, puhtaanapidossa, puutarhatyössä sekä varhaiskasvatuksen ja eläintenhoidon avustavissa tehtävissä.

Suomessa ja muissa pohjoismaissa on myös totuttu ajattelemaan, että elämiseen riittävä palkka pitää olla mahdollista ansaita yhdessä työsuhteessa. Esimerkiksi Saksassa on tavallista, että matalasti palkatuissa tehtävissä työskentelevillä henkilöillä on useita rinnakkaisia työsuhteita niin sanotusti matalan tuottavuuden tehtävissä.

Palkkojen mataloittaminen ei synnytä uutta työtä ainakaan tuottaviin tehtäviin. Palkkaerojen ja siten tuloerojen kasvattamisen on pikemminkin havaittu heikentävän kansantalouden kasvua ja siten synnyttävän työttömyyttä ajan myötä.

Jos palkalla ei tule toimeen, Suomessa kompensoidaan matalimpia palkkoja ja heikkoa toimeentuloa tasataan sosiaaliturvan tulonsiirtojen avulla, esimerkiksi asumistuella ja/tai toimeentulotuella. Valtion asumistukimenot ovat olleet kasvussa, koska asuminen on ollut pitkään kallista erityisesti suurimmissa kaupungeissa.

Sorry, nothing to display.