yrittäjyys

Yrittäjyys on työn tekemisen ja työllistymisen tapa. Yrittäjä työllistää ainakin itsensä, mutta usein myös muita henkilöitä. Yli puolet kaikista Suomessa toimivista yrityksistä on yhden hengen yrityksiä.

Yrittäjä hyödyntää omaa osaamistaan, verkostojaan ja liikeideaansa. Hän kantaa riskin liiketoiminnan kannattavuudesta ja työn hinnoittelusta itse tai yhdessä yhtiökumppaneiden kanssa. Yrittäjyyteen liittyy paitsi vastuu, myös vapaus päättää esimerkiksi ajankäytöstä sekä työtavoista.

Lain näkökulmasta työtä tehdään joko yrittäjänä, työsuhteisena työntekijänä tai virkasuhteessa. Todellisuudessa rajanveto voi olla häilyvää. Moni osaaja työskentelee välillä palkkatyössä ja välillä taas yrittäjänä sivutoimisesti tai päätoimisesti.

Työmarkkinoilla tavataan myös niin sanottua näennäisyrittäjyyttä tai pakkoyrittäjyyttä, jossa henkilöllä ei ole tosiasiallista yrittäjän vapautta, vaan hän päätyy yrittäjäksi toimeksiantajan vaatimuksesta, toimeksiantajan määräämällä hinnalla. Taustalla on usein työnantajan halu säästää palkkakustannuksissa ja kiertää työnantajan lakisääteisiä velvoitteita ja maksuja, kuten vakuutus- ja eläkemaksuja. Yrittäjä vastaa niistä itse, jolloin työn teettäminen yrittäjänä työskentelevällä saattaa tulla toimeksiantajalle halvemmaksi. Aidon yrittäjän ja näennäis- tai pakkoyrittäjän erottaakin tasa-arvoinen neuvotteluasema suhteessa tilaajaan tai toimeksiantajaan, itsenäinen määräysvalta työn suorittamisen tapaan ja hinnoitteluun sekä mahdollisuus työskennellä eri toimeksiantajille. Yrittäjyyteen kuuluu myös kyky kantaa riskiä. Esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman kohdalla yrittäjänä teetetty työ voi olla työperäistä hyväksikäyttöä tai alipalkkausta.

Ammattiliitot eivät voi kilpailuoikeudellisista syistä neuvotella yrittäjien työehdoista tai työtilaisuuksista. Monien ammattiliittojen jäseninä on kuitenkin myös yrittäjiä ja heille on suunnattu myös omia palveluita, koulutusta ja neuvontaa. Monille liittojen yrittäjäjäsenille jäsenyys on arvokas asia ammatti-identiteetin tai koulutustaustan vuoksi. Työn tekemisen tavat muuttuvat ja moninaistuvat. Jokainen työpaikka ja mielekkääksi koettu työn tekemisen tapa on arvokas, mutta pelisääntöjen on oltava reiluja.