Arvoisa edustajiston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, hyvät edustajiston jäsenet ja kokousvieraat:
Totesin ensimmäisessä puheessani joulukuussa STTK:n edustajistolle, että meillä on edessämme suuria ja vakavia haasteita: talouden ongelmat, kiristyvä turvallisuustilanne sekä ilmastonmuutoksen ja tekoälyn vaikutukset työelämään. Tuolloin maailmassa käytiin sotaa Ukrainassa sekä Israelin ja Palestiinan alueella.
En kuitenkaan osannut tuolloin arvioida, kuinka nopeasti ja laajasti nämä ongelmat voisivat kasvaa. Vain viidessä kuukaudessa maailman tilanne on muuttunut entistä arvaamattomammaksi. Yhdysvallat on loukannut kansainvälisiä sopimuksia ja kansainvälistä oikeutta toimillaan Venezuelassa ja Iranissa sekä kiristänyt suhteita Euroopan unioniin, Grönlantiin, YK:hon ja Natoon.
Maailman tilanne on lievästi sanottuna epävakaa ja sekava.
Jos jotakin myönteistä kehitystä tästä kokonaisuudesta on löydettävissä, niin Euroopan unionin yhtenäisyys on pitänyt. Yhteistyö jäsenmaiden välillä on jopa tiivistynyt, ja kyky hakea yhteisiä ratkaisuja on vahvistunut vaikeiden kriisien keskellä.
Maailman myllerrys vaikuttaa myös Suomen talouteen, vientiin ja työllisyyteen. Se vaikuttaa myös konkreettisesti omaan turvallisuuteemme, kuten viime viikon drooniuhka osoitti. Vaaraan varautuminen osoittautui puutteelliseksi, ja tapahtuma paljasti myös heikon kohdan työlainsäädännössämme. Viikon verran on keskusteltu siitä, tuleeko työnantajan maksaa palkkaa, jos työnteko estyy vaaratilanteen ja viranomaisen määräyksen takia.
On tärkeää nostaa keskusteluun vaaratilanteessa myös lähityöhön joutuvien turvallisuus. Kenellä on oikeus vaaratilanteessa velvoittaa poikkeamaan siitä, miten viranomaisten määräysten takia lähityöhön velvoitettujen työmatka turvataan ja miten heidän kohonnut turvallisuusriskinsä korvataan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin tarvitsemme vastauksia.
Kenellä on oikeus vaaratilanteessa velvoittaa poikkeamaan siitä, miten viranomaisten määräysten takia lähityöhön velvoitettujen työmatka turvataan ja miten heidän kohonnut turvallisuusriskinsä korvataan?
Työ- ja elinkeinoministeriö on kutsunut työmarkkinaosapuolet keskustelemaan asiasta. On selvää, että tilanteeseen tarvitaan yhteistä näkemystä ja mahdollisesti selkeyttävää lainsäädäntöä.
Tällaisessa maailmantilanteessa ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen merkitys ei vähene – päinvastoin se kasvaa. Tarvitsemme vakautta, ennakoitavuutta ja kykyä rakentaa yhteisiä ratkaisuja työelämän ja yhteiskunnan haasteisiin.
Näin oli myös 1940-luvulla, kun Suomea rakennettiin sodan raunioista. STTK perustettiin tilanteessa, jossa tarvittiin luottamusta rakentavaa yhteistyötä työnantajien ja palkansaajien välille. Tarvittiin yhteiset pelisäännöt – ja ennen kaikkea tarvittiin tahto sopia.
Yhteistyö loi perustan suomalaiselle hyvinvointivaltiolle.
STTK on muuttunut vuosikymmenten aikana tämän kehityksen mukana. Alun perin miesvaltaisesta teollisuuden keskusjärjestöstä on kasvanut tasapainoinen, sekä julkista että yksityistä sektoria edustava keskusjärjestö – ja ennen kaikkea vahvasti naisvaltainen. Tänä päivänä 400 000 jäsenestämme peräti 77 prosenttia on naisia.
Maaliskuussa hyväksyimme STTK:n uuden strategian, jossa asetimme keskiöön selkeän tavoitteen: oikeudenmukainen työelämä.
Oikeudenmukainen työelämä tarkoittaa turvallisia työoloja, reiluja ehtoja, yhdenvertaisuutta ja sitä, että työntekijöitä kohdellaan tasa-arvoisesti – riippumatta alasta, sukupuolesta tai asemasta. STTK viettää lokakuussa 80-vuotissyntymäpäiviään. Paljon on tehty paremman työelämän puolesta jo tähän asti, mutta oikeudenmukaisen työelämän saralla meillä riittää työtä syntymäpäivien jälkeenkin.
Oikeudenmukainen työelämä tarkoittaa turvallisia työoloja, reiluja ehtoja, yhdenvertaisuutta ja sitä, että työntekijöitä kohdellaan tasa-arvoisesti – riippumatta alasta, sukupuolesta tai asemasta.
Petteri Orpon hallituskaudella työelämän lainsäädäntöä on heikennetty merkittävästi. Muutokset ovat kohdistuneet epätasapainoisesti palkansaajiin – ja hyvin moni niistä on osunut erityisesti naisvaltaisille aloille ja tehtäviin.
Suomen hallitus on perustellut uudistuksia työllisyyden parantamisella ja talouden tasapainottamisella. Todellisuus näyttää kuitenkin toisenlaiselta: työttömyys on historiallisen korkealla, talouskasvu on heikkoa ja kuluttajien luottamus matalalla.
On perusteltua todeta, että palkansaajien asemaa heikentävät toimet eivät ole toimineet kasvun moottorina.
STTK:ssa kannamme huolta Suomen talouden suunnasta. Velkaantuminen on todellinen haaste, mutta Suomi ei ole kriisissä. Emme ole Kreikan tai Italian kaltaisessa tilanteessa.
Myöskään perustetta kriisiajan sopeutustoimiin ei ole. Ratkaisut, joita talouden tasapainottamiseksi täytyy tehdä, eivät voi perustua yksipuolisesti leikkauksiin palkansaajilta ja julkiselta sektorilta. Tarvitsemme tasapainoa – ja ennen kaikkea oikeudenmukaisuutta.
Tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että myös yritysten ja hyväosaisimpien on osallistuttava talkoisiin.
- Yrittäjien eläkejärjestelmä on uudistettava kestäväksi ilman nykyistä mittavaa julkista rahoitusta. Tällä hetkellä järjestelmä kuormittaa julkista taloutta noin 600 miljoonalla eurolla, ja viimeisimmät kehysriihen päätökset lisäävät rasitetta vähintään 80 miljoonalla eurolla.
- Vuonna 2027 voimaan tuleva yhteisöveron kevennys on peruttava. Se maksaa julkiselle taloudelle noin 800 miljoonaa euroa.
- Varallisuuden verotusta on kiristettävä ja listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennusta on kavennettava – tämä toisi yli 800 miljoonan euron lisätuloja valtiolle.
- 120 miljoonaa euroa maksava yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilu yksityiseen terveydenhuoltoon on peruttava. Suurituloisten verokevennykset, jotka maksoivat julkiselle taloudelle 400 miljoonaa euroa, on arvioitava uudelleen.
Yksinkertaisesti: meillä ei ole varaa politiikkaan, joka samanaikaisesti heikentää julkista taloutta ja suosii kaikkein hyväosaisimpia.
Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Vastaus on yksinkertainen: Suomen hallitus on politiikassaan toteuttanut työnantajapuolen pitkään ajamia tavoitteita. Yksipuolisesti ja ilman halua kompromisseihin.
Useat työelämän heikennykset, joita työnantajat ovat vuosia esittäneet, on nyt viety lainsäädäntöön.
Edustajiston puheenjohtaja kiteytti tilanteen osuvasti yhteen lukuun: 331 päivää.
331 päivää. Sen verran on aikaa seuraaviin eduskuntavaaleihin – ja mahdollisuuteen muuttaa suunta.
Sen verran on aikaa seuraaviin eduskuntavaaleihin – ja mahdollisuuteen muuttaa suunta.
Suunnan muuttaminen edellyttää monien nyt tehtyjen päätösten kumoamista.
STTK on puoluepoliittisesti sitoutumaton järjestö. Se ei silti tarkoita, että emme ottaisi kantaa. Päinvastoin. Me vaikutamme, arvioimme ja tarvittaessa kritisoimme – riippumatta siitä, mikä hallituskoalitio on vallassa.
Tällä hallituskaudella kritisoitavaa on ollut paljon.
Samalla on todettava, että STTK:n asiantuntijat ovat tehneet valtavan työn lainsäädäntövalmistelussa. Yhdessä jäsenliittojemme kanssa olemme onnistuneet lieventämään joitakin esityksiä. Vientialojen palkkamalli, paikallisen sopimisen laajentaminen ja määräaikaisia työsopimuksia koskeva lainsäädäntö eivät toteutuneet niin jyrkkinä kuin hallitusohjelmaan oli kirjattu. Esteeksi muodostuivat monessa asiassa Euroopan unionin määräykset, kansainvälinen oikeus ja aktiivinen vaikuttaminen.
Muutosten kokonaisuus on ollut palkansaajille kohtuuton.
Vuoden 2027 eduskuntavaalit lähestyvät, ja kiihkeä keskustelu työelämän tulevaisuudesta on jo käynnissä.
On nähtävissä, että palkansaajien asemaan ja etuihin kohdistuvat paineet eivät ole hellittämässä.
Kokoomuksen tavoiteohjelmassa ansiosidonnaista työttömyysturvaa halutaan lyhentää ja paikallista sopimista laajentaa kaikkiin työehtosopimuksen määräyksiin. Puolue haluaisi myös eroon yleiskorotuksista, irtisanotun työntekijän takaisinottovelvoitteesta ja lisätyön tarjoamisvelvoitteesta osa-aikatyöntekijälle.
On nähtävissä, että palkansaajien asemaan ja etuihin kohdistuvat paineet eivät ole hellittämässä.
Erityisesti yleiskorotuksia koskeva vaatimus on ristiriitainen. Vuonna 2022 kokoomuksen puheenjohtaja Orpo lausui, että palkkaneuvottelut eivät kuulu eduskunnalle millään tavalla. Nyt tavoiteohjelmassa halutaan puuttua palkkaneuvotteluihin lainsäädännöllä.
Suomen hallitus on kiitellyt voimakasta ostovoiman kasvua. Tämä on ammattiliittojen palkkaneuvottelujen ja erityisesti yleiskorotusten ansiota, ei suinkaan hallituksen poliittisten ratkaisujen ansiota.
Suomen Yrittäjät toivoivat hallitukselta kehysriihessä työajan pidentämistä, arkipyhien siirtämistä ja julkisen sektorin lomien leikkaamista. He esittivät sairauspäivärahan omavastuuajan lyhentämistä nykyisestä kymmenestä kolmeen päivään tarkoituksenaan siirtää sairastamisen kustannusvastuuta työntekijöille.
EK ei vielä ole julkaissut omia tavoitteitaan. Toimitusjohtajan tehtävät huhtikuussa jättänyt Jyri Häkämies väläytti viimeisessä haastattelussaan, että suomalaisten työaikaa tulee pidentää, ja arkipyhien siirtäminen on edelleen ajankohtaista. Onko EK yhtymässä kokoomuksen tavoitteisiin työehtosopimusten ja yleiskorotusten romuttamiseksi? Sen näemme pian, kun EK julkaisee tavoitteensa.
Poliitikkojen ja virkamiesten puheenvuoroissa on kaikunut toive hivuttaa työeläkejärjestelmän varoja julkisen talouden paikkaamiseen. Tämä on vaarallinen avaus. Eläkejärjestelmän varat ovat työntekijöiden etupainotteisesti maksamaa ja sijoittamaa palkkaa vanhuuden päiville – osa sosiaaliturvaa. Järjestelmää on hoidettu hyvin. Sen kestävyys ja riittävyys on varsin hyvällä tolalla. Järjestelmässä ei ole ylimääräistä rahaa leikattavaksi johonkin muuhun, kuten esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon kuluihin.
Työeläkejärjestelmää on jatkossakin kehitettävä, jotta se säilyy kestävänä seuraaville sukupolville. Turvallisinta on pitää kehitystyö työmarkkinajärjestöjen neuvottelupöydässä ja ohjauksessa, jotta järjestelmää ei vaaranneta päivänpoliittisilla päätöksillä.
STTK:ssa kannamme erityistä huolta hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Viime aikoina on esitetty näkemyksiä siitä, että hoitovastuuta tulisi siirtää nykyistä enemmän yksilöille ja perheille. Näitä näkemyksiä ovat tuoneet esiin muun muassa valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelä, Varman toimitusjohtaja Risto Murto ja pääministeri Petteri Orpo. Sen sijaan on jäänyt kertomatta, mitä tällaisesta suunnasta seuraisi.
Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että yhä useampi – ja useimmiten nainen – jäisi pois työelämästä hoivavastuiden vuoksi. Naiset käyttävät edelleen noin 80 prosenttia perhevapaista, ja omaishoitajista noin 70 prosenttia on naisia. On yksinkertaisesti naivia ja vastuutonta väittää, että tällaisilla ehdotuksilla ei olisi heikentävää vaikutusta naisten asemaan työelämässä.
Hoitotyö vaatii vahvaa osaamista, sitä ei voida noin vain siirtää koteihin tehtäväksi.
Samalla tämä ajattelu aliarvioi vakavasti hoitoalan ammattilaisten työn. Hoitotyö vaatii vahvaa osaamista, sitä ei voida noin vain siirtää koteihin tehtäväksi.
Kansalaiskyselyt kertovat selvästi, että suomalaiset haluavat säilyttää vahvan hyvinvointivaltion. Julkisia palveluja ei haluta merkittävästi leikata, vaan taloutta halutaan tasapainottaa oikeudenmukaisemmin.
Aula Research’n STTK:n toimeksiannosta toteuttama kysely tukee tätä näkemystä: Vahva enemmistö (88 %) kannattaa kattavia julkisia palveluja. Naiset ja nuoremmat suhtautuvat hyvinvointivaltioon myönteisemmin kuin miehet ja vanhemmat. Vaikka järjestelmään ei kaivata suuria mullistuksia, jonkin verran karsintahalukkuutta löytyy erityisesti miehillä, alle 35-vuotiailla ja yli 65-vuotiailla.
Kun kysyimme keinoista tasapainottaa valtiontaloutta, vastaus oli selvä: suomalaiset haluavat mieluummin kiristää suurituloisten ja pääomien verotusta sekä investoida talouskasvuun kuin leikata palveluista ja etuuksista.
Kysyimme myös palkkatasa-arvosta – ja tulos oli huolestuttava. Naisista 76 prosenttia pitää lainsäädäntötoimia tärkeinä tasa-arvon edistämiseksi, mutta miehistä vain 43 prosenttia on samaa mieltä. Tämä kuilu ei kavennu iän myötä.
Pientä eroa näkyy myös suhtautumisessa työelämän häirintään: naisista 88 prosenttia kannattaa vahvempaa puuttumista, miehistä 73 prosenttia.
Vaikka tasa-arvo on ollut Suomessa yhteinen tavoite jo pitkään, matkaa on vielä jäljellä. Suurimmat ongelmat liittyvät palkkatasa-arvoon, hoitovastuun epätasaiseen jakautumiseen ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
Lisäksi elämme aikaa, jossa erilaiset kriisit – taloudelliset, terveydelliset ja geopoliittiset – heikentävät helposti tasa-arvon kehitystä. Samalla vastustus tasa-arvoa kohtaan on maailmalla kasvanut, ja myös Suomessa näemme merkkejä poliittisesta polarisaatiosta ja sukupuolten välisestä eriytymisestä.
Erityisesti nuorten miesten ja naisten arvomaailmat ovat ajautumassa erilleen etenkin länsimaissa. Asenteet jakautuvat eniten arvo- ja identiteettikysymyksissä, kuten seksuaalisuuteen ja sukupuoleen, maahanmuuttoon ja rasismiin sekä ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa. Taustalla vaikuttavat muun muassa sosioekonomiset epävarmuudet ja sosiaalisen median vahvistamat ristiriidat.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii nyt määrätietoisia toimia, jotta poikkeukselliset olosuhteet eivät vie tasa-arvokehitystä taaksepäin.
Euroopan komissio esitteli vuonna 2025 naisten oikeuksien edistämissuunnitelman. Sen perusteella kaikki jäsenmaat hyväksyivät maaliskuussa tasa-arvostrategian, jolla edistämissuunnitelman tavoitteet muutetaan konkreettisiksi toimiksi. Ilman konkreettisia toimia tasa-arvo ei toteudu.
EU on ottanut tärkeitä askelia, kuten palkka-avoimuusdirektiivin. Direktiivi tulisi saattaa voimaan Suomessa kesäkuussa. Toimeenpano kuitenkin viivästyy ja Suomi tietoisesti rikkoo kansainvälisiä sitoumuksia. Tämä on huolestuttavaa – erityisesti maassa, joka muutoin korostaa sääntöjen noudattamista kansainvälisesti.
Työmarkkinoilla katseet kääntyvät jo tuleviin työ- ja virkaehtoneuvotteluihin. Syksyllä ratkeaa teknologiateollisuuden kolmannen kauden kohtalo, ja ratkaisulla on vaikutus moneen muuhun työ- ja virkaehtosopimukseen.
Meiltä puuttuu yhteisesti sovittu työmarkkina- tai palkkamalli, mutta meillä on lainsäädäntö, joka rajoittaa valtakunnansovittelijan toimintaa merkittävästi.
Kuvaisin tilannetta kahlituksi neuvottelumalliksi. Vaikka liitot neuvottelevat muodollisesti vapaasti, käytännössä mahdollisuudet ylittää vientialojen palkankorotustaso ovat rajalliset, jos sopua ei neuvottelupöydässä synny ja ajaudutaan työtaistelutilanteeseen.
Tämän muuttaminen on STTK:n keskeinen tavoite tulevissa eduskuntavaaleissa. Haluamme vapauttaa sovittelijan kädet, jotta perustelluissa tilanteissa voidaan tehdä ratkaisuja, jotka tukevat alakohtaisia tarpeita ja mahdollistavat tehokkaammin myös palkkatasa-arvon edistämistä Suomessa.
Tilastokeskuksen tilasto on karua luettavaa: naisen euro on edelleen vain noin 84 senttiä.
Tilastokeskuksen tilasto on karua luettavaa: naisen euro on edelleen vain noin 84 senttiä. Kehitys on ollut liian hidasta.
Palkkatasa-arvoa ei kurota umpeen juhlapuhein eikä segregaatiota purkamalla. Kunta- ja hyvinvointialatyönantajat KT on laskenut, että kunta- ja hyvinvointialueiden vuoden 2022 palkkaohjelma kuroo umpeen palkkatasa-arvoa 1,77 prosenttiyksikköä.
Palkkatasa-arvoa ei saavuteta ilman konkreettisia palkkaohjelmia niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla – eikä niitä synny, jos sovittelujärjestelmä vaikeuttaa niiden toteuttamista.
STTK:ssa suuntaamme katseemme jo vuoden 2027 eduskuntavaaleihin. Löydätte verkkosivuiltamme vaalitavoitteet, joita aktiivisesti viestimme.
STTK:n hallitus on vahvistanut keskusjärjestön strategian. Tehtävämme on selkeä: toimimme jäsenliittojemme äänenä lainsäädäntövalmistelussa, neuvottelemme kestävän ja riittävän työeläkejärjestelmän puolesta sekä vaikutamme siihen, että palkansaajien oikeudet kehittyvät. Tuemme liittoja myös työ- ja virkaehtoneuvotteluissa.
Keskusjärjestö on olemassa teitä varten. Teidän äänenne kuuluu ja vaikuttaa – niin työmarkkinoilla kuin yhteiskunnassa laajemminkin. Ja tätä ääntä meidän on käytettävä yhdessä myös tulevissa vaaleissa.
Mennään parempaa kohti.
Toivotan teille kaikille voimia tärkeään työhönne – niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Ilman molempien panosta tämä yhteiskunta ei toimi.
Kiitos – ja oikein hyvää kesän odotusta!
