Antero Vartia: Kannetaan vastuumme, siivotaan jälkemme


Ilmastonmuutos ja työelämä

Ajattele, jos ihmisten omaisuuden tuhoaminen ja varastaminen olisi hyväksyttävää. Ikkunoita saisi rikkoa, autoja polttaa ja rahaa varastaa. Tämä tietysti aiheuttaisi valtavasti ongelmia ja niitä pyrittäisiin aktiivisesti ratkaisemaan. Valtiot antaisivat tukea panssarilaseille, rakentaisivat lukittavia parkkihalleja ja kehottaisivat ihmisiä kätkemään rahansa paremmin. Nämä toimet hillitsisivät tuhoa hieman, mutta vaatisivat hirvittävästi työtä ja rahaa. Eivätkä ne koskaan riittäisi ratkaisemaan ongelmaa.

Ongelman ydin kun ei ole ikkunoiden kestävyydessä tai resursseissa. Se on järjestelmässä, joka sallii vahingon aiheuttamisen ilman, että vahingon aiheuttaja joutuu vastuuseen.

Valitettavasti me elämme esimerkin hullussa maailmassa. Ikkunat, autot ja rahat ovat enimmäkseen turvassa, mutta jokainen meistä tuhoaa jatkuvasti muiden omaisuutta. Pääasiassa teemme sen välillisesti, kun kulutamme tavalla, joka esimerkiksi lisää hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä lisääntyy, lisääntyvät myös myrskyt, kuivuudet, tulvat, satovahingot, mutta myös taloudellinen ja poliittinen epävarmuus.

Aiheutuvien tuhojen määrää ei edes osata mitata. Pahimmillaan hiilidioksidin määrän kasvu johtaa väkivaltaiseen kriisiin, joka uhkaa koko sivilisaatiomme olemassaoloa. Näin vakavista seurauksista huolimatta tuhon aiheuttajaa ei panna vastuuseen teoistaan.

Ilmastonmuutos on systeeminen ongelma, joka voidaan ratkaista vain systeemisellä ratkaisulla

Ilmastonmuutos on systeeminen ongelma, joka voidaan ratkaista vain systeemisellä ratkaisulla. Meidän on asetettava vastuuseen ne, jotka lisäävät hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Keitä he ovat? Usein päästöistä syytetään valtioita, erityisesti Kiinaa. Valtioilla on valtavasti valtaa ja vastuuta, mutta lopulta ne ovat vain abstrakteja rakennelmia, jotka koostuvat ihmisistä. Syytämme päästöistä myös yrityksiä. Yrityksilläkin on valtaa ja siten vastuuta. Toisaalta yritykset synnyttävät päästöjä ainoastaan siksi, että ne valmistavat jotain kuluttajille, eli ihmisille.

Niin kauan kun emme aseta myös ihmistä, yksilöä vastuuseen vahingosta, jonka hän toiminnallaan aiheuttaa, me emme tule pysäyttämään ilmastonmuutosta.

Niin kauan kun emme aseta myös ihmistä, yksilöä vastuuseen vahingosta, jonka hän toiminnallaan aiheuttaa, me emme tule pysäyttämään ilmastonmuutosta. Jos emme luovu oletuksesta, että joku muu hoitaa työn puolestamme, emme tule onnistumaan. Ajatus, että “jossain on oltava taho, joka pysäyttää ilmastonmuutoksen” on vapauttanut meidät vastuusta ja johtanut siihen hulluun maailmaan, jossa sallimme vahingon aiheuttamisen.

Meidän on herättävä kollektiivisesta ajatteluharhasta

Saattaa olla, että ilmastonmuutos on ollut niin iso asia, että yksilöillä ei ole ollut kykyä tarttua toimeen. Ehkä hiilidioksidi on liian näkymätöntä, että emme vieläkään tiedä esimerkiksi kuinka paljon päästöjä yksittäisestä tuotteesta on syntynyt. Se ei muuta sitä, että meidän on herättävä kollektiivisesta ajatteluharhasta. Jokainen meistä on vastuussa vähintään siltä osin, kun olemme omalla toiminnallamme lisänneet hiilidioksidin määrää ilmakehässä.

Ilmaston kohdalla se tarkoittaa sitä, että jos kuluttaa jotain, jonka valmistaminen on lisännyt hiilidioksidin määrää ilmakehässä, on maksettava siitä, että hiilidioksidia otetaan vähintään saman verran pois.

Hiilidioksidin suhteen on toimittava aivan samalla tavalla kuin muun sotkun ja taloudellisen vahingon aiheuttamisen kohdalla. Meidän on siivottava sotkumme ja korjattava aiheuttamamme vahinko. Ilmaston kohdalla se tarkoittaa sitä, että jos kuluttaa jotain, jonka valmistaminen on lisännyt hiilidioksidin määrää ilmakehässä, on maksettava siitä, että hiilidioksidia otetaan vähintään saman verran pois. Siihen on olemassa keinoja, joista tehokkain on fotosynteesi, eli yhteyttäminen.

Ilmakehässä on jo nyt liikaa hiilidioksidia, ja se on jo ehtinyt aiheuttaa vakavia vahinkoja. Sen vuoksi pelkkä päästöjen vähentäminen ei riitä. Meidän on pakko myös poistaa hiilidioksidia ilmakehästä.

Tällä hetkellä metsän kasvattaminen on taloudellisesti kannattavaa vasta siinä vaiheessa, kun istutettu metsä kaadetaan. Tulevaisuudessa rahaa on ansaittava myös sillä, kun metsä saa kasvaa.

Tällä hetkellä metsän kasvattaminen on taloudellisesti kannattavaa vasta siinä vaiheessa, kun istutettu metsä kaadetaan. Tulevaisuudessa rahaa on ansaittava myös sillä, kun metsä saa kasvaa. Taloudellisesti kannattavaa siitä saadaan muuttamalla yhteiskunnan pelisääntöjä. Jos tekee jotain, mikä synnyttää päästöjä, on aina maksettava siitä, että hiilidioksidia otetaan talteen. Näin syntyy markkina hiilinieluille.

Koska maailma ei ole vielä valmis, muutos on aloitettava jostain. Aloitetaan kompensoimalla kaikki päästömme vapaaehtoisesti. Kun tarpeeksi moni tekee niin, voimme kysyä, eikö vastuu sotkujen siivoamisesta kuulu niille, jotka sotkevat, eli kaikille?

Antero Vartia
kansanedustaja, Vihreät

***

Risto Murto: Ilmastonmuutos näkyy jo suomalaisille yrityksille

Mari Pantsar: Työ vuonna 2035 on erilaista – ehkä parempaakin – kuin tänään

Ilmastonmuutos ja talous: Kauanko meillä vielä on neljä vuodenaikaa?