Ihmisoikeudet eivät ole mielipide- tai ideologiakysymys, vaan jokaisen ihmisen jakamaton perusta. Kuten kansalaisoikeusaktivisti Angela Davis on todennut: rasistisessa yhteiskunnassa ei riitä, että emme itse ole rasisteja. Meidän on toimittava itse aktiivisesti rasismia vastaan. Työelämässä tämä tarkoittaa sitä, että näemme ensin ihmisyyden ihmisessä – emme ihonväriä, nimeä tai taustaa.
Työelämä ei ole irrallinen saareke ympäröivästä yhteiskunnasta. Julkisen keskustelun ennakkoluulot, valtarakenteet ja rasistiset puhetavat heijastuvat myös työpaikoille, joskus avoimesti, usein hienovaraisemmin. Viime vuosina suomalainen keskusteluilmapiiri on selvästi koventunut: rasismia vähätellään ja siitä jopa vitsaillaan samaan aikaan, kun vihapuhe ja viharikokset lisäävät turvattomuutta. Sanat eivät ole viattomia, vaan niillä on seurauksensa.
Suomi on jo nyt monimuotoinen ja moninainen. Olemmeko valmiita rakentamaan määrätietoisesti työelämää, jossa moninaisuus nähdään voimavarana eikä uhkana?
Laki velvoittaa, mutta arvot näkyvät arjessa
Suomessa laki velvoittaa työnantajia edistämään yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä ehkäisemään syrjintää. Kyse ei kuitenkaan ole vain lain kirjaimen täyttämisestä, vaan siitä, millaiseksi työpaikan kulttuuri muodostuu arjessa.
Arvot punnitaan silloin, kun rasistinen kommentti esitetään ohimennen, kun asiakas kohtelee työntekijää halventavasti tai kun syrjintä jää huomaamatta, koska siihen puuttuminen tuntuu vaikealta. Erityisen kuormittavaa on, jos ihminen jää tilanteessa yksin. Ilman tukea, rohkaisua tai puuttumista.
Työnantajalla on vastuu luoda työpaikalle kulttuuri, jossa rasismia ja syrjintää ei hyväksytä ja jossa niihin puuttuminen on normi. Sen on näyttävä perehdytyksessä, johtamisessa ja arjen käytännöissä. Jos työnantaja ei kanna vastuutaan, on vaadittava muutosta. Muutosta tulee vaatia erityisesti niiden, jotka eivät ole syrjinnän kohteena.
Rasismi työelämässä on myös rakenteellista
Työpaikoilla rasismi ei aina ilmene suorana henkisenä tai fyysisenä väkivaltana. Se näkyy myös oletuksina ja ennakkoluuloina, jotka voivat olla tiedostamattomia tai suoraan rakenteissa: siinä, kenet rekrytoidaan, kenen osaaminen tunnistetaan, ketkä joutuvat jatkuvasti todistamaan pätevyyttään, mitä palkkaa maksetaan ja millä ehdoilla työtä tehdään.
Myös stereotypiat ja niin sanotut sankaritarinat ylläpitävät eriarvoisuutta, jos ihmiset nähdään joko onnistujina tai epäonnistujina. Työyhteisössä jokaisella tulee olla mahdollisuus tulla nähdyksi omana itsenään ja yhdenvertaisena työntekijänä.
Ole inhimillisyyden puolella
Rasismi luo turvattomuutta ja vahingoittaa ennen kaikkea sen kohteeksi joutuvaa. Syrjintä ja vähemmistöstressi heikentävät mielenterveyttä ja hyvinvointia, mutta kuormittavat myös koko työyhteisöä eettisesti ja inhimillisesti. Siksi rasismiin puuttuminen ei ole vain yksilön suojelemista – se on turvallisuusteko koko työyhteisölle.
Inhimillinen käytös ei sulje ketään ulkopuolelle. Syrjintään ja rasistiseen kiusaamiseen puuttuminen, tuli se sitten asiakkaan tai työkaverin taholta, rakentaa turvallisempaa ja oikeudenmukaisempaa työelämää.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan uudistetuissa eettisissä periaatteissa on nostettu esiin eettinen kuormitus ja moraalinen rohkeus. Eettistä stressiä syntyy, kun ammattilainen tietää, mikä olisi oikein, mutta ei pysty toimimaan sen mukaisesti esimerkiksi ajan puutteen, ristiriitaisten vaatimusten tai tuen puutteen vuoksi.
Moraalinen rohkeus, eli valmius puuttua epäkohtiin myös silloin, kun se on vaikeaa, ei voi olla yksilön harteilla. Se vaatii tuekseen selkeitä rakenteita, avointa keskustelukulttuuria ja johtamista, joka osoittaa, että syrjintään puuttuminen on toivottua ja arvostettua.
Moni haluaisi puuttua rasismiin, mutta ei tiedä miten. Suomen Punaisen Ristin selvityksen mukaan 31 % suomalaisista on jättänyt puuttumatta rasismiin juuri epävarmuuden vuoksi. Työkaverina voit puuttua esimerkiksi keskeyttämällä rasistisen puheen, viestimällä selkeästi sopimattomasta käytöksestä, kuuntelemalla kohteeksi joutuneen kokemuksia ja auttamalla viemään asioita eteenpäin. Lisää konkreettisia esimerkkejä löydät SPR:n Tunnista & Toimi -navigaattorista.
Rasisminvastainen viikko muistuttaa meitä siitä, että tunnistaminen ei riitä. Tarvitaan tietoisuutta, ja ennen kaikkea tekoja.
Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n johtaja.
