2030-luvun kynnyksellä työelämä ja yhteiskunta ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi, ja tämä näkyy myös koulutukselle asetetuissa tavoitteissa. Suomessa koulutuspolitiikan johtotähdeksi on valittu koulutustason nosto. Valmistelussa olevassa vuoteen 2040 ulottuvassa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa tavoite korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten osuudesta ollaan nostamassa 60 prosenttiin. Tämän toteutuminen edellyttää koko koulutusjärjestelmän tarkastelua – ja erityisesti ammatillisen koulutuksen roolin kirkastamista.
Ammatillinen koulutus osaksi toimivaa jatkumoa
Polku korkeakouluopintoihin kulki pitkään ensisijaisesti lukio-opintojen kautta. Tilanne on kuitenkin muuttunut nopeasti: nykyisin noin puolet ammattikorkeakoulujen uusista opiskelijoista on suorittanut ammatillisen tutkinnon. Silti moni ammattiin opiskeleva ei tunne riittävästi jatko-opintomahdollisuuksiaan, eikä korkeakoulujen yhteistyö ammattioppilaitosten kanssa ole yhtä vakiintunutta kuin lukioiden kanssa. Myös korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa painottuu edelleen yleissivistävien opintojen tuottama osaaminen.
Koulutustasoa koskevaksi seurantaindikaattoriksi on valittu 25─34 -vuotiaiden osuus korkeakoulututkinnon suorittaneista. Indikaattori jättää kuitenkin huomiotta suomalaisen koulutusjärjestelmän erityispiirteen: ammatillisen tutkinnon suorittaneet siirtyvät usein ensin työelämään ja hakeutuvat korkeakouluun myöhemmin. Nopeat siirtymät ja ”katkeamattomat koulutusputket” eivät kuvaa ammatillisen koulutuksen luonnetta, jossa keskeisiä tehtäviä ovat työelämän osaamistarpeisiin vastaaminen, väestön ammatillisen osaamisen kehittäminen ja työllisyyden edistäminen ammattisivistyksen rinnalla.
Odotukset ammatillista koulutusta kohtaan ovat kohtuuttomia
Julkisessa keskustelussa ammatillinen koulutus on saanut syntipukin roolin. Kun etsitään syitä koulutustason nousun pysähtymiseen, heikkoihin perustaitoihin tai osaajapulaan, kääntyvät katseet usein ammatilliseen koulutukseen. On ristiriitaista, että kasvaviin odotuksiin ammatillista koulutus kohtaan on kuluvallakin hallituskaudella vastattu rahoitusleikkauksilla.
Koulutustason nostamiseen liittyvät vaatimukset kohdistuvat ammatilliseen koulutukseen usein tavalla, joka on käytännössä mahdoton täyttää. Korkeakoulut toivovat ammatilliselta taustalta yksinkertaisesti laajempaa ja syvempää yleissivistystä, kun taas elinkeinoelämä odottaa entistä täsmällisempää ja erikoistuneempaa osaamista. Samaan aikaan julkisuudessa ehdotellaan jopa ammatillisten tutkintojen lyhentämistä. Minusta tämä kertoo siitä, että ammatillisen koulutuksen rooli osana koulutusjärjestelmää on ristiriitaisesti ymmärretty, niin koulutuksen järjestäjien, työelämän kuin päättäjienkin keskuudessa.
Ammattiosaamista tarvitaan myös tulevaisuudessa
Suomessa tarvitaan enemmän keskustelua siitä, millaista ammattiosaamista tulevaisuudessa tarvitaan. Tekoälyn nopea yleistyminen muuttaa erityisesti asiantuntijatyötä. Suomessa ei toistaiseksi ole nähty, että tekoäly syrjäyttäisi nuoria työmarkkinoilta tai hävittäisi ammatteja laajamittaisesti, mutta siihenkin on syytä varautua.
Ammatillinen koulutus tuottaa osaamista, jota tekoäly ei toistaiseksi kykene korvaamaan: kädentaitoja, käytännön työtehtävissä tarvittavaa vastuullisuutta ja ammattietiikkaa. Sen merkitys on suuri sekä työelämän osaamistarpeisiin vastaamisessa että koulutustason nostamisessa.
Riina Nousiainen
Kirjoittaja on STTK:n koulutuksen ja osaamisen asiantuntija.
