STTK:n tavoitteet budjettiriiheen: talouskasvua, luottamusta ja hyvinvointia

Työvoimapalvelut siirtyivät vuoden 2025 alussa työllisyysalueiden vastuulle vajaalla rahoituksella. Työvoimapalveluiden resurssit on nostettava pohjoismaiselle tasolle ja valtionosuuksia on tarkistettava. Kunnat tarvitsevat selkeät kannustimet pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseen.  

Työllisyyden edistämisessä keskeistä on osaaminen ja työkyky. Työvoimapalveluiden yhdyspintoja koulutukseen ja hyvinvointialueiden palveluihin on vahvistettava. Työttömille on taattava pääsy terveystarkastuksiin ja työkykyarviointiin jo varhaisessa vaiheessa. Nuoret pitkäaikaistyöttömät tarvitsevat takuun töihin tai opintoihin pääsemiseksi. 

Palkkatuki edellyttää määräaikaista lisärahoitusta. Työllisyysalueiden palkkatuki on jo käytetty vuoden 2025 osalta. Palkkatuki on tärkeä työelämään pääsyä tukeva väylä muun muassa nuorille ja osatyökykyisille. 

Osatyökykyisten työllistymisen ja osa-aikatyön kannusteita on vahvistettava. Sosiaaliturvan suojaosat kannustavat ottamaan vastaan varsinkin osa-aikaista työtä. Tutkimuksissa on havaittu, että suojaosat eivät vähennä kokoaikaisen työn tekemistä. Mahdollisuuksia Saksan mallin käyttöönottoon Suomessa on selvitettävä osatyökykyisten työllistämiseksi. 

TYÖ2030-ohjelman, työelämän mielenterveysohjelman ja työkykyohjelman toimia työelämän laadun kehittämiseksi, osatyökykyisten työllistymiseksi ja palveluiden kehittämiseksi on tuettava riittävällä rahoituksella. TYÖ2030-ohjelmassa kehitetyn tulevaisuusvuoropuhelumallin laajentaminen useammille toimialoille ja työpaikolle vahvistaa luottamusta työmarkkinoilla. 

Ulosottoaikojen lyhentäminen ja velkajärjestelyyn pääsyn helpottaminen parantavat yksilöiden taloudellista asemaa, motivoivat työn vastaanottamiseen ja jakavat vastuuta ylivelkaantumisesta velkojille. Toimilla olisi merkittävä työllisyysvaikutus. 

Yli 55-vuotiaiden subjektiivinen oikeus osa-aikatyöhön esimerkiksi opintovapaata vastaavalla tavalla pidentäisi työuria.

Talouskriisit jättävät pysyviä jälkiä yhteiskuntaan esimerkiksi lisäämällä rakennetyöttömyyttä. Elvytys on yksi keino ehkäistä suhdannetyöttömyyden muuttumista rakennetyöttömyydeksi.   

Suomi tarvitsee pitkän aikavälin kasvuohjelman työllisyysasteen nostamiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi. Palkansaajajärjestöjä tarvitaan ohjelman tekemiseen.   

Suomalaista teollisuuspolitikkaa on vahvistettava pitkäjänteisellä teollisuuspoliittisella strategialla, joka nojaa puhtaan siirtymän ja talouden rakennemuutoksen kasvupotentiaaliin. Vihreän siirtymän hyväksyttävyys kansalaisten keskuudessa uhkaa heikentyä etenkin, jos se ei tuota merkittäviä investointeja ja työpaikkoja. Suomen on panostettava vihreässä siirtymässä nykyistä enemmän korkeaan jalostusarvoon ja osaamiseen perustuvien investointien sekä tuotannon saamiseen Suomeen. Alueelliseen tasa-arvoon on panostettava etenkin Itä-Suomen osalta, muuten vihreä siirtymä uhkaa lisätä alueellista epätasa-arvoa Suomessa entisestään. Tässä alueellinen investointituki toimisi välineenä. 

TKI-rahoituslain mukaisten määrärahojen vaikuttavuutta on parannettava ja kriteeristöä tarkasteltava uudelleen. Nyt liian suuri osa rahoituksesta kohdistuu talouskasvun näkökulmasta epäselviin ja lyhyisiin hankkeisiin. Neljän prosentin TKI-tavoitetta haastaa osaavan työvoiman saatavuus. Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen on sisällytettävä TKI-rahoituslakiin. 
Yritysten TKI-kannustimien ehdoksi on määriteltävä henkilöstön osaamiseen liittyvä elementti kuten osaamiskartoitukset. 

Kilpailupolitiikkaa on kehitettävä. Monet toimialat ovat Suomessa erittäin keskittyneitä, mikä nostaa tuotteiden hintoja ja heikentää talouskasvua. Vahvempi kilpailupolitiikka edellyttää puuttumista heikon kilpailun toimialojen käytäntöihin. 

Liikenneinfran kehittämisen ja perusväylänpidon rahoitus on varmistettava ja suunniteltu nosto toteutettava vuonna 2026. Hallituskauden aikana väylähankkeiden yleisrahoitus laskee (rata- ja tiehankkeet -720 miljoonaa euroa), koska valtaosa korjauksista ja uusista hankkeista tehdään kertaluontoisella investointiohjelmalla. 

ARA-asuntotuotantoon suunnitellut leikkaukset on peruttava ja palautettava minimiosuus MAL-sopimuksiin. ARA-asuntotuotannon kohderyhmää on laajennettava. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja asuntokannan rooli alueiden elinvoiman ja työvoiman liikkuvuuden edistäjänä jää nykyisessä suhdannetilanteessa puutteelliseksi.

Suomen on panostettava eettiseen kansainväliseen rekrytointiin ja sitouduttava syrjinnän ja rasismin poistamiseen. On kiinnitettävä huomio myös maahanmuuttajien pitovoimaan, jotta tutkinnon suorittaneet jäävät Suomeen ja työllistyvät koulutustaan vastaavaan työhön.  

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poistaminen on peruttava. 

Kokonaisveroasteen lasku on keskeinen syy julkisen talouden heikentymiseen. Se on nostettava vuoden 2022 tasolle. 

Kiinnittämällä haitta- ja energiaverotus indeksiin varmistetaan verotuksen pysyminen linjassa inflaation ja ympäristövaikutusten kanssa. Liikenteen verouudistus on tarpeen verotuottojen turvaamiseksi ja kasvattamiseksi fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyessä. Uudistus edistäisi ilmasto- ja ekologista kestävyyttä sekä verotuksen oikeudenmukaisuutta. 

Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus on kansainvälisesti poikkeuksellinen järjestely, josta on luovuttava. Se vääristää investointeja eikä tuota kansantaloudelle hyötyjä. 

Valtio tukee yrittäjien eläkkeitä yli 500 miljoonalla eurolla vuodessa ja summa on ollut kasvussa pitkään. Alivakuuttamisen ehkäiseminen vähentäisi valtion tarvetta tukea yrittäjien eläkkeitä ja tasapuolistaisi eläkemaksuja. 

Suurituloisille ja yrityksille kohdistuvat veronalennukset ovat erittäin ongelmallisia hallituksen kohdistettua ensin rajuja leikkauksia pieni- ja keskituloisiin. Samaan aikaan Suomi on sitoutunut puolustusmenojen merkittävään kasvattamiseen. Yhteisöveron alentaminen ja suurten ansiotulojen marginaaliverojen madaltaminen ei ole perusteltua ja ne on syytä perua. 

Yritystuet on kohdennettava vanhojen rakenteiden säilyttämisen sijasta yritysten uusiutumiseen. Jos tukia leikataan, se tulisi tehdä tasapuolisesti ns. juustohöylämenettelyllä. Merenkulun tuki on säilytettävä nykytasolla, sillä leikkaaminen johtaisi matkustaja-alusten liputtamiseen muihin maihin.  Alusten ulosliputtaminen puolestaan johtaisi merellä työskentelevien työttömyyden lisääntymiseen ja sillä olisi kielteinen vaikutus myös maamme huoltovarmuuteen.

Hallitusohjelman lainsäädäntömuutosten yhteisvaikutuksia työllisyyteen ja hyvinvointiin on arvioitava erityisesti sosiaaliturvan leikkausten, sote-palveluiden saatavuuden ja työelämää koskevien hallitusohjelmakirjausten osalta. 

Työelämän säätelyä on tasapainotettava työntekijän turvan vahvistamiseksi. Reilu työelämä tukee pitkiä työuria ja parempia edellytyksiä yrityskohtaiselle yhteistoiminnalle. Työelämän lisääntynyt epävarmuus heikentää hyvinvointia ja pitkien työurien edellytyksiä. Työsuhdeturvan heikentämisestä on luovuttava. 

Etätyön lainsäädännön kehittämistarpeista on laadittava poikkihallinnollinen selvitys. Etätyön työtapaturmavakuutusturvaa on parannettava viipymättä. 

Alustatyödirektiivin kansallisessa implementoinnissa on aidosti edistettävä ja parannettava alustatyötä tekevien asemaa ja oikeuksia. 

Valtakunnansovittelijan toimiston resurssointia on parannettava lisäämällä päätoimisten sovittelijoiden määrää. 

Ilmoittajansuojaa koskevaa kansallista sääntelyä on laajennettava koskemaan sosiaali- ja terveyspalveluita ja varhaiskasvatusta. 

Työturvallisuussääntelyä psykososiaalisesta kuormituksesta on kehitettävä asetuksin. Työsuojeluviranomaisen resurssien riittävyys on varmistettava valtakunnallisessa virastossa ja työmäärän lisääntyessä. 

Työneuvostolla on tärkeä rooli työlainsäädännön tulkitsijana ja matalan kynnyksen oikeusturvakeinona. Sen lakkauttamisesta on luovuttava. Tavoitellut vähäiset säästöt eivät toteudu, koska tehtävät joudutaan siirtämään muille viranomaisille.  

Työssäjaksamista ja pitkiä työuria on tuettava joustavilla työaikaratkaisuilla, hyvällä johtamisella ja mahdollistamalla osa-aikatyö. 

Työterveyshuollon ennaltaehkäisevää hoitoa on tehostettava ja yhteistyötä julkisen terveydenhuollon kanssa kehitettävä. Työikäisten mielenterveysongelmien ehkäisyä ja hoitoa on tehostettava. Työterveyshuollon ammattilaisten osaamista on vahvistettava työolojen terveydellisen merkityksen arvioinnissa. 

Hallitusohjelmassa on useita sukupuolten tasa-arvoon vaikuttavia kirjauksia, joiden yhteisvaikutuksia on arvioitava kokonaisuutena.

Palkka-avoimuutta on edistettävä direktiivin minimitasoa kunnianhimoisemmin. 

Työsopimuslain nykysääntelyä irtisanomissuojasta ja määräaikaisista työsopimuksista ei pidä muuttaa. Muutokset ovat räikeässä ristiriidassa työelämän tasa-arvon vahvistamisen kanssa ja heikentäisivät erityisesti naisten työmarkkina-asemaa. Muutokset lisäävät voimakkaasti raskaus- ja perhevapaasyrjinnän riskiä. Kielteiset vaikutukset ovat paljon suuremmat kuin STM:n raskaussuojelu- ja perhevapaat -työryhmän parannusehdotukset. Kokonaisvaikutuksiltaan hallitusohjelma vie tilannetta huonompaan suuntaan, jos työsopimuslain hankkeista ei luovuta.  

Raskaus- ja perhevapaasyrjintään on puututtava lisäämällä raskaana olevien, perhevapaita käyttävien ja vapailta työhön palaavien lainsäädännöllistä turvaa ja oikeussuojakeinoja. Lastenhoidon tukien kehittämisvaihtoehdoista on laadittava kattava selvitys. Hoitovastuun jakamisen, työhön paluun ja varhaiskasvatukseen osallistumisen mahdollisuuksia on lisättävä ja koulunaloituksen tukea vahvistettava. 

Julkisen sektorin tulee olla sote-palveluiden ensisijainen tuottaja, jonka palvelutuotantoa yksityisen sektorin palvelut täydentävät.  

Hyvinvointialueille on annettava työrauha palvelujärjestelmän kehittämisen turvaamiseksi. Kehysriihen rahoitusleikkauksilla heikennetään jo tehtyä kehittämistyötä. Päätökset ohjaavat hyvinvointialueita kehittämisen sijaan sopeutukseen. Arviointimenettelyt on toteutettava läpinäkyvästi. Talouden ohella on arvioitava sosiaali- ja terveyspoliittisia tavoitteita sekä palveluiden kehittämistä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmallin on turvattava palveluiden saatavuus ja riittävä rahoitus. Rahoitusmallin toimivuutta on seurattava. Päätöksenteon on oltava pitkäjänteistä ja tietopohjaista. Maakuntaveron käyttöönottoa on arvioitava keinona sote-kustannusten hillitsemiseen. 

Henkilöstön saatavuus voidaan turvata esimerkiksi hallitusohjelmaan kirjatun Hyvän työn -ohjelman toimin. Sote-palvelujen henkilöstömäärä on mitoitettava suhteessa työmäärään. Työnjakoa on kehitettävä. Työskentelyolosuhteita, palkkausta ja muita työehtoja on kehitettävä yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstön kanssa, jotta aloilla olevat ja aloille valmistuvat pysyvät siellä. 

Sote-alan työtehtävissä kohdataan laajasti väkivaltaa ja sen uhkaa. Hallitusohjelman mukaisesti valmistellut ensihoitohenkilöstön työturvallisuuden parantamiseen tähtäävät lainsäädäntömuutokset on laajennettava koskemaan koko sote-henkilöstöä.  

Olennainen osa hyvinvointia ja terveyttä edistävistä palveluista tuotetaan sosiaali- ja terveysalan järjestöissä. Niiden toimintaa rahoitetaan merkittäviltä osin valtionavustuksin. Sosiaali- ja terveysministeriön järjestöille antamien valtionavustusten leikkaukset on peruttava. Leikkausten vaikutuksia palveluiden saatavuuteen on arvioitava huolellisesti.   

Pelastustoimen toimintaedellytykset on turvattava koko maassa. Pelastustoimessa on arvioitu olevan 120 miljoonan euron ja 2 500 henkilön vaje. Budjettiriihessä on linjattava jatkotoimenpiteistä rahoitus- ja henkilöstövajeen umpeen kuromiseksi. 

Pelastustoimen järjestämisvastuun sijoittumista on selvitettävä. Ohjausvastuu on pelastustehtävien osalta sisäministeriöllä ja hyvinvointialueiden ohjausvastuu sosiaali- ja terveysministeriöllä.  

Valtionhallinto vastaa yhteiskunnan toimivuuteen liittyvistä asioista kuten turvallisuudesta, lupa- ja valvontamenettelystä ja lakien valmistelusta. Valtionhallinnon asema on vakautettava. Yhteiskunnan toimivuuden takia on välttämätöntä, että rahoitus vastaa sille asetettuja tavoitteita. Rahoitusmuutosten taustaksi tarvitaan laaja näkemys valtionhallinnon muuttuneista tehtävistä. Rahoitusta heikennettäessä henkilöstövähennykset ovat viimesijainen keino. 

Digitalisaatiolla voidaan vauhdittaa julkisen sektorin tuottavuuskehitystä, mutta se edellyttää julkisten digihankintojen strategista johtamista, henkilöstön osaamisen kehittämistä ja mukaan ottamista digitaalisten palvelujen suunnitteluun ja käyttöönottoon. Digipalvelut on integroitava palvelujärjestelmään ja huolehdittava, että ne eivät lisää henkilöstön työmäärää.  

Sosiaaliturvan uudistamisen tavoitteena on oltava nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa. Sosiaaliturvauudistuksessa on panostettava laadukkaiden, oikea-aikaisten ja vaikuttavien palveluiden kehittämiseen muiden Pohjoismaiden tasolle. Sosiaaliturvan toimeenpanossa on turvattava henkilöstön riittävyys ja saatavuus.  

Hallituksen toimeenpanemat sosiaaliturvaleikkaukset kasaantuvat työelämän heikompiosaisille. Jo toteutettujen sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksia on arvioitava. Samoille henkilöryhmille kasautuvat ja lisäkustannusriskejä sisältävät leikkaukset on peruttava. Sosiaaliturvaa koskevan päätöksenteon tulee olla pitkäjänteistä, perustua tutkittuun tietoon ja kattaviin vaikutusarviointeihin. 

Sosiaaliturvaa on kehitettävä vastaamaan itsensä työllistäjien ja silppu-, osa-aika- ja keikkatyötä tekevien työntekijöiden tarpeisiin sekä huomioimaan heidät, joiden työkyky on alentunut. 

Asumistuen ansiotulovähennykseen kohdistuva leikkaus on peruttava, koska se heikentää työnteon kannustimia. 

Yrittäjäeläkkeiden eläkemenoon ja valtionosuuksien kiihtyvään kasvuun on puututtava ja lisättävä yrittäjien vastuuta omasta eläketurvastaan. 

Aikuiskoulutustuen tilalle on luotava uusi, opiskelun aikaista toimeentuloa turvaava tuki. Sillä turvataan osaavan työvoiman saatavuutta työelämän osaamistarpeiden muuttuessa. Mallin on perustuttava työntekijöiltä ja työnantajilta kerättäviin työttömyysvakuutusmaksuihin. Malliin tulisi sisällyttää työn ja opintojen yhdistämisen mahdollistava soviteltu tuki. Uusi tukimalli edistäisi EU:n tavoitetta, jonka mukaan 60 prosenttia työikäisistä tulisi osallistua jatkuvaan oppimiseen. 

Koulutuskorvauksen lakkauttamisesta on luovuttava. Poistaminen heikentää työntekijöiden mahdollisuuksia päästä työnantajan kustantamaan ja työajalla tapahtuvaan koulutukseen. 

Lakkauttamisesta aiheutuvia säästöjä syntyy ennakoitua vähemmän, koska valtio tukee hyvinvointialueita ja kuntia lakisääteisten velvoitteiden hoitamisessa erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, kasvatuksessa ja koulutuksessa. Lakkautuksen vaikutukset yhdessä aikuiskoulutustuen lakkauttamisen kanssa kumuloituvat yhteiskunnan kannalta kriittisille toimialoille ja ovat myös tasa-arvonäkökulmasta ongelmallisia.  

Työntekijän oikeudesta palkalliseen opintovapaaseen on säädettävä lailla. Osallistuminen työnantajan tarjoamaan henkilöstökoulutukseen on vähentynyt merkittävästi koko 2000-luvun. Yritysten koulutusmenot ovat pienempiä kuin Ruotsissa, Tanskassa ja EU27-maissa.  

Ammatillisen koulutuksen kyky vastata työelämän osaamistarpeisiin on turvattava. Toisen asteen koulutuksen nykytilasta on käynnistettävä selvitys. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot on tunnistettava paremmin väylänä koulutus- ja osaamistason nostoon. Jokaisen nuoren on saatava vähintään toisen asteen koulutus. Oppivelvollisuuden pidentämistä tukevia toimia on jatkettava siten, että koko toisen asteen tutkinto on opiskelijalle maksuton.

Osaavan työvoiman saatavuuden parantamiseksi tulee vahvistaa työikäisen väestön osaamista ja alanvaihdon mahdollisuuksia.  

Suomi tarvitsee kansallisen tekoälyohjelman kannustamaan julkisen ja yksityisen sektorin työnantajia järjestämään työntekijöilleen tekoälykoulutusta työajalla ja työnantajan kustannuksella. Tekoälyn monipuolinen hyödyntäminen voi parantaa työn tuottavuutta, mutta se edellyttää työntekijöiden laajaa kouluttamista ja tekoälyosaamisen kehittämistä. 

Oikeudenmukainen vihreä siirtymä edellyttää työntekijöiden pääsyä osaamista ylläpitävään ja täydentävään koulutukseen sekä tarvittaessa mahdollisuutta kouluttautua uudelle alalle. Työntekijöiden osaamista vahvistavia toimia tarvitaan niin työpaikoilla kuin julkisen koulutusjärjestelmän tukemina.