Onko pakko painaa pitkää päivää?

Kirjoittaja:

Marja-Liisa Rajakangas

johtaja, viestintä ja HR

Profiili

Iskelmälaulaja Kake Randelin ja myöhemmin rap-duo JVG ovat hoilanneet, että ”on pakko painaa pitkää päivää”, koska ”vain siten hommat hoituu”. Suomalainen ihanne onkin perinteisesti ollut, että otsasi hiessä sinun on leipäsi ansaittava. Ihanne kumpuaa raamatusta ja viittaa kovan työnteon eetokseen.

Tänään yhä harvemmassa hommassa täytyy kirjaimellisesti painaa otsa hiessä, vaikka totta kai semmoisiakin töitä vielä tehdään. Sen sijaan painetaan vaativaa asiantuntemusta edellyttävissä tehtävissä niin, että aivot, sen myötä mieli ja lopulta fysiikkakin kuormittuvat välistä aivan liikaa. Ahkeran kansan työnteon eetosta murtavat toisaalla työkyvyttömyysluvut, joiden taustalla yhä useammin väijyvät tuki- ja liikuntaelinsairauksien sijasta mielenterveyden ongelmat ja masennus.

Tänään yhä harvemmassa hommassa täytyy kirjaimellisesti painaa otsa hiessä.

Tuliko lyhennetty työaika Britanniaan jäädäkseen?

Iso-Britanniassa viime vuonna 61 työpaikkaa ja yhteensä lähes 3 000 työntekijää teki kesä-joulukuun ajan lyhennettyä työviikkoa. Kyseessä oli tiettävästi maailman suurin lyhennetyn työajan kokeilu. Aiemmin vastaavista on raportoitu esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa, ja Suomessakin asiaa on pienesti testattu.

Mitä Briteissä tapahtui? Kävi ilmi, että kokeilun myötä esimerkiksi työntekijöiden poissaolot vähenivät, psyykkinen ja fyysinen terveys koheni, stressitasot madaltuivat ja ahdistusoireet ja uniongelmat vähenivät. Kenenkään palkkaa ei leikattu eikä työpaikoilla suoraan määrätty, miten neljän päivän työviikko rakentuu. Joku saattoi tehdä työtä maanantaista torstaihin, joku toinen taas lyhensi viikkoaan keskiviikkona.

Palautteessa osa niin työntekijöistä kuin työnantajistakin totesi, että he eivät enää halua palata entiseen. Lyhennetty työaika tuli osaan yrityksistä jäädäkseen.

Täysin ongelmitta kokeilu ei sujunut. Osaa häirittiin työasioilla vapaapäivinä ja osa huhki neljänä päivänä yli voimiensa. – Tässä mielessä ei silti taida paljon eroa olla siihen, tekeekö viisi- vai nelipäiväistä viikkoa. Työ on monissa tehtävissä uinut vapaa-aikaamme.

Mitä jos työviikko olisi neljä päivää?

STTK teki muutama vuosi sitten keskusteluavauksen kysymällä: Mitä jos työviikko olisi neljä päivää? Pyysimme eri alojen asiantuntijoilta näkemyksiä siitä, miltä lyhennetty työaika maistuisi. Mietteitä piisasi puolesta, vastaan ja siltä väliltä. Yhteistä niille oli arvio, että työaika voi lyhetä vain, jos tuottavuus samanaikaisesti paranee.

Itselleni jäi mieleen akatemiatutkija Timo Anttilan toteamus, että työajan lyhentäminen hiipii kulutuskriittisyyden varjoissa. Vapaasti tulkiten se tarkoittaa, että kun kuluttajina esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnän vuoksi joudumme tarkastelemaan perinteisiä tuhlailevia kulutustottumuksiamme, niin sanottu kestävä elämäntapa edellyttää muuta.

Yhteistä niille oli arvio, että työaika voi lyhetä vain, jos tuottavuus samanaikaisesti paranee.

Kysyimme myös omilta jäsenliitoiltamme näkemystä ajatuksesta lyhentää työviikkoa. Vastaukset menivät fifty-fifty. Oltiin sitä mieltä, että se voisi olla kiinnostava vaihtoehto tilanteissa, joissa osalla työtä on liikaa ja joillakin ei ollenkaan. Toisaalta monilla aloilla kuten hoitotyössä ja pelastusaloilla vastattiin, että työtä on tehtävä 24/7, ja työvoimapulan oloissa työajan lyhentäminen on haave vain.

Koronapandemia muutti parissa viikossa työelämäämme enemmän kuin mikään innovaatio vuosikymmeniin ennen sitä. Siirryimme työpaikoilta koteihin ja kesämökeille etätyöhön. Kun esimerkiksi päivittäinen seilaaminen työpaikan, kodin, päiväkodin ja harrastusten välimaastossa jää väliin, monella tehokkuus lisääntyi tehtyjen tuntien puitteissa.

Hassuinta tässä Ei käy -linjassa on se, että työnantaja näkee työajan vain akselilla nolla tai sata, vaikka muuten juhlapuheissa lausuu kauniita työajan joustotarpeista.

Pahin kanto työajan lyhentämisen kaskessa löytyy työnantajien leiristä. Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto on toistuvasti torjunut ajatuksen työajan lyhentämisestä. Hassuinta tässä Ei käy -linjassa on se, että työnantaja näkee työajan vain akselilla nolla tai sata, vaikka muuten juhlapuheissa lausuu kauniita työajan joustotarpeista.

Työnantajien edushenkilöillä ei ole asiassa värisävyjä riippumatta siitä, keskusteltaisiinko asiasta esimerkiksi tietyillä aloilla, tietyissä elämänvaiheissa, tietyillä työehdoilla tai vaikkapa osatyökykyisten työllistämiseksi. Työnantajan kanta on: On pakko painaa pitkää päivää.

Keskustelu silti jatkukoon.

Marja-Liisa Rajakangas
Kirjoittaja on STTK:n viestinnästä ja henkilöstöasioista vastaava johtaja.

Ajankohtaista

12.4.2024

Ammattiliitto Jytyn mielestä lakiesitys paikallisesta sopimisesta voi johtaa työsuhteen ehtojen polkumyyntiin

Lue
12.4.2024

SuPerin Paavola: Varhaiskasvatuksen työskentelyolot saatava kuntoon

Lue
12.4.2024

Paikallisen sopimisen edistäminen hallituksen tavalla ei paranna sopimisen edellytyksiä työpaikoilla

Lue
12.4.2024

Tehy: Lakiesitys paikallisesta sopimisesta johtaisi umpikujaan työpaikoilla

Lue
12.4.2024

Aikuiskoulutustuen korvaamista pohtineen työryhmän loppuraportti on pettymys

Lue
12.4.2024

Lausunto TE-palvelut 2024 -asetuskokonaisuudesta

Lue
12.4.2024

Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen heikentää toimeentuloa jopa 70 prosenttia – STTK laski vaikutukset esimerkkihenkilöille 

Lue
11.4.2024

SAK, Akava ja STTK: Aikuiskoulutustuelle ei onnistuttu luomaan korvaavaa mallia  

Lue