Työtaistelut ovat viimeinen keino vaikuttaa

Ammatillinen järjestäytymisvapaus on yksi keskeisistä perusoikeuksistamme.

Ammatillinen järjestäytymisvapaus ja työtaisteluoikeus on turvattu useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Suomessa järjestäytymisvapaus on turvattu perustuslain 13. pykälässä, jossa säädetään ammatillisesta yhdistymisvapaudesta ja vapaudesta järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Tästä säännöksestä johdetaan myös työtaisteluoikeus.

Työtuomioistuin on ratkaisukäytännössään linjannut työtaisteluoikeuden olevan voimassa perusoikeutena. Työtaisteluoikeudella on siis verrattain vahva sääntelyyn perustuva asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ammattiyhdistystoimintaan tai lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen osallistuminen – tai osallistumatta jättäminen – ei ole hyväksyttävä peruste esimerkiksi työstä erottamiseen tai eriarvoiseen kohteluun työelämässä. Työtaistelutoimenpiteillä ei ole lainsäädännössä säädettyä yleistä määritelmää. Työtaistelutoimenpiteellä on kuitenkin vakiintuneesti tarkoitettu työntekijä- tai työnantajapuolen kollektiivisia, joukkoluonteisia painostustoimia, jotka kohdistetaan toiseen osapuoleen. Tällä pyritään taivuttamaan sopimusosapuoli hyväksymään esitetyt vaatimukset. Työtaistelutoimenpiteitä ovat työntekijäpuolella esimerkiksi työnseisaus eli lakko, ylityökielto, hakusaarto ja joukkoirtisanoutuminen. Työnantajapuolen käyttämä työtaistelutoimenpide on esimerkiksi työsulku.

Suomi ei ole esimerkiksi pohjoismaisessa vertailussa erityisen lakkoherkkä maa.

Suomessa huoli julkisessa keskustelussa tämän tästä esiin nousevista laillisista – tai laittomistakaan – työtaisteluista on kohtuuton. Suomi ei ole esimerkiksi pohjoismaisessa vertailussa erityisen lakkoherkkä maa. Saksalaisen Institut der Deutschen Wirtschaft Kölnin laatiman kansainvälisen lakkotilaston (2007–2016) perusteella Suomi sijoittuu lakkojen määrässä Tanskan ja Norjan alapuolelle.

TYÖTAISTELUJEN MERKITYS JA TOIMINTATAVAT MUUTTUVAT

Globaalissa toimintaympäristössä työtaistelujen merkitys ja toimintatavat muuttuvat. Kansainvälisten tuotantoketjujen häiriöt nostavat lakko-oikeuden säännöllisesti julkiseen keskusteluun. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ottanut tuoreessa tapauksessa (Holship) kantaa lakko-oikeuden asemaan suhteessa yhteismarkkinoiden taloudellisiin vapauksiin. Päätös on merkittävä Euroopan palkansaajille, koska se vahvistaa selkeän oikeushierarkian, jonka mukaan työntekijöiden perusoikeudet ovat etusijalla suhteessa taloudellisiin vapauksiin. Tuomiossa todetaan, että yritysten sijoittautumisvapaus ei ole rinnastettavissa lakko-oikeuteen, joten se ei voi olla etusijalla siihen nähden. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korostaa, että tämä vapaus ei ole vastapaino yhdistymisvapautta koskevalle perusoikeudelle, vaan vain yksi huomioon otettava tekijä muiden joukossa.

Työtaistelut ovat aina viimeinen keino pyrkiä vaikuttamaan toiseen sopimusosapuoleen. Neuvotteluja sopimukseen pääsemiseksi on tavallisesti käyty jo pitkään niiden kuitenkaan johtamatta sopimuksen syntymiseen. Tällöin viimeiseksi keinoksi jää työtaistelutoimenpiteiden käynnistäminen toista osapuolta kohtaan.

Tällä olisi vaikutusta tulonjakoon sekä laajemminkin yhteiskunnalliseen kehitykseen.

Jos työtaisteluoikeutta ei olisi, työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa sopimusneuvotteluissa toiseen osapuoleen olisivat heikot. Myös ammatillisen järjestäytymisvapauden käytännön merkitys jäisi tuolloin vajavaisemmaksi. Tällä olisi vaikutusta funktionaaliseen tulonjakoon sekä laajemminkin yhteiskunnalliseen kehitykseen. Näistä syistä ammatillinen järjestäytymisvapaus ja työtaisteluoikeus ovat keskeisiä oikeuksia, jotka antavat kansalaisille vaikutusmahdollisuuksia itseään koskevaan päätöksentekoon. Ne myös turvaavat vakaata ja moniarvoista kansalaisyhteiskuntaa. Ammatillisen järjestäytymisvapauden ja työtaisteluoikeuden yhteiskunnalliset vaikutukset ovat siten huomattavan laajoja ja syvällisiä.