Vuorotteluvapaan kujanjuoksu


Vuorotteluvapaa

Vuorotteluvapaa synnytettiin Suomeen edellisen suuren laman aikana 1996 lääkkeeksi työttömyyteen. Ajatus oli ”kierrättää” työttömyyttä. Työn raskaan raadannasta pääsi hetkeksi virkistymään ja työtön pääsi töihin. Ajatus oli, että kaikki voittavat: työn raskaan raataja pääsi lataamaan akkujaan ja työmarkkinoilta syrjäytymisvaarassa oleva pääsi hieman leveämmän leivän ääreen ja kohentamaan – kuten sanotaan – työmarkkinakelpoisuuttaan.

Vaikka järjestelmän toiminnassa on puutteita, sen romuttaminen olisi virhe.

Vuorotteluvapaa edustaa mahdollisuutta

Vuorotteluvapaa on loistava järjestelmä. Vaikka järjestelmän toiminnassa on puutteita, sen romuttaminen olisi virhe. Koko olemassaolonsa ajan järjestelmästä on kiistelty. Järjestelmää on yritetty kuopata monta kertaa. Ay-liike on puolustanut järjestelmää hyvin ymmärrettävistä syistä.

Palkansaajat kokevat vuorotteluvapaan tärkeäksi. Vuosittain vuorotteluvapaalla on vajaat 20 000 palkansaajaa. Se on alle 1 % palkansaajista. Keskimääräinen vuorotteluvapaan pituus on 28 viikkoa eli noin puoli vuotta. Noin 10 000 henkilötyövuotta on vuorottelijoiden ja sijaistajien määrä. Se on 0,4 % kokonaistyöpanoksesta.

Vuorotteluvapaan suosion voi hyvin ymmärtää, vaikka käyttäjien määrä on pieni. Muille järjestelmä edustaa mahdollisuutta, ”unelmaa onnesta”. Kun yhä useampi palkansaaja tuskailee kiireisemmäksi muuttuvan työelämän paineessa ajatus mahdollisuudesta ottaa sapattivapaata, tuntuu hyvältä.

Järjestelmästä on vuosien varrella kertynyt paljon tutkimustietoa. Tulokset ovat sen verran ristiriitaisia, että jokainen voi poimia mieluisimman osatuloksen. Parhaan selvityksen järjestelmästä on tehnyt professori Roope Uusitalo joitakin vuosia sitten.

Vuorotteluvapaan sijaiset hyötyivät saamastaan mahdollisuudesta

Tulokset kertovat, että vuorottelijat eivät juurikaan virkistyneet vuorottelun jälkeen jos sitä mitataan työuran pituudella. Yksi keskeinen tavoite ei siis näytä toteutuvan. Vuorotteluvapaan sijaiset sen sijaan hyötyivät saamastaan mahdollisuudesta. Heidän tulevalle työuralleen vuorottelulla oli myönteinen vaikutus.

Vuorottelijat eivät juurikaan virkistyneet vuorottelun jälkeen jos sitä mitataan työuran pituudella. Yksi keskeinen tavoite ei siis näytä toteutuvan. Vuorotteluvapaan sijaiset sen sijaan hyötyivät saamastaan mahdollisuudesta.

Vuorotteluvapaan kautta maksetaan etuuksia vuosittain 125 miljoonaa euroa, joista valtion osuus on noin 90 miljoonaa. Lähes vastaava summa säästetään työttömyysturvamenoissa, joita ei tarvitse maksaa työttömyydestä sijaisiksi siirtyneille.

Ay-liike on vuorotteluvapaan lopettamisuhan alla toistuvasti ”ostanut” järjestelmälle jatkoaikaa. Kauppahintaa on mahdoton täsmällisesti laskea, mutta on selvää, että kun vuorotteluvapaalle on osana isompia ratkaisuja saatu jatkoaikaa, on ay-liike samalla joutunut luopumaan jostain muusta tavoitteesta. Ainakin 6-7 kertaa on saavutettu merkittävä torjuntavoitto.

Moneen kertaan ostettu vuorotteluvapaa ei ole erityisen järkevää edunvalvontapolitiikkaa, hintaa sille on kertynyt melkoisesti. Selitykseksi kelvannee se, että näin on toteutettu jäsenistön tahtoa.

Vuorotteluvapaan puolustuslinja alkaa nyt murtua. Viime syksynä vuorotteluvapaan ehtoja tiukennettiin: vuorotteluvapaan käyttö tulee tänä vuonna vähenemään n. 20 %. Sipilän hallitus aikoo tehdä järjestelmään lisäviiltoja: tavoitteena on säästää 50 miljoonaa euroa ensi vuoden alusta, joka vie vuorotteluvapaan käytön noin puoleen nykyisestä. Eikä siinä vielä kaikki: jos yhteiskuntasopimusta saada aikaiseksi, lopetetaan järjestelmä kokonaan ja monen torjuntavoiton jälkeen järjestelmä kuopataan sen saavuttaessa kunnioitettavan 20 vuoden iän.

Ralf Sund, STTK

Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 2.7.2015.

***

Vuorotteluvapaalle uudet ehdot