Taloudellisen eriarvoisuuden kehityksestä saatiin uutta tietoa, kun Maailman eriarvoisuusraportti 2026 julkaistiin. Kyseessä on kolmas raportti, johon on koottu tietoa niin tulo- kuin varallisuuserojen kehityksestä. Raportti on suuren tutkijajoukon yhteisponnistus.
Pääviesti on selkeä: eriarvoisuus on merkittävä ongelma niin tulojen kuin varallisuuden jakautumisen osalta. Suurituloisin kymmenen prosenttia ansaitsee yli puolet tuloista, kun pienituloisimman puolikkaan osuus tuloista on kahdeksan prosenttia. Myös tulojen kasvu on ollut nopeinta tulojakauman huipulla. Suurituloisimman 0,001 prosentin tulot ovat kasvaneet vuosina 1980–2025 keskimäärin 2,7 prosenttia, kun pienituloisimman puolikkaan tulot ovat kasvaneet 1,8 prosenttia vuodessa.
Tilanne näyttää vielä hurjemmalta, kun tarkastellaan varallisuuseroja. Varakkain kymmenen prosenttia omistaa 75 prosenttia kokonaisvarallisuudesta, kun vähävaraisimman puolikkaan osuudeksi jää kaksi prosenttia. Varakkain 0,001 prosenttia eli alle 60 000 henkilöä omistaa kolme kertaa enemmän kuin puolet maailman väestöstä. Varakkaimman 0,001 prosentin varallisuus on kasvanut vuosina 1995–2025 keskimäärin 4,9 prosenttia vuodessa, kun vähävaraisimman puolikkaan varallisuus on kasvanut 3,4 prosenttia vuosittain.
Naisten ansiot reippaasti heikommat kuin miesten
Raportissa käsitellään myös sukupuolten välistä taloudellista eriarvoisuutta. Naisten osuus tehdyistä työtunneista on 39 prosenttia, mutta jos huomioidaan myös palkaton työ, se on jopa 55 prosenttia. Silti naisten osuus palkkatuloista on vain 28 prosenttia. Käytännössä naisten ansiot ovat maailman tasolla 61 prosenttia miesten ansioista, jos ei huomioida palkatonta työtä. Jos palkaton työ huomioidaan, ovat naisten ansiot vain 32 prosenttia miesten ansioista.
Naisten ansiot suhteessa miesten ansioihin ovat nousseet 1990-luvulta alkaen esimerkiksi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Monilla alueilla tilanne on pysynyt lähes muuttumattomana ja naisten ansiot ovat edelleen reippaasti heikompia kuin miesten.
Raportti nostaakin esiin tärkeän huomion siitä, että eroja ei pystytä selittämään pelkästään yksilön valinnoilla. Rakenteellisilla tekijöillä on tilanteen muodostumisessa suuri merkitys. Naisten mahdollisuuteen olla työmarkkinoilla vaikuttaa esimerkiksi mahdollisuudet saada kohtuuhintaista lastenhoitoa ja jäädä perhevapaille.
Verojärjestelmän vaikutus ei täysin ulotu suurituloisimpiin
Taloudelliseen eriarvoisuuteen voidaan vaikuttaa politiikkatoimilla. Uudelleenjakoa edistävällä politiikalla on raportin mukaan onnistuttu vähentämään taloudellista eriarvoisuutta, vaikka toimien vaikuttavuudessa on alueiden välillä eroja. Toisaalta erityisesti verojärjestelmien vaikutus ei näytä täysin ulottuvan tulojakauman huipulle.
Useissa maissa henkilöverojärjestelmien ajatus on olla progressiivisia. Se tarkoittaa järjestelmää, jossa suurimmista tuloista maksetaan myös enemmän veroja. Vaikka verojärjestelmät ovat edelleen nimellisesti progressiivisia, raportti osoittaa, että monissa maissa tulojakauman huipulla verojärjestelmä on ennemminkin regressiivinen. Käytännössä se tarkoittaa, että maksettujen verojen määrä suhteessa tuloihin eli efektiivinen veroaste on matalampi kuin keskiluokalla.
Onko taloudellinen eriarvoisuus uhka demokratialle?
Taloudellisen eriarvoisuuden kehityksellä on monia vaikutuksia yhteiskuntiin. Julkisessa keskustelussa liian vähälle huomiolle jäänyt näkökulma on taloudellisen eriarvoisuuden vaikutukset demokratian toteutumiseen. Raportissa muun muassa osoitetaan, että useissa maissa yhä pienempi osa kansanedustajista (tai vastaavista) tulee perinteisistä työntekijäammateista.
Toinen kiinnostava havainto on poliittisten lahjoitusten keskittyminen jakauman huipulle. Raportin mukaan suurin osa lahjoituksista tulee aivan tulojakauman huipulta. Esimerkiksi Ranskassa suurituloisimman kymmenen prosentin osuus lahjoituksista on lähes 60 prosenttia. Tätä kautta myös poliittinen vaikutusvalta keskittyy.
Taloudellisesti hyväosaisimmilla on mahdollisuudet vaikuttaa ja he näyttävät käyttävän mahdollisuutta aktiivisesti. Ei ole selvää, että pienen ihmisryhmän epäsuhteisen suuri vaikuttaminen tuottaa kansantalouden kannalta parhaita lopputuloksia.
Varallisuusvero tasaisi eroja ja tervehdyttäisi julkista taloutta
Taloudellisiin eroihin voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Yksi raportin esittelemä ajatus on varallisuusvero. Taustaksi on julkaistu varallisuusverolaskuri, jolla voi kokeilla erilaisia varallisuusveromalleja ja niiden verokertymää.
Laskurilla pystyy tekemään laskelmia myös yksittäisille maille kuten Suomelle. Maltillinenkin progressiivinen varallisuusvero tuottaisi yli miljardin verokertymän. Suhteellisen pienet muutokset voivat kasvattaa varallisuusveron kertymää merkittävästi. Varallisuusvero voisi siis olla Suomellekin keino paitsi vaikuttaa suuriin varallisuuseroihin, myös auttaa julkisen talouden tasapainottamisessa.
Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti.