Hallituksen valmistelema lakiesitys on selvästi EU-sääntöjä tiukempi. Jäykästä velkajarrusta ei olisi hyötyä Suomen taloudelle.
Suomeen valmistellaan kansallista velkajarrua. Petteri Orpon (kok) hallitus haluaisi laskea julkisen velan tasoa vähintään prosenttiyksiköllä vuodessa niin, että se olisi lopulta enintään 40 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tavoiteltu velkasuhde saavutettaisiin arviolta 50 vuodessa.
Velkajarrua on perusteltu Euroopan unionin uusilla taloussäännöillä. Hallituksen valmistelema lakiesitys on kuitenkin EU-sääntöjä selvästi tiukempi: EU-säännöissä julkisen velan maksimi on 60 prosenttia, eikä EU myöskään edellytä yhtä tiukkaa velan vähentämisen tahtia kuin kansallinen velkajarru.
Velkajarru voisi heikon talouskehityksen aikana edellyttää jopa yli 20 miljardin euron nettomääräistä sopeutusta yhden vaalikauden aikana.
Hallitus toteuttaa nyt noin kymmenen miljardin sopeutusta, mutta samalla se laskee veroja ja lisää menoja muun muassa puolustukseen. Nettomääräinen sopeutus on jäämässä hallituskauden lopussa noin neljään miljardiin euroon. Jo se on merkittävästi hidastanut talouskasvua ja heikentänyt työllisyyttä.
Suomen julkinen velka-aste on kasvanut heikon talouskasvun vuosina ja laskenut vahvan kasvun aikana. Jäykkä sääntö estäisi vastasyklisen finanssipolitiikan. Taantumassa velkajarru pakottaisi leikkaamaan lisää. Se syventäisi kriisiä ja kasvattaisi velkaantumista.
Korkeasuhdanteessa velkasuhde laskee itsestään. Silloin EU-säännöt ovat sitovampia eikä velkajarru auta vahvistamaan puskureita. On vaikea nähdä, missä tilanteessa velkajarrusta olisi Suomen taloudelle hyötyä.
Taantumassa velkajarru pakottaisi leikkaamaan lisää.
Kansainvälinen kokemus osoittaa, että liian tiukat säännöt johtavat väärin ajoitettuun sopeutukseen ja julkisten investointien tarpeettomaan rajoittamiseen. Kansainvälisesti suunta onkin tällä hetkellä toinen. EU:n uusista finanssipolitiikan säännöistä tehtiin aiempaa joustavammat. Tiukasta talouskurista tunnettu Saksa joustavoitti kansallista velkajarruaan. Suomen ei kannata kulkea vastavirtaan ja jäykistää finanssipolitiikan liikkumatilaansa oma-aloitteisesti.
Velkajarrulakiin sisältyy myös vähemmälle huomiolle jäänyt turvamarginaalisäännös. Sen mukaan julkista taloutta kansallisesti arvioitaessa kolmen prosentin alijäämärajassa ei enää jatkossa otettaisi huomioon sosiaaliturvarahastojen – lähinnä työeläkeyhtiöiden – ylijäämiä.
Vuosina 2010–2024 julkisen talouden alijäämä on rikkonut EU-sääntöihin sisältyvän kolmen prosentin rajan vain vuosina 2020 (pandemian aikaan) ja 2024. Jos sosiaaliturvarahastojen ylijäämää ei olisi otettu huomioon julkista taloutta vahvistavana tekijänä, alijäämäraja olisi rikkoutunut kahdeksana muunakin vuonna.
EU-tason alijäämälaskennassa sosiaaliturvarahastojen ylijäämät kuitenkin yhä otettaisiin huomioon. Säännös pakottaisi siis tässäkin kohdassa Suomen talouspolitiikkaa kiristävämmäksi kuin EU-säännöt edellyttävät.
Julkista taloutta on vahvistettava hyvinä aikoina. Yksi keino olisi yhdenmukaistaa kansallista kehysbudjetointia EU-sääntöjen kanssa huomioimalla myös tulot. Nyt kehysbudjetointi koskee vain menoja, joten hallituskauden aikana voidaan tehdä rajattomasti veronalennuksia rikkomatta kehyssääntöä. Uudistus mahdollistaisi tulojen ja menojen tarkoituksenmukaisen uudelleenkohdentamisen poliittisten päämäärien tavoittelemiseksi, mutta ehkäisisi julkista taloutta heikentävien veronkevennysten jakamista kesken hallituskauden.
Lakiin kirjattavaa velkajarrua parempi keino julkisen talouden vahvistamiseksi olisi kaikkien eduskuntapuolueiden allekirjoittama parlamentaarinen sopimus, jolla pyrittäisiin korjaamaan Suomen velkaantumisen taustalla olevia talouden rakenteellisia ongelmia. Sopimuksen pitäisi sisältää mahdollisimman vähän kokonaiskysynnän kannalta haitallisia sopeutustoimia ja tukea Suomen elinkeinorakenteen uudistumista vauhdittavia investointeja. Julkinen velkasuhde alenee tehokkaasti vain kasvun kautta.
Kirjoituksen ovat tuottaneet STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà ja Uuden talousajattelun keskuksen toiminnanjohtaja Lauri Holappa.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien vieraskynässä ma 29.9.2025.
| 2.9.2025