Maahanmuuttajanaisten vastaukset kertovat suomalaisten rekrytoijien turvallisuushakuisuudesta ja kaavamaisuudesta. Työelämässä pelataan varman päälle.
Ennätyssuurten työttömyyslukujen aikana voi tuntua, että kysymys osuu ohi maalin ja yksittäisen ryhmän tarkastelu näpertelyltä. Suomen työttömyysaste oli näet kesäkuussa 9,3 prosenttia. Se ohitti rajusti EU-maiden keskiarvon (5,9 %), ja olimme kärjessä heti Espanjan jälkeen. Miksi sitten juuri maahanmuuttajanaisten työllisyys on tärkeää?
Siksi, että he ovat kiinnostava ryhmä työmarkkinoiden kokonaisuuden kannalta. Tilastot kertovat heidän muuta väestöä heikommasta työllisyydestään myös silloin, kun työllisyyskehitys on hyvää. Kun työllisyys heikkenee, maahanmuuttajanaisten työllisyys heikkenee eniten. He jäävät reilusti jälkeen maahanmuuttajamiesten työllisyydestä, vaikka he miehiä useammin ovat koulutettuja ja kielitaitoisia.
Mikä siis työmarkkinoilla estää juuri maahanmuuttajanaisten työllistymisen? Onko asenteita, jäykkyyksiä ja sisäistettyjä toimintatapoja, jotka tuomitsevat maahanmuuttajanaiset viimesijaisiksi työllistyjiksi? Vaikuttavatko nämä esteet työmarkkinoiden toimivuuteen laajemminkin? Osaammeko työelämässä arvostaa vain samankaltaisuutta ja muottiin sopimista? Jos näin on, heikko talouskasvu ei varsinaisesti yllätä. Toukokuussa julkaistussa raportissaan myös OECD esitti Suomelle tuottavuus- ja talouskasvun parantamiseksi maahanmuuttoa ja ulkomaisten osaajien parempaa hyödyntämistä.
Samankaltaisuuden vaatimus
STTK teetti E2-tutkimuslaitoksella tutkimuksen maahanmuuttajanaisten työllisyydestä. Kyselyyn vastasi lähes 300 korkeasti koulutettua maahanmuuttajanaista. Valtaosa heistä oli syntynyt Suomen ulkopuolella ja saapunut Suomeen aikuisiällä. Mukana oli sekä työllisiä että työttömiä työnhakijoita. Kysyimme, minkä seikkojen he itse arvelivat hidastaneen työllistymistään Suomessa.
Vastaajista 45 prosenttia arvioi verkostojen puutteen ja 22 prosenttia suomalaisen tutkintotodistuksen puutteen hidastaneen työllistymistä. 26 prosenttia koki, että suomalaiset työnantajat eivät arvosta ulkomailla hankittua osaamista. Muina syinä mainittiin esimerkiksi kielitaito. 47 prosenttia oli kokenut työelämässä syrjintää.
Monet vastaajat pitivät verkostojen merkitystä työnhaussa vieraana, jopa nepotistisena ilmiönä. Muualla verkostojen avulla työllistymiseen ei suhtauduta aina yhtä myönteisesti kuin Suomessa. Eräs haastateltava piti ilmiötä arveluttavana, sillä sen seurauksena paras mahdollinen hakija ei ehkä tule valituksi tehtävään. Eri arvioiden mukaan jopa 75 prosenttia työpaikoista on piilotyöpaikkoja, joita ei laiteta avoimeen hakuun. Piilotyöpaikkojen täyttämisen prosessien salamyhkäisyys johtaa helposti johtopäätökseen, että pätevimmän sijasta palkataankin kaveri.
Maahanmuuttajanaisten vastaukset kertovat suomalaisten rekrytoijien turvallisuushakuisuudesta ja kaavamaisuudesta. Työelämässä pelataan varman päälle. Verkostojen korostumisessa on rekrytoivan yrityksen kannalta kaksi puolta. Saat varmimmin sitä mitä tilaat ja mitä todennäköisimmin myös samanlaista, mitä sinulla jo on. Toimintatapa mahdollistaa työpaikan toiminnan saumattoman jatkumisen, mutta uutta kulttuuria tai totutusta poikkeavia innovaatioita se tuskin synnyttää. Tuottavuuskehityksen vauhdittamiseksi tarvittaisiin välillä myös vanhojen kuvioiden ravistelua.
Samaan piilotyöpaikkojen ilmiöön ja verkostojen valtaan törmäävät epäilemättä myös muut työmarkkinoille tulevat, kuten nuoret ja alan vaihtajat. Työttömiltä – ja erityisesti pitkäaikaistyöttömiltä työelämän verkostot ovat saattaneet katketa tai niiden hyödyntäminen on vaikeampaa.
Segregoituneet työmarkkinat hidastavat naisten työllistymistä
Osa haastatelluista toi esiin, että työllisyyspalveluissa ohjataan maahanmuuttajanainen helposti hoito- tai hoiva-alalle tai muulle työvoimapula-alalle riippumatta koulutustaustasta tai kiinnostuksesta. Suomessa sosiaali- ja terveydenhuolto ja varhaiskasvatus ovat leimallisesti naisvaltaisia aloja, rakennus- ja tekniikan alat miesvaltaisia. Toimintatapa tekee näkyväksi ilmiön, jossa naisen koetaan automaattisesti soveltuvan tiettyihin tehtäviin, joissa työskentely edellyttää pitkää koulutusta ja erinomaista kielitaitoa. Sosiaali- ja terveydenhuoltoon ei voi työllistyä ilman Valviran myöntämään ammatinharjoittamislupaa.
Segregoituneiden työmarkkinoiden miesten ja naisten tiedostetut tai tiedostamattomat oletukset hidastavat ja pahimmillaan estävät maahanmuuttajanaisten pääsyä työelämään ja koulutustaan vastaavaan työhön. Ahtaat lokerot heikentävät työmarkkinoiden joustavuutta myös muiden työnhakijoiden osalta.
Työttömyys on ihmisen oma ongelma?
Keha-keskuksen alkuvuodesta julkaistujen tilastojen mukaan aktiiviset työvoimapolitiikan toimet ovat vähentyneet. Erityisesti palkkatukeen ja työvoimakoulutukseen kohdentuvat ohjaukset ovat tippuneet merkittävästi viime vuodesta. Palkkatukimäärärahat oli sidottu jo alkuvuodesta, työtarjousten määrässä nähtiin dramaattinen lasku. Keskimäärin asiakkaita on 149 per asiantuntija.
Moni tutkimukseen osallistunut maahanmuuttajanainen kiitteli saaneensa työllisyys- ja kotouttamispalveluista työllistymistä tukevia palveluita, kuten kieli- ja työhakukoulutusta. Palveluiden rahoituksen leikkaukset ovatkin suuri este sujuvan työllistymisen tiellä niin maahanmuuttajanaisten kuin muiden ryhmien osalta.
Suomea tuntuu nyt korkeiden työllisyyslukujen aikana vaivaavan harha, että työttömyys on yksilön oma ongelma, eikä työllisyyden hoito saisi maksaa yhteiskunnalle mitään. Tämä asenne ei ole historiallisesti tuottanut hyvää työllisyyskehitystä tai yhteiskunnallista vakautta, pikemminkin syrjäyttänyt isoja ihmisryhmiä kokonaan työmarkkinoilta. Aktiivisen työvoimapolitiikan tulokset sen sijaan ovat kiistattoman hyviä. Kuluvalla hallituskaudella työttömyysturvaa uudistettaessa on tarkasteltu Tanskan työttömyysturvamallia, mutta jätetty kokonaan huomiotta Tanskan työllisyyspalveluiden intensiivinen palveluarsenaali ja henkilökohtaisten kohtaamisten määrä.
Palveluja ja erityisesti yksilöllisiä palveluja tarvitsevat niin nuoret ja ikääntyneet työnhakijat, pitkäaikaistyöttömät, maahanmuuttajat kuin osatyökykyisetkin. Hyvä työllisyyskehitys edellyttää sekä valtiovallalta että työelämän toimijoilta panostuksia ja aktiivista työelämän syrjivien käytäntöjen purkamista.
Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n yhteiskuntavaikuttamisesta vastaava johtaja.
Antti Palola | 10.9.2025