Vihreä siirtymä etenee, mutta Suomella on kirittävää.
Vihreän siirtymän mahdollisuuksista on viime vuosina puhuttu Suomessa paljon ja hyvä niin. Ydin- ja tuulivoiman tuotantoon on panostettu ja puhdas ja edullinen sähkö houkuttelee tänne vihreitä investointeja ulkomailta.
Samalla kotimaista keskustelua tuntuu värittävän käsitys Suomesta vihreän siirtymän johtajamaana. Käsitys on kuitenkin väärä.
Vihreä siirtymä on maailmanlaajuinen ilmiö ja se tuntuu suomalaisilta usein unohtuvan. Uusiutuvaa energiaa, akkuja ja sähköistä liikennettä tuotetaan enenevissä määrin ympäri maailman – uusimpien arvioiden mukaan jopa enemmän globaalissa etelässä kuin vanhoissa teollisuusmaissa. Kansainvälisten ilmastositoumusten sijaan maita motivoi siirtymä kohti edullisempaa ja omavaraisempaa energiantuotantoa sekä pärjääminen kansainvälisessä teollisuuskilpailussa.
“Miksi juuri meidän pitäisi edistää vihreää siirtymää, kun muut eivät tee samoin?” Tähän ajat sitten vanhentuneeseen ajatukseen törmää Suomessa yhä valitettavan usein.
Poliitikkojen puheet unelmahötöstä ja vihreän siirtymän typistäminen identiteettikysymykseksi ovat Suomen taloudelle vaarallisia kovan teollisuuskilpailun käydessä kuumana.
Muutokseen laajuuteen ei olla täysin herätty Suomessa vieläkään – etenkään politiikassa. Poliitikkojen puheet unelmahötöstä ja vihreän siirtymän typistäminen identiteettikysymykseksi ovat Suomen taloudelle vaarallisia kovan teollisuuskilpailun käydessä kuumana.
Vedyn ja datakeskusten kasvunäkymiin on Suomessa ladattu paljon odotuksia. Viimeisen vuoden aikana vetytalouden kasvuennusteita on kuitenkin laskettu alaspäin ja esimerkiksi Saksalle Ruotsi ja Norja ovat vähintään yhtä houkuttelevia investointikohteita kuin Suomi. Datakeskusten osalta voi kysyä, ovatko ne vihreää siirtymää lainkaan, jos ne eivät vähennä fossiilienergian kysyntää. Lisäksi niiden tuomien korkean jalostusasteen työpaikkojen ja t&k-investointien pelätään jäävän Suomen ulkopuolelle. Toki nykyisessä talouskurimuksessa kaikki investoinnit ovat tervetulleita.
Olennaista on jalostusasteen nostaminen
Vihreä siirtymä on maailmalla niin suuri kasvuala ja teknologinen murros, että se tulee joka tapauksessa näkymään myös Suomen investoinneissa lähivuosina. Suomi kuitenkin tarvitsisi kipeästi enemmän tuotteita ja palveluita, joita viedä juuri noille kasvaville vihreän siirtymän markkinoille.
Olennaista on jalostusasteen nosto ja panostaminen työntekijöiden osaamiseen. Pelkällä edullisella ja puhtaalla sähköllä ei pitkälle pötkitä. Se antaa toki eväitä menestykseen, mutta pitkällä tähtäimellä siihen keskittyminen voi olla petollista. Etenkin aurinkovoiman ja akkujen nopea kehitys tuo edullisen sähkön kilpailuun yhä uusia maita ja alueita.
Pelkällä edullisella ja puhtaalla sähköllä ei pitkälle pötkitä.
Yhä tärkeämmäksi tulee myös siirtymän oikeudenmukaisuuden ja poliittisen tuen varmistaminen kansalaisten keskuudessa. Maailmalla on paljon tahoja, jotka eri syistä haluavat nähdä vihreän siirtymän epäonnistuvan. Tämä olisi haitallista niin ilmastolle kuin Euroopan turvallisuudelle ja teollisuudelle. Esimerkkejä yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisesta näkyy jatkuvasti eri puolilla Eurooppaa. Jos vihreä siirtymä näkyy suomalaisille pääasiassa vanhoihin teollisuudenaloihin kohdistuvana paineena, eikä uusia työpaikkoja ole, voi se johtaa tuen hiipumiseen kansalaisten keskuudessa myös Suomessa.
Meillä on kaikki mahdollisuudet pärjätä vihreän siirtymän kilpailussa ja syitä nöyristelyyn ei ole. Menestyminen kuitenkin edellyttää poliittista johtajuutta sekä panostusta osaamiseen ja oikeudenmukaisuuteen. Ylimielisyyteen ja peruutuspeiliin katsomiseen meillä ei ole varaa. Ainakaan toistaiseksi Suomen talousennusteissa jo mittavaksi globaaliksi talouden alaksi kasvanut vihreä siirtymä ei vielä näy. Suomella onkin paljon kirittävää, jos haluamme olla aidosti siirtymän kärkimaiden joukossa myös tuotteiden ja palveluiden osalta.
Mielipidekirjoitus on julkaistu Talouselämässä sunnuntaina 29.6.2025.
Jaakko Haikonen
Kirjoittaja on STTK:n ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija