STTK:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle
Yleistä
Esityksessä ehdotetaan tiukennuksia työnhakijoiden sanktiointiin eli karenssisääntelyyn. Jatkossa ensimmäisestä työnhakuun tai työllisyyspalveluihin liittyvästä moitittavaksi katsottavasta menettelystä seuraisi työttömyysetuuden menetys seitsemäksi päiväksi ja toisesta moitittavasta menettelystä asetettaisiin työssäolovelvoite. Nykyisin työnhakijan ensimmäisestä moitittavana pidettävästä työnhakuun tai TE-palveluprosessiin liittyvästä menettelystä seuraa huomautus etuuden menettämisen sijaan.
STTK vastustaa esitettyjä muutoksia, koska työttömyysturvan seuraamusjärjestelmästä tulee ehdotettujen muutosten jälkeen suhteettoman ankara suhteessa työnhakijoiden ohjaukseen, neuvontaan ja työllisyyspalveluihin varattuihin resursseihin.
On perusteltua, että työnhakijoille asetetaan työnhakua koskevia velvoitteita työttömyysetuuden saamisen ehdoksi. Sanktioiden tulee kuitenkin olla perusteltuja siten, että työnhakijalla on ollut mahdollisuus ymmärtää velvollisuutensa. Esityksessä ei ole ehdotettu lisätoimia tai lisäresursseja siihen, että työnhakijoita ohjattaisiin ja opastettaisiin työnhakuun liittyvistä velvoitteista ja palveluista nykyistä paremmin. On kohtuutonta asettaa työssäolovelvoite työttömälle, varsinkin heti työttömyysjakson alussa ilman, että hänellä on ollut mahdollisuutta ymmärtää työttömyysetuuden saamiseksi asetetut lukuisat velvoitteet. Esityksessä ei ole myöskään huomioitu, että työttömyysturvalaki ja -järjestelmä näyttäytyy monille kansalaisille vaikeaselkoisena ja monimutkaisena. Vaikka työnhakunsa aloittanut työtön ymmärtäisikin kaikki laissa mainitut velvoitteensa, niin osaako hän toimia aina oikein käyttäessään TE-palveluiden tietojärjestelmiä tai täyttäessään muun muassa erilaisia lomakkeita ja selvityspyyntöjä?
Ehdotettujen muutosten seurauksena vahingot ja väärinymmärrykset palveluprosessissa johtaisivat nykyistä useammin työssäolovelvoitteen asettamiseen. Nykyinen TE-palveluihin liittyvä huomautusmenettely työnhakijoille on siksi jo kohtuussyistä perusteltu, ottaen myös huomioon, että TE-palvelut ovat tehtäviinsä nähden aliresursoidut. STTK vastustaa siksi ehdotettuja seuraamusjärjestelmän tiukennuksia.
STTK myös huomauttaa, että työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää muutettiin viimeksi vuonna 2022. Nyt ehdotettavat muutokset muuttavat järjestelmää uudelleen merkittävällä tavalla. Lukuisat muutokset aiheuttavat sen, että työttömyysturvajärjestelmä näyttäytyy kansalaisille hyvin vaikeaselkoisena, epäselvänä ja monimutkaisena. STTK katsoo, että sosiaaliturvan kehittämisen tulisi olla pitkäjänteisempää ja perustua selkeämmin tutkittuun tietoon kuin nyt.
Säädösehdotus ja sen perustelut
Ehdotettuja muutoksia perustellaan sillä, että ankarammat sanktiot tehostaisivat työnhakijoiden työnhakua, osallistumista heille järjestettävään palveluprosessiin sekä osallistumista työnhakua ja työllistymisen edistämistä tukeviin muihin palveluihin. Esityksessä ei ole kuitenkaan arvioitu, millä tavoin palveluihin osallistuminen lisääntyisi. Palveluihin osallistumisen lisääntymistä ei ole myöskään huomioitu suhteessa palveluiden lisäresursoinnin tarpeeseen. Esityksessä on oletettu, että karenssien määrän lisääminen tuo säästöjä julkiseen talouteen, mutta jos tavoitteena on työnhakijoiden palveluihin osallistumisen lisääminen, niin miksi samalla oletetaan, että nämä palvelut olisivat ilmaisia ja että palveluiden kysyntä ja määrä ei kasvaisi?
Esitystä perustellaan myös sillä, että työttömyysetuuden menettämisuhalla on ohjaavaa vaikutusta. Esityksessä ei ole esitetty tietoa eikä arviota, kuinka moni työnhakija menettelee tarkoituksella velvoitteidensa vastaisesti. Sanktioiden yleisestävä vaikutus voi toimia vain, jos henkilö on tietoinen velvollisuuksistaan. Esityksessä pääasiallisena tutkimuslähteenä viitataan lähinnä Stefano Lombardin vuonna 2019 tekemään tutkimukseen, joka perustuu kahteen Ruotsissa tehtyyn karenssijärjestelmän muutokseen. Tutkimuksen soveltamisessa Suomen työttömyysturvajärjestelmään ei ole huomioitu sitä, että Ruotsissa työvoimapalveluiden rakenne ja resurssit ovat erilaiset kuin Suomessa.
Esityksessä on myös sivuutettu viranomaisen antaman huomautuksen ennaltaehkäisevä vaikutus. Esityksen perustelut ovat liian ohuet ja perustuvat myös väärään oletukseen siitä, että sanktioiden ankaruuden lisääminen vähentäisi aina epätoivottavaa käyttäytymistä eli lisäisi yleisestävyyttä.
Esityksessä ei ole myöskään arvioitu riittävästi sitä, millaiset edellytykset työnhakijoilla on täyttää työssäolovelvoite ja miksi juuri työssäolovelvoitetta olisi perusteltua käyttää nykyistä laajemmin työnhakijoiden sanktioinnissa. Työssäolovelvoite on erityisen ankara sanktio heille, joilla ei ole maantieteelliseen tai kielitaitoon liittyvän syyn, toimintakyvyn rajoitteiden tai työllisyyspalveluiden vähäisyyden vuoksi mahdollisuuksia täyttää asetettua velvoitetta, vaikka haluaisivat. Kaikilla ei ole myöskään mahdollisuuksia muuttaa toiselle paikkakunnalle työnhakuun. Miksi siis juuri työssäolovelvoitteen käyttöä halutaan lisätä, kun tiedetään, että osa työnhakijoista joutuu odottamaan pitkään päästäkseen työvoimapalveluun aktiivisesta työnhausta ja palveluun hakeutumisesta huolimatta?
Esityksen vaikutusarviot
Esityksessä ei ole arvioitu riittävästi niiden henkilöryhmien ja kotitalouksien toimeentuloedellytyksiä, jotka muutoksen seurauksena joutuvat turvautumaan nykyistä enemmän toimeentulotukeen ja muihin sosiaalitukiin. Tämä koskee etenkin henkilöitä, jotka ovat työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n tarkoittamalla tavalla työkyvyttömiä. Esityksessä ei ole myöskään arvioitu muutosten vaikutusta suhteessa sosiaali- ja terveysministeriön valmistelussa oleviin toimeentulotukea koskeviin muutoksiin. Työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän muutokset eivät saisi johtaa siihen, että entistä useammat putoavat toimeentulotuen varaan tai syrjäytyvät työmarkkinoilta. Ks. lisäksi myös kohta 2.
Lisätietoja STTK:ssa: Samppa Koskela