Kauppapolitiikkaa on demokraattisten maiden välillä tehty pitkään sopimiseen ja vapaakauppaan uskoen. Nyt näyttää siltä, että Yhdysvaltojen tavoitteena on suurempi liikkumavara sanella muille haluamansa lopputulos.
Yhdysvaltojen ja muun maailman välille kuin tyhjästä leimahtanut kauppasota on ollut huhtikuun puheenaihe – joka ei hevillä laannu. Donald Trumpin 2. huhtikuuta tekemä ilmoitus kauppatulleista on laittanut maailman pörssit sekaisin ja saanut talousalueet reagoimaan vastailmoituksilla.
Yhdysvallat kohdisti Kiinaan 104 prosentin tullit, joihin Kiina vastasi 94 prosentin tulleilla. Euroopan unioni ilmoitti valmistelevansa vastatulleja, ja tietoja voidaan odottaa ensi viikolla. Toisaalta komission puheenjohtaja Ursula von der Lyen kiirehti ilmoittamaan, että EU on valmis neuvottelemaan. Monet talousviisaat ovatkin todenneet, että viisainta olisi välttää provosoitumista ja jättää vastatullit sikseen. Trumpin näkemykset tulleista muuttuvat lähes päivittäin ja poukkoilu näkyy pörssien suurena turbulenssina. Myös ongelmien laajenemista rahoitusmarkkinoille ja maailmanlaajuista talouslamaa on povattu.
Pelkkää bluffiako?
Tulli-imoituksen julkistuspäivää kutsuttiin vapautuksen päiväksi (Liberation Day). Käsitteellä viitataan yleensä jonkinlaiseen sotilaallisesta miehityksestä vapautumiseen. Tunnelatautunut nimitys onkin helppo lukea erityisesti sisäpoliittisena viestinä. Sellaiseksi voi tulkita myös muusta maailmasta ja seurauksista piittaamattoman politiikan, joka herättää vastakaikua erityisesti omissa kannattajissa: öykkäröinnillään Trump osoittaa ennen kaikkea kykynsä kurittaa muita ja saa USA:n näyttäytymään vahvemman oikeuden käyttäjänä.
Maailmanlaajuinen talouslama sen sijaan kurittaisi aivan tavallisia amerikkalaisia. On vaikea uskoa, että se olisi Trumpin tavoite.
Käsillä oleva tilanne saattaa huvittaa erityisesti heitä, joiden rahat eivät ole pörsseissä kiinni. Maailmanlaajuinen talouslama sen sijaan kurittaisi aivan tavallisia amerikkalaisia. On vaikea uskoa, että se olisi Trumpin tavoite.
Paluu TTIP-pöytään?
Kauppapolitiikkaa on tehty demokraattisten maiden välillä hyvin pitkään sopimiseen ja vapaakauppaan uskoen. Kaikenlainen protektionismi on nähty vanhanaikaisena ja autoritääristen hallintojen suosimana menettelynä. Vastaavasti on totuttu siihen, että asiat muuttuvat hitaasti. Erilaisten kauppasopimusten neuvotteluprosessit vievät vuosia ja välillä tapahtuu lähentymistä, välillä loitontumista. Pitkätkin prosessit ovat kariutuneet. Näin kävi viimeisimmälle EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusyritykselle TTIP:lle vuonna 2017.
Nyt Yhdysvallat näyttää hylänneen kauppapolitiikan pyhät periaatteet ainakin toistaiseksi ja toimivan vailla selkeää logiikkaa. On mahdollista, että Trump haluaa politiikallaan kaapata kauppapoliittisten neuvottelujen avaimet omiin käsiinsä ja luoda itselleen aiempaa suuremman liikkumavaran sanella muille haluamansa lopputulos.
Kariutuneissa TTIP-neuvotteluissa tavoitteena oli karsia yritysten sääntelyä, vapauttaa kilpailua sekä rakentaa investointisuojajärjestelmä yritysten ja valtioiden välisiä ristiriitoja ratkomaan. Tullit eivät olleet iso kivi kengässä, koska ne olivat neuvottelujen aikaan hyvin maltilliset. Tämä aika lienee nyt ohi. Otetaanko TTIP siis esiin naftaliinista?
Keskeinen vaikuttamisen paikka kaikilla kansalaisyhteiskunnan toimijoilla liittyykin siihen, millä ja kenen ehdoilla sääntelyn purkua tehdään.
Euroopalle Trump on jo väläytellyt vaatimuksia sääntelytaakan purkamisesta, mikä on sisältynyt myös komission omaan agendaan. Keskeinen vaikuttamisen paikka kaikilla kansalaisyhteiskunnan toimijoilla liittyykin siihen, millä ja kenen ehdoilla sääntelyn purkua tehdään – EU:n jäsenmaiden kansalaisten, vaiko esimerkiksi amerikkalaisten teknologiajättien?
Miten käy pienen Suomen?
Suomen asema on Euroopassa ollut pitkään hankala, koska olemme kärsineet muita hitaammasta kasvusta. Jos keskuspankit reagoivat Trumpin mekkalointiin koronlaskulla, se voi olla Suomen taloudelle piristysruiske.
Kuluvan viikon aikana on jopa pääministerin suulla kiirehditty toteamaan, että Suomi on liian pieni toimija kyetäkseen vaikuttamaan EU:n kantaan. Väistämättä euroalue toimii yhtenäisenä, ja siinä keskustelussa isot vievät. Pahimmillaan isku voi olla Suomelle kova. Viime vuonna 9,6 prosenttia Suomen viennin arvosta suuntautui USA:han, kolmantena heti Saksan ja Ruotsin jälkeen. EU:n vastatullit voivat nostaa merkittävästi myös Yhdysvalloista tuotavien tuotteiden hintoja.
Trump on ilmoittanut, että yrityksille keino välttää tullit, on tuotannon siirtäminen USA:han. Tulleissa on kyse myös halusta imuroida investointeja omaan maahan. Tässäkin kisassa suuret maat syövät pienet.
Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n johtaja