Nuori työvoima elää itseään varten 

Nuoret näkevät työt muun elämän mahdollistajana. 

Nuorten työelämätaitojen heikentymisestä on sanottu paljon. Niitä on kuvattu katoavaksi luonnonvaraksi ja niiden vähenemistä on pidetty milloin puhelinten, milloin nuorten itsensä vikana. Keskustelun kärki on ollut lähinnä valittavaa eikä edes toivon pilkahduksia ole keskusteluissa näkynyt. 

Kun ihmiset ovat kiireisiä moittiessaan nuorten työelämätaitoja, he usein unohtavat, mitä he oikeasti moittivat. E2-tutkimuksen toteuttamassa ja myös STTK:n rahoittamassa tutkimuksessa “Nuorten sitouttaminen työpaikkoihin ei onnistu vanhoin opein” pystyi helposti tulkitsemaan, että ”puuttuvat työelämätaidot” olivat usein sukupolvien välisiä eroja ja niiden yhteensovittamisen tarvetta – eivät niinkään nuoremman työvoiman kyvyttömyyttä eikä varsinkaan haluttomuutta tehdä töitä. 

E2-tutkimuksessa ja työelämätaitokeskustelussa toistuvat nuoremman työvoiman halu sovittaa työelämä muuhun elämään ja sekä halu että kyky vaihtaa työpaikkaa, jos tämä yhteensovitus on haastavaa tai tehty työnantajan toimesta mahdottomaksi. Nuoret näkevät työt muun elämän mahdollistajana, eivät itseisarvona. Tämä ei ole sitoutumiskammoa eikä -haluttomuutta, se on uudenlainen ja tuore tapa arvottaa elämää.  

Yhdysvaltalainen sosiologi Philip Rieff kuvasi aikanaan ”psykologisen ihmisen”. Ihmiselle, joka on taloudellisen ihmisen seuraaja eli ”psykologinen ihminen”, elintason nousu ja talouskasvu ei ole enää ainoa itseisarvo, vaan hän haluaa elämältä enemmän. Psykologinen ihminen on kiinnostunut omasta sisäisestä maailmastaan ja hyvinvoinnistaan. 

Rieff kuvasi psykologisen ihmisen taloudellisen ihmisen seuraajaksi ja hyvinvointinsa korkealle arvottavaksi. Kun on itse nuorta työvoimaa ja lukee muiden kuvailua nuorten työntekotavoista ja nuorten itsensä kuvausta omista prioriteeteistaan, voi ajatella, että nuori työvoima on lähempänä tätä psykologista ihmistä kuin aiemmat sukupolvet. 

Ajattelen, että nuori työvoima ei ole työelämätaidoiltaan heikompaa ja nuoret ovat ahkeria siinä missä edellisetkin sukupolvet, mutta heidän suhtautumisensa elämään yleisesti on terveempää. Elämä on elämistä, ei pelkästään työtä varten. Lisäksi työltä saa odottaa myönteisiä kokemuksia pelkän kärsimysten tien sijaan. Tämä on omasta mielestäni myös oikea suunta kohti yhdessä tehtyä, terveempää ja paremmin voivaa työelämää. 

Valtteri Mäyrälä 
Kirjoittaja on STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja.