64 prosenttia on 64 prosenttia liikaa

Yhä useampi ammattikorkeakouluopiskelija on joutunut huomaamaan, että harjoitteluista ei enää makseta palkkaa. Arvaatko, kuinka suuri osa ammattikorkeakoulujen harjoitteluista on palkattomia? 

64 prosenttia.  

Akavan opiskelijoiden harjoittelubarometrin (2019) mukaan vain yhdelle kolmasosalle ammattikorkeakouluopiskelijoista maksetaan palkkaa. 

Yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa tilanne on hieman parempi – heistä 58 prosenttia sai harjoittelustaan palkkaa. Erona on myös se, että AMK-opiskelijoille harjoittelut ovat tyypillisesti pakollinen osa tutkintoa. Myös Akava Works -raportissa on mainittu, että pakolliset harjoittelut ovat harvemmin palkallisia. 

Ammattikorkeakoulukentällä on tietysti suuria alakohtaisia eroja harjoitteluiden palkallisuuden suhteen. Tekniikan aloilla jopa yli 80 prosenttia harjoitteluista on palkallisia. Hoitoalan lakkojen keskellä harvalle tulee yllätyksenä, että palkattomat harjoittelut puolestaan kohdistuvat erityisesti hoitajiin – raportin mukaan vain 3 prosenttia terveys- ja hyvinvointialan ammattikorkeakouluharjoitteluista on palkallisia. Alojen väliset palkkaerot taas vaikuttavat siihen, että yli puolet ammattikorkeakoulussa opiskelevista miehistä ilmoitti saaneensa harjoittelustaan palkkaa, kun naisista luku jäi alle neljäsosaan. 

Harjoittelija tuo uusia toimintatapoja työpaikalle sen sijaan, että organisaatio palkkaa kalliin konsultin kertomaan saman asian.  

Vaikka harjoittelusta maksettaisiinkin palkkaa, harjoittelijan palkka on huomattavasti vähemmän kuin alan ammattilaisen. Harjoittelijalla tietenkin menee aikaa perehtymiseen ja asioiden opetteluun, mutta toisaalta työnantaja saa työvoimaa, joka katsoo toimintatapoja tuoreesta näkökulmasta ja osaa kertoa työnantajalle, mitä uusi sukupolvi arvostaa työnantajassa. Harjoittelija tuo uusia toimintatapoja työpaikalle sen sijaan, että organisaatio palkkaa kalliin konsultin kertomaan saman asian.  

On raivostuttavaa, että koulutettu työvoima selvästi kelpaa työnantajille, mutta työstä ei tahdota maksaa. Miksi yritykset muuten kilpailisivat opiskelijoiden huomiosta oppilaitosten rekrytointimessuilla, jos ei työnantajamielikuvan kehittämiseksi? Miksi oppilaitosten sisäiset rekrytointikanavat pullistelevat työpaikkailmoituksia, joissa korvaukseksi harjoittelijan työpanoksesta tarjotaan toimistolla taukohuoneen hedelmäbuffet, Hesarin kuukausitilaus tai parhaassa tapauksessa virikeseteli? 

Opiskelijoiden puolesta uskaltaisin väittää, että paras tapa vaikuttaa nuoren työvoiman saamaan mielikuvaan organisaatiostasi on maksaa harjoittelijoille kohtuullista palkkaa korvauksena teettämästäsi työstä. 

Sonja Tikkanen 
Kirjoittaja on STTK-Opiskelijoiden varapuheenjohtaja 

Ajankohtaista

22.3.2023

Autoliikennealoille syntyi uusi kaksivuotinen sopimusratkaisu

Lue
22.3.2023

Super ja La Carita -säätiö palkitsivat kolme työyhteisöä laadukkaasta vanhustyöstä

Lue
22.3.2023

Jokaisen äänellä on väliä

Lue
22.3.2023

Ministeriön ja tutkimuksen sopeutusvisiot – ei aina yksi yhteen

Lue
22.3.2023

Superin selvitys: Suurin osa lähihoitajista palkataan sijaisiksi erikoissairaanhoitoon

Lue
22.3.2023

STTK: Eduskuntavaalit ovat myös työelämävaalit – käytä äänioikeuttasi

Lue
21.3.2023

SuPerin Paavola: Vanhustenhuollon hoitajamitoitusta ei saa lykätä

Lue
21.3.2023

Henkilöstöpalvelualan uusi työehtosopimus hyväksyttiin Erton jäsenäänestyksessä

Lue