Segregaatio saapuu Tampereelle – Tarvitaan lisää tietoa ja enemmän aikaa

Kirjoittaja:

Erkki Seppänen

Eduskunta-avustaja (perus)

Joulukuussa 2020 tamperelaisessa kuntapolitiikassa heräsi keskustelu segregaatiosta. Sanan mainitseminen aiheutti monissa hämmennystä, kysymyksiä ja jopa kiukustumista. Tuntui siltä, että on taas kerran löydetty uusi poliittinen kuuma peruna, josta halutaan tehdä muussia — eikä edes kovin hyvää muussia, kunhan vain sotketaan pottuja ja haukutaan kokkeja.  

Pohdin tässä kirjoituksessa, miten segregaatio näkyy Tampereella ja miksi siitä pitäisi välittää. 

Suuri osa kansalaisista ei tiedä, mitä segregaatiolla tarkoitetaan. Käsitteen suomenkielinen versio eli asuinalueiden haitallinen eriytymiskehitys ei sekään vielä välttämättä avaa mistä on kyse. Tämä johtuu siitä, että ilmiö itsessään on kotimaassamme melko uusi.  

Tampereen kaupungin vuonna 2018 julkaisema Segregaation ennaltaehkäisyn työkalupakki kuitenkin toteaa, että: ”Eriytyminen on vahvistunut eurooppalaisen kehityksen vanavedessä ja Suomessa sen tärkeimpiä taustatekijöitä ovat tuloerojen kasvu ja maahanmuutto.” Lauseen viimeinen sana selittää osaltaan, miksi aihe on politisoitunut jo ennen keskustelun alkamista. 

Käsite on myös akateemisessa tutkimuksessa yhteiskuntatieteelle tyypilliseen tapaan moniulotteinen. Sille ei siis voida antaa yksiselitteistä ja tyhjentävää merkitystä, vaan tässäkin kirjoituksessa joudun hahmottelemaan, mihin sillä viitataan Tampereen kontekstissa. Juha Rasinkangas kirjoittaa väitöskirjassaan Sosiaalinen eriytyminen Turun kaupunkiseudulla:  

”Segregaatiotutkimuksissa on ollut tavallisinta tutkia asuinalueiden välisiä eroja tiettyjen väestöryhmien esiintymisen näkökulmasta, mutta alueyksikköinä voivat olla myös laajemmat aluekokonaisuudet tai vastaavasti esimerkiksi yksittäisen kaupungin koulut.” 

Juuri koulut ovat puhututtaneet myös Tampereella. 

Hervanta haastoi eriytymisen 

Tampereella aloitettiin vuonna 2019 Hervanta-haaste -niminen projekti, jonka tarkoitus oli keskittyä alueen koulujen vaikeaan tilanteeseen. Ongelmat ovat tiedossa koulujen ammattilaisilla ja kaupungin virkamiehillä, mutta mahdollisesti tilannekuva ja ilmiö eivät ole tavallisille kansalaisille vielä avautuneet — ellei sitten ole henkilökohtaisesti tai perheen kautta joutunut ikävien tapausten kanssa tekemisiin. YLE:n uutiset kirjoitti tilanteesta (25.10.2020) näin:  

”Kymmenet aikuiset ovat kokoustaneet kuukausitolkulla alueen turvattomuuden ja ongelmien ratkaisemiseksi. Tilanne oli viime vuonna jo niin hälyttävä, että Tampereen kaupunki kehotti kohdentamaan alueelle nopeita toimenpiteitä tilanteen rauhoittamiseksi.” 

Tapauksissa on ollut kyse vakavistakin väkivallan teoista, jotka ovat johtaneet koston kierteeseen. Sellainen alkaa helposti ruokkia itseään — varsinkin jos alkaa muodostua selkeitä ja riittävän suuria erillisen identiteetin omaksuvia ryhmiä, jotka kokevat olevansa toisia ryhmiä vastaan.  

Tampereella varsinaisia jengejä ei vielä ole nähty, mutta YLE:n tietojen mukaan ryhmiä voi yhdistää etninen- tai kielellinen tausta tai jokin ideologinen ajattelu. Kunniaväkivalta sekä liikkumisen ja pukeutumisen rajoittaminen on myös nostettu esiin. 

Hervantalaiset koulujen vanhempainyhdistykset järjestivät joulukuussa 2020 vielä ”Hätähuuto Hervannasta”-nimisen tilaisuuden, johon kutsuttiin kuntapäättäjiä, rehtoreita sekä kaupungin virkamiehiä. He olivat huolissaan väkivallan ja jengiytymisen kasvusta kouluissa.  

Hervanta-Haaste -projektia pidettiin hyvänä, mutta lisäksi toivottiin nopeita ja konkreettisia toimia. ”Asiaan täytyy puuttua välittömästi, ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä,” kirjoitettiin kutsukirjeessä. Osallistuin itse myös aihetta käsitteleviin kokouksiin työni puitteissa ja keskustelin vanhempien, koulun ja kaupungin edustajien kanssa. 

Viestiin olisi syytä suhtautua vakavasti myös Tampereella, vaikka uutisten perusteella tilanne ei olekaan vielä yhtä haasteellinen, kuin esimerkiksi Helsingissä ja Turussa joillain alueilla. Helsingin kaupunkilehti Kvartin (18.12.2019) julkaisemien tilastotutkimusten mukaan Tampereen etnisen eriytymisen aste oli kuitenkin samaa luokkaa Espoon ja Helsingin kanssa. Turussa eriytyminen oli selvästi jyrkempää.  

Vaikka etnisyys ja maahanmuutto eivät olekaan ainoita tekijöitä ongelmien taustalla, tuli Tampereella sekä opettajien että vanhempien taholta selkeä toive, että kielellisiä ja kulttuurisia haasteita ei pyrittäisi kieltämään. Monet pelkäävät rasismisyytöksiä ja mustamaalausta ja suhtautuvat turhautuneesti poliittiseen kohuun aiheen ympärillä. Tämä kaikki haittaa ongelmiin puuttumista. Siksi tietoa tarvitaan lisää. 

Onnistunut kotoutuminen vaatii aikaa 

Väkivaltaisuudet ja jengiytyminen päätyvät helposti otsikoihin, mutta kansalaisille olisi tärkeää avata turvattomuuden ohella myös muita haittoja, joita segregaatio aiheuttaa.  

Koulurauhan ongelmat heijastuvat suoraan oppimistuloksiin, joissa on muutenkin havaittu huolestuttavaa kehitystä erityisesti poikien osalta. Jos eriytyminen lisää omat ongelmansa tähän yhtälöön, seuraava sukupolvi on pulassa. Se näkyy kielteisesti työttömyystilastoissa ja syrjäytymiskehityksessä, jonka kustannukset näkyvät jopa kymmeniä vuosia kaupunkien menoissa ja lopulta veronmaksajien kukkarossa. 

Opettajat tarvitsevat lisää aikaa hoitaakseen päätehtäväänsä eli opetusta. Mitä enemmän aikaa ja energiaa koulussa tuhlautuu väkivaltatilanteiden ja häiriöiden selvittämiseen, sitä vähemmän resursseja jää opettamiselle. Ilmapiiri vaikuttaa myös oppilaiden jaksamiseen. Koronapandemian aikana tällaiset haasteet ovat vain kasvaneet etäkoulun, rajoitusten ja poikkeusolosuhteiden kasvattaman ahdistuksen myötä. 

Etnisen segregaation vastakohta eli integraatio – onnistunut kotoutuminen – vaatii myös aikaa. Muun muassa aihetta paljon tutkinut brittiläinen professori Paul Collier on todennut onnistuneessa integraatiossa olevan kaksi keskeistä tekijää: uusien tulijoiden määrä ja tulijoiden kulttuurinen etäisyys suhteessa vastaanottavaan yhteiskuntaan.  

Mikäli tässä on perää, integraatiolle tarvitaan todennäköisesti myös lisäaikaa maahanmuuttopoliittisten toimien kautta, jotta nykyinen segregaatiokehitys voidaan pysäyttää. Tällaisesta on ollut nähtävissä merkkejä esimerkiksi Tanskassa aivan viime aikoina. Sosiaalidemokraattinen pääministeri Mette Frederiksen on esimerkiksi ilmaissut huolensa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden säilymisestä. 

On toisaalta hyvä merkki, että segregaatio on monille suomalaisille vielä uusi ja outo käsite. Sen ei toivoisi tulevankaan kovin tutuksi, mutta tämän toiveen eteen on tehtävä töitä, puututtava niihin tekijöihin, jotka ilmiötä ajavat, ja annettava vaikuttamiselle lisää aikaa. Ennemmin tai myöhemmin näihin käytännön päätöksiin on löydyttävä yhteistä poliittista tahtoa myös Suomessa. Tilannekuvasta ei ole suurempia kiistoja, kunhan asioista vain tiedotetaan tarpeeksi. Päämäärä – turvallinen ja toimiva yhteiskunta – on myös kaikilla puolueilla yhteinen. 

Erkki Seppänen 
Eduskunta-avustaja (perus) 
 
Lähteet: 

https://www.tampere.fi/tiedostot/s/Uy4jwdxIB/Segregaation_ennaltaehkaisyn_tyokalupakki.pdf

https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/91701/Rasinkangas%20DigiKokonaan%20050813%20LoRes.pdf?sequence=6&isAllowed=y

https://yle.fi/uutiset/3-11589143

https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/asumisen-etninen-eriytyminen-helsingissa-ja-muualla

Collier, Paul. 2015. Exodus. Oxford: Oxford University Press. 

https://yle.fi/uutiset/3-11751633

Ajankohtaista

4.10.2022

Sähkötuet eivät opiskelijaa tue 

Lue
4.10.2022

Ammattiliitto Jyty on tyytyväinen hoitajajärjestöjen sopuun

Lue
4.10.2022

SuPer ja Tehy hyväksyivät sovintoehdotuksen: Sote-sopimukseen oma palkkaohjelma, koronakorvaus ja useita parannuksia työoloihin

Lue
3.10.2022

Uusin podcast jakso käsittelee ruskean kokemuksia työelämässä

Lue
3.10.2022

Tehy ja SuPer: Valtakunnansovittelija on antanut sovintoehdotuksen

Lue
30.9.2022

Jytyn kysely: Koulunkäynninohjaajien asemaa parannettava – ”Inkluusio ei toimi, jos ammattilaisista ei huolehdita

Lue
29.9.2022

Juristi, hae meille töihin

Lue
29.9.2022

Tehy tyrmää vanhuspalvelulain mitoituksen lykkäämisen  

Lue