Suomea pidetään kansainvälisesti tasa-arvon ja koulutuksen mallimaana. Onkin totta, että meillä koulutuksessa toteutuu alueellinen tasa-arvo monia maita paremmin, sosioekonomisen taustan vaikutus on vähäinen ja koulujen väliset osaamiserot pieniä. Koko ikäluokkaa koskeva yhtenäinen perusopetusjärjestelmä tasatessaan oppimisen eroja synnyttää yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tasa-arvoinen yhteiskunta puolestaan ylläpitää ajatusta jokaisen yhtäläisistä mahdollisuuksista kasvaa potentiaaliinsa. Tämä vuorovaikutuksen kierre toimii kaikkien hyväksi.
Tasa-arvoa ei saavuteta enää tarjoamalla kaikille samaa samassa aikataulussa, vaan on kyettävä vastaamaan henkilökohtaisiin oppimisen ja hyvinvoinnin tarpeisiin.
Viime vuosina kehitys on kuitenkin kääntynyt huonompaan suuntaan. Yhteiskunnan moninaistuminen on näyttäytynyt eriarvoistumisena, ja tasa-arvoon kurkottaminen koulutuksen keinoin on osoittautunut entistä vaativammaksi haasteeksi. Kehityksen kääntämiseksi huomio on käännettävä mahdollisuuksien tasa-arvosta osaamisen tasa-arvoon, joka ottaa yksilölliset olosuhteet, lähtökohdat ja tarpeet paremmin huomioon.
Tasa-arvoa ei saavuteta enää tarjoamalla kaikille samaa samassa aikataulussa, vaan on kyettävä vastaamaan henkilökohtaisiin oppimisen ja hyvinvoinnin tarpeisiin. Koronapandemia on korostanut ongelmia, jotka on jo aiemmin havaittu myös tasa-arvoon liittyvissä asioissa. Enemmän oppimisen tukea tarvitsevat ovat jääneet etäopetuksen aikana heikommalle suhteessa heihin, joilla itsenäisen oppimisen valmiudet ovat vahvempia. Myös erot kotien tuessa lasten opinpolulla ovat korostuneet. Nyt kuromme umpeen syntynyttä takamatkaa.
Koulutusvalinnat ovat edelleen sukupuolittuneita. Pojat menestyvät koulussa tyttöjä heikommin. Ero korostuu alueilla, joissa keskimääräinen osaaminen on muuta maata heikompaa. Naisopiskelijoista 51 prosenttia opiskelee naisvaltaisilla aloilla. Segregaation syvyyttä kuvaa, että miesopiskelijoista näillä naisvaltaisilla aloilla opiskelee vain 18 prosenttia. Eurooppalaisessa vertailussa koulutusalojen segregaatio on yksi Suomen keskeisistä haasteista.
Eurooppalaisessa vertailussa koulutusalojen segregaatio on yksi Suomen keskeisistä haasteista.
Eurooppalaisessa tasa-arvovertailussa Suomi sijoittuu neljänneksi. Suomi edistyy tasa-arvon lisäämisessä kuitenkin hitaammin kuin muut EU-maat. Koulujen ja oppilaitosten tehtävänä on osaltaan ehkäistä eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelmassa on todettu, että opetus kannustaa yhdenvertaisesti tyttöjä ja poikia eri oppiaineiden opinnoissa sekä lisää tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta. Opetus on lähestymistavaltaan sukupuolitietoista. Näistä kirjauksista huolimatta pojat edelleen alisuoriutuvat tyttöjä useammin.
Opetussuunnitelmien kirjaukset eivät itsestään muutu koulutuksen tasa-arvoksi. Koulujen lakisääteiselle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyölle ei ole kaikkialla ollut riittävästi aikaa ja osaamista. Juuri julkaistu Opetushallituksen tutkimus perusopetuksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöstä tuo esiin, että noin 40 prosentilla vastanneista kouluista ei ollut lain mukaista suunnitelmaa tasa-arvotyön tueksi. On ilmeistä, että yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen tarvitaan lisää sekä koulutusta että ohjausta.
Tasa-arvoisemman yhteiskunnan tavoittelun keinot on sopeutettava kulloiseenkin tilanteeseen. Nyt olemme koulumaailmassa astuneet tasa-arvon toteuttamisessa aikaisempaa haastavampaa aikaan. Se ei oikeuta tavoitteista tinkimiseen, vaan on löydettävä uusia ratkaisuja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyössä. Keinot elävät, mutta tavoite säilyy.
Olli-Pekka Heinonen
Kirjoittaja on Opetushallituksen pääjohtaja.