Uutishuone

Toimivassa tiimissä on tilaa erilaisuudelle

Kuinka moni meistä oikeasti ajattelee sitä, miten erilaisiin ihmisiin törmäämme päivittäin normaaleissa työtilanteissa? Unohdetaan tällä kertaa ulkoiset erot, kuten ikä ja sukupuoli sekä koulutus- ja kulttuurierot. Tarkoitan ihmisten tapoja ratkaista, suunnitella ja tehdä asioita. Ominaisuuksia, jotka perustuvat erilaisiin luonteisiimme ja käyttäytymiseemme.

Kuvitellaanpa tilanne, että kokouksessa pitäisi tehdä ratkaisu, miten asian kanssa edetään. Yksi osallistuja olisi heti valmis tekemään päätöksen, toinen haluaa vielä pohtia riskejä, kolmas toivoo lisätietoja päätöksenteon tueksi ja neljäs on jo suunnitellut seuraavankin etenemisvaiheen. Osallistujien keskellä leijuu turhautumista, pelkoja ja jännitystä, mutta myös innostusta ja tarmoa.

Tuottava tiimityöskentely perustuu siihen, että jokainen pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan eikä häntä pakoteta jatkuvasti omalle epämukavuusalueelle.

Olen työurani aikana ollut useammassa erilaisessa persoonallisuusanalyysissä. Osassa yksin ja osassa yhdessä työkavereiden kanssa. Käytetyt analyysityökalut tuloksineen ovat jo unohtuneet, mutta niiden yhteydessä tehdyt pohdinnat ovat jääneet mieleen. Miten toimin osana tiimiä? Millainen työkaveri olen? Mikä on minun tapani tehdä työtä? Mitkä ovat minun heikkoudet ja vahvuudet työyhteisön jäsenenä?

Tällaiseen pohdintaan pitäisi jokaisella olla työyhteisössä mahdollisuus yhdessä ja yksin. Se auttaa meitä ymmärtämään sitä miksi työkaveri toimii sillä tavalla, kun toimii. Tuottava tiimityöskentely perustuu siihen, että jokainen pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan eikä häntä pakoteta jatkuvasti omalle epämukavuusalueelle. Tosin välillä se epämukavuusalueella liikkuminen toimii hyvänä itsensä kehittämisen paikkana.

Ammatillisen osaamisen lisäksi pitäisi tiimejä muodostaessa ottaa huomioon ihmisten tavat työskennellä. Löytyykö tiimistä joku, joka saa asiat tapahtumaan ja nauttii lankojen pitämisestä käsissään? Joku, joka huolehtii yksityiskohdista ja faktoista. Unohtamatta sitä pohtijaa, joka muiden touhutessa on arvioinut kaikki mahdolliset epäonnistumisen paikat ja ratkaisut, miten ne väistetään. Välillä tarvitaan myös sitä lehmänhermot omaavaa rauhantekijää, joka vahvistaa tiimihenkeä tiukassa paikassa.

Aiemmin kuvitellussa kokoustilanteessa on ruutia räjähdykseen tai ilotulitukseen. Onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin osallistujat tuntevat toisensa ja antavatko he toisilleen tilaa toimia omalla tavallaan. Jahkailulle ei aina ole aikaa, mutta joskus pysähtyminen voi olla parempi ratkaisu, kuin säntäily eteenpäin. Tärkeintä on muistaa, että erilaiset ihmiset, luottamus ja hyväksyntä tekevät tiimistä tehokkaan ja tuottavan.