Sukupolvipolitiikan aika on nyt

Nykypäivän nuoriso on aina ollut kelvotonta. Jokaisen myöhäiseen keski-ikään päässeen sukupolven kunniatehtävä on tuntunut olevan nykyisen turmeltuneen nuorten ikäpolven saamattomuutta ja laiskuutta. Tähän mennessä jokaisella vanhemmalla sukupolvella on ollut vaikeampaa, on pitänyt olla ahkerampi ja hiihtää kouluun kesät talvet sudet kintereillä. Jollain paradoksaalisella tavalla ennen oli kaikki paremmin, mutta silti nykynuoriso on saanut kaiken, mistä aikaisemmat sukupolvet eivät ole osanneet haaveillakaan.

Tämän kaltainen keskusteluhan on jo lähtökohtaisesti puolittain älyvapaata, mutta viimeaikaisten tutkimustulosten ja politiikkatoimien valossa on hyvä viihdyttää itseään aiheen tiimoilla: onko nykynuoriso yksinkertaisesti vain aikaisempia sukupolvia huonompi, vai ovatko ajat itse asiassa nuorille ihmisille aikaisempia sukupolvia hankalammat?

Olemme ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa nuoren sukupolven elinkaaritulot uhkaavat pitkittyneen taantuman vuoksi jäädä aikaisempaa sukupolvea pienemmäksi.

Y-sukupolven, eli 1980-1995 syntyneiden ikäpolven tulokehitys on pysähtynyt tai jopa taantunut muihin sukupolviin verrattuna

Kasvava työttömyys, leikkaukset koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja työllisyyttä tukevista palveluista yhdistettynä Suomen ennennäkemättömän heikkoon huoltosuhteeseen on cocktail, joka povaa nuorelle sukupolvelle vaikeita aikoja myös jatkossa. Suomen pankin asiantuntijoiden mukaan niin kutsutun y-sukupolven, eli 1980-1995 syntyneiden ikäpolven tulokehitys on pysähtynyt tai jopa taantunut muihin sukupolviin verrattuna. Olemme ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa nuoren sukupolven elinkaaritulot uhkaavat pitkittyneen taantuman vuoksi jäädä aikaisempaa sukupolvea pienemmäksi.

Samaan aikaan, kun nuoret siirtyvät yhä tehostetumman ja kitsaammin rahoitetun koulutusputken läpi yhä kilpaillummille työmarkkinoilla, yhä suurempi osa Suomen väestöstä valuu 50 ikävuoden paremmalle puolelle. Joka viides suomalainen on yli 65-vuotias. Samaan aikaan, kun valtion tulokehityksessä ei ole nähtävissä tai oletettavissa kasvua, vanhemman väestön tarve sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille kasvaa vuosi vuodelta.

Tilanteessa, jossa maan hallitus on päättänyt taittaa lisävelkaantumisen ja kieltäytyy kategorisesti nostamasta veroja, tulee valtion taloudesta nollasummapeli. Onko käymässä niin, että vanhempien ikäpolvien inhimillisesti välttämätön hoivan tarpeen kasvu maksatetaan nuorempien ikäpolvien palveluista ja tulonsiirroista leikkaamalla?

Onko käymässä niin, että vanhempien ikäpolvien inhimillisesti välttämätön hoivan tarpeen kasvu maksatetaan nuorempien ikäpolvien palveluista ja tulonsiirroista leikkaamalla?

Myös ammattiyhdistysliikeellä olisi itsetutkiskelun paikka

Hoivakysymysten lisäksi yhteiskunnallista keskustelua tuntuu vaivaavan kolottava kokemus omaa viiteryhmää uhkaavasta niukkuudesta. Tiettyjen eläkejärjestöjen vaatimukset eläkeindeksin palauttaminen palkkatasoindeksiin on näistä irvokkain, mutta kyllä myös ammattiyhdistysliikeellä olisi itsetutkiskelun paikka: on myös ay-liikkeen tulevaisuuden ja jäsenistön muodostuksen kannalta erittäin ongelmallista, jos nuorten ihmisten kiinnittyminen työelämään ja urapoluille pitkittyy kohtuuttomasti. Sen sijaan, että ammattiyhdistysliike keskittyisi yhteiskunnan hyväosaisten, vakaissa työsuhteissa olevien palkkatyöläisten edunvalvontaan, tulisi sen hanakammin tarttua toimeen keinojen löytämiseksi nuorten ihmisten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Sen sijaan, että ammattiyhdistysliike keskittyisi yhteiskunnan hyväosaisten, vakaissa työsuhteissa olevien palkkatyöläisten edunvalvontaan, tulisi sen hanakammin tarttua toimeen keinojen löytämiseksi nuorten ihmisten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi.

Valtaan liittyy aina vastuu. Tahoilla, jotka käyttävät merkittävää yhteiskunnallista valtaa tulisi aina olla kirkas käsitys siitä, mikä on yhteiskunnalle ja kaikille sen jäsenille se seuraava suuri hyvä. Eturyhmät, on kyseessä sitten opiskelijajärjestö tai ammattiyhdistysliike, eivät voi unohtua tuijottamaan pelkästään omaa napaansa tilanteissa, jossa omaa jäsenistöä kohtaan on paineita leikkauksille ja heikennyksille. Jostain on löydyttävä voimaa tarkastella sekä toteutettuja politiikkatoimia että omia edunvalvonnallisia tavoitteita ja kysyä minkälaisia vaikutuksia omalla toiminnallamme on yhteiskuntaan ja sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen.

Sanotaan, että tulevaisuuden työelämässä rajat opiskelun, palkkatyön ja yrittäjyyden välillä hälvenevät. Tämä asettaa etujärjestöt uuteen tilanteeseen, jossa vanhoihin tapoihin kangistuminen ei ole vaihtoehto. Nyt jos koskaan on aika raja-aidat ylittävälle yhteistyölle. Nyt jos koskaan on aika sukupolvipolitiikalle.

Silja Silvasti, SYL:n sosiaalipoliittinen sihteeri

Ajankohtaista

29.9.2022

Juristi, hae meille töihin

Lue
29.9.2022

Tehy tyrmää vanhuspalvelulain mitoituksen lykkäämisen  

Lue
28.9.2022

SuPerin Paavola: Vanhuksilla ja heidän hoitajillaan ei ole aikaa odottaa – hoitajamitoitusta ei saa lykätä

Lue
27.9.2022

Sannamari Mäkelä on STTK:n Vuoden työsuojeluvaltuutettu

Lue
27.9.2022

Pro hakee sopimusasiantuntijaa Helsinkiin ja Lahteen

Lue
26.9.2022

Työn tulevaisuus -tapahtuma Tennispalatsissa

Lue
23.9.2022

Tehy ja SuPer vahvistavat: Oulun kaupungin kotihoidon lakko alkaa 27.9.

Lue
23.9.2022

Suomalaiset tilastoissa

Lue