Konsensus ei kuollutkaan


Miksi ammattiliittoja tarvitaan?

Elinkeinoelämän valtuuskunta julkisti jokin aika sitten asiakirjan, jossa julistettiin, että konsensus on kuollut. Suunnilleen samanaikaisesti työmarkkinakeskusjärjestöt saivat valmiiksi kolmivuotisen uuden tuloratkaisun. Miten tässä näin kävi?

EVAn esitykset eivät todellakaan ole uusia. 1990-luvulla konsensusta vastustettiin sillä perusteella, että se ei sovi markkinavetoiseen yhteiskuntaan. Tuolloin puhuttiin talouspolitiikan kolmijako-opista, jossa Suomen Pankin tuli hoitaa itsenäisesti rahapolitiikka, valtiovallan finanssit ja työmarkkinajärjestöjen työehtosopimukset. Näitä ei pitänyt sotkettavan toisiinsa.

Toisin kävi: 1990-luvulla konsensuksella Suomi nostettiin lamasta.

EVAn mielestä työmarkkinakeskusjärjestöjen pitäisi keskittyä yhteisen näkemyksen hakemiseen talouden tilasta ja politiikkavaihtoehdoista. Tämä on totta. Nyt tehty ratkaisu työllisyys- ja kasvusopimuksesta perustuikin yhteiseen näkemykseen. Seuraavan kolmen vuoden aikana näkemyksen syventämistä tulee jatkaa.

Globaalin rakennemuutoksen vaikutukset edellyttävät konsensusta

Vanhaan aikaan tulopolitiikan perustana oli sentään jonkinmoinen yhteisymmärrys siitä, mitä Suomi tarvitsee. Mielestäni globaalin rakennemuutoksen vaikutukset edellyttävät konsensusta, jotta hyvinvointiyhteiskuntaa ei tuhota. Nyt on konsensuksen juhla, ei hautajaiset.

Työmarkkinajärjestöt ovat viimeisten vuosien aikana uudistaneet jatkuvasti sosiaaliturvaa. Nämä uudistukset ja 2005 tehty eläkeremontti ovat pidentäneet työuria merkittävästi.

Työmarkkinajärjestöt ovat viimeisten vuosien aikana uudistaneet jatkuvasti sosiaaliturvaa. Nämä uudistukset ja 2005 tehty eläkeremontti ovat pidentäneet työuria merkittävästi. Vielä tänä syksynä alkavat neuvottelut, joiden päässä on eläkejärjestelmän uudistus.

Uudistuksen sisällön pitää olla laaja: eläkemaksut pitkällä tähtäimellä, eläkeikään liittyvät kysymykset, ikääntyneiden turva, työaikakysymykset. Laaja työelämää, eläkkeitä ja sosiaaliturvaa koskeva uudistus. Pelkkä eläkeiän nosto johtaisi suurella todennäköisyydellä ikääntyneiden köyhien yhteiskuntaluokan laajenemiseen.

Työmarkkinaratkaisu sisältää myös uudistushankkeita. Seuraavan vuoden aikana tulisi luoda uusi suomalainen työmarkkinamalli. Eipäs-juupas -keskustelusta olisi aika päästä eroon ja eteenpäin. Kannattaa luoda yhteinen konsensukseen perustuva neuvottelujärjestelmä.

Yksipuolisiin julistuksiin perustuvista palkka-ankkureista pitää päästä eroon. On hyvä muistaa, että vanhoja tupoja ei koskaan tehty muiden kuin vientialojen kilpailutilannetta silmällä pitäen. Näin tulee olla vastakin, mutta sen lisäksi edelleen palkankorotukset kuuluvat myös palvelualoille ja julkiselle sektorille.

Globaalissa rakennemuutoksessa malli, jossa ostovoima, kilpailukyky ja työelämän uudistaminen ovat myös työmarkkinakeskusjärjestöjen agendalla, ei ole huono. Haaste on rakentaa työpaikkatasolle sellainen luottamus, jossa paikalliselle sopimiselle löytyy tilaa.

Signeerattu tuloratkaisu on palkansaajien kädenojennus kansakunnalle. Palkankorotusten taso parantaa suomalaista kilpailukykyä valtavasti. Ei silti pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Kahdenkymmenen euron palkankorotus on tarkoitettu kaikille palkansaajille. Se on yhteisessä veneessä istumista.

Palkkalinjaa ei pidä liittoneuvotteluissa pilata laskutikkumiesten kikkailulla. Muuten kaatuu koko vene.

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 20.9.2013