Valtiovarainministeriö käyttää Suomessa merkittävää valtaa talouspolitiikan valmistelussa ja talouskeskustelussa. Ministeriö vastaa paitsi valtion rahankäytöstä, myös esimerkiksi taloudellisen kehityksen seurannasta ja ennustamisesta sekä toimenpiteiden vaikutusten arvioinnista.
Budjettipäällikkö Mika Niemelän haastattelu Helsingin Sanomissa vahvistaa mielikuvaa siitä, että ministeriössä on halukkuutta päästä linjaamaan suomalaisen yhteiskunnan suunnasta laajemminkin. Haastattelussa Niemelä toteaa, että hyvinvointivaltiota on uudistettava ja nimesi keinoiksi muun muassa lukukausimaksut korkeakouluihin ja yksilön suuremman vastuun hoivasta. Lisäksi hän mainitsi merkittävät leikkaukset, joilta yksikään sektori ei olisi suojassa.
Kyse ei ole yksittäisestä puheenvuorosta, vaan toistuvasta linjasta. Valtionvarainministeriön strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen käsitteli blogissaan valmistelussa olevaa ministeriön virkapuheenvuoroa. Kärkkäisen mukaan puheenvuorossa esitellään ensi vaalikauden tärkeimmät yhteiskunnalliset haasteet, visio paremmasta maailmasta ja konkreettisia toimenpiteitä haasteiden ratkaisuiksi ja vision saavuttamiseksi.
Ministeriö siis haluaa paitsi valmistella talouspolitiikan, myös määrittää tärkeimmät ongelmat, yhteiskunnan suotuisan kehityksen suunnan ja mielellään myös rajata niiden ratkaisuun käytettävissä olevan keinovalikoiman.
Eikö talouspolitiikan vaikutuksista vastaava ministeriö ole huolissaan sukupuolivaikutuksista?
Valtiovarainministeriön tehtävät määrätään asetuksella, jonka mukaan ministeriö vastaa muun muassa finanssipolitiikan tavoitteista, keinoista ja arvioinnista. Ministeriön viimeaikainen toiminta visioineen ja hyvinvointivaltion uudistamisineen paitsi ylittää sen tehtävät, on myös hämmästyttävän yksipuolista.
Esimerkiksi hoivavastuun siirtäminen entistä vahvemmin yksilöille ei ole tekninen muutos, vaan haastaa keskeisesti suomalaisen yhteiskuntamallin perusteita. Voisi oikeastaan sanoa, että uudistamisen sijaan tällaiset muutokset erityisesti yhdistettyinä muihin ehdotettuihin muutoksiin tähtäävät ennemminkin hyvinvointivaltion purkamiseen.
Uudistamisen sijaan tällaiset muutokset erityisesti yhdistettyinä muihin ehdotettuihin muutoksiin tähtäävät ennemminkin hyvinvointivaltion purkamiseen.
Yksilöillä ja heidän omaisillaan on jo nykyisin suuri vastuu hoivasta. Lisäksi vastuu on sukupuolittunut, kun naiset tekevät paljon näkymätöntä hoivatyötä. Yksilön vastuun korostaminen entisestään olisikin todennäköisesti tasa-arvon vastainen toimi ja kuormittaisi erityisesti naisia entisestään.
On vaikea ymmärtää, miten talouspolitiikan vaikutuksista vastaavan ministeriön analyysissa sukupuolivaikutukset voivat unohtua. Ne kuitenkin ovat yksi keskeisimmistä näkökulmista erityisesti tällaisten ehdotusten osalta.
Ministeriön on aika palata juurilleen
Valtiovarainministeriöllä on tärkeä rooli talouspolitiikan valmistelussa. Sen viimeaikainen toiminta tekee kuitenkin yhä näkyvämmäksi sen, että ministeriön keskeisimmät tehtävät hämärtyvät. Valtiovarainministeriön olisikin aika keskittyä nykyistä enemmän talouspolitiikan valmisteluun ja jättää ideointi muille. Olisikin hyväksi, että
- Virkapuheenvuorojen ja muiden neutraaliksi naamioitujen, mutta todellisuudessa talouspolitiikan ja siitä käytävän keskustelun liikkumavaraa rajoittavien julkaisujen tekeminen lopetetaan.
- Tämän hallituskauden epäonnistumiset leikkausten taloudellisten vaikutusten arvioinnissa otetaan yksityiskohtaiseen tarkasteluun ja ministeriön arviointitoimintaan tehdään sen pohjalta tarvittavat muutokset.
- Muokataan tarvittaessa lakeja julkisen talouden hoitamisesta ja talouspolitiikan arviointineuvostosta tasapainoisemmiksi.
- Velkajarrutyöryhmä pitää tiukasti kiinni kirjauksestaan ministeriön arviointitoiminnan kehittämiseksi ja vaatii ministeriöltä nykyistä vahvempaa avoimuutta ja vuoropuhelua ympäröivän yhteiskunnan kanssa.
- Tehdään tarvittaessa muutoksia sekä ministeriön sisäiseen että ministeriöiden väliseen työnjakoon.
Tom-Henrik Sirviö
Kirjoittaja on STTK:n ekonomisti
