Kirjailija-vaikuttaja Minna Canth (1844–1897) muistutti jo 1800-luvulla, että yhteiskunta ei voi jäädä paikalleen, jos sen rakenteet tuottavat epäoikeudenmukaisuutta. Hänen tunnettu ajatuksensa “Vanhojen totuuksien täytyy väistyä uusien tieltä” on yhä ajankohtainen. Minna Canthin päivä on hyvä hetki pohtia, miten tasa-arvo toteutuu nyky-Suomessa ja millaisia seurauksia poliittisilla päätöksillä voi olla naisten asemalle.
Minna Canth oli radikaali yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka vaati, että vanhat miehiset valtarakenteet yhteiskunnassa on purettava ja naisille turvattava yhtäläiset kouluttautumismahdollisuudet ja päätöksentekovalta omasta elämästään. Minnaa ohjasi vahva sosiaalinen omatunto ja hän antoi teoksissaan äänen yhteiskunnan vähäosaisille. Epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen lainsäädäntö ei ole yhteiskunnallisesti kestävää. Siksi sitä täytyi korjata.
Tänään naisten asema yhteiskunnassa on huomattavasti parempi kuin Minnan elinaikana. Silti tasa-arvokehityksestä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta on pidettävä huolta edelleen. Epävarmoina yhteiskunnallisina aikoina vanhanaikaiset asenteet nousevat usein esiin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja niiden vaikutukset osuvat naisiin erityisesti taloudellisen aseman, työelämän ja hoivavastuun kautta.
Talouskriisit, leikkaukset ja sosiaaliturvan muutokset voivat lisätä eriarvoisuutta nopeastikin, jos muutosten vaikutuksia ei huolellisesti arvioida. Siksi tasa-arvovaikutusten arviointi on tärkeä osa vastuullista päätöksentekoa. Ilman sitä on riski, että yhteiskunnallisten päätösten kielteiset vaikutukset sukupuolittuvat.
Tilastojen mukaan työmarkkinat ovat Suomessa eriytyneet poikkeuksellisen voimakkaasti sukupuolen mukaan.
Tämän huolen olemme tuoneet esiin STTK:ssa arvostellessamme Petteri Orpon hallituksen työlainsäädäntömuutosten ja sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Huoli on perusteltu erityisesti työmarkkinoidemme rakenteen vuoksi: tilastojen mukaan työmarkkinat ovat Suomessa eriytyneet poikkeuksellisen voimakkaasti sukupuolen mukaan. Vain noin kymmenen prosenttia palkansaajista työskentelee tasa-ammateissa – eli niissä, joissa sukupuolijakauma on melko tasainen. Tasa-ammateiksi määritellään ammattiryhmät, jossa eri sukupuolta olevien osuudet ovat 40–60 prosenttia.
Kun työmarkkinat ovat näin eriytyneet, työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvaa koskevilla muutoksilla on väistämättä sukupuolivaikutuksia ja niitä pitäisi arvioida jo hallitusohjelmaa valmisteltaessa. Tällä hallituskaudella tällaista kokonaisarviota ei ole tehty, ja siksi uudistusten vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon jäävät kuluvan hallituskauden ajalta kielteisiksi.
Esimerkiksi työsuhdeturvaa koskevat heikennykset irtisanomissuojaan ja määräaikaisiin työsuhteisiin, vientimallin säätäminen ja monet sosiaaliturvaleikkaukset ovat heikentäneet naisten asemaa työmarkkinoilla.
Erilaisten kriisien vaikutukset naisten asemaan ovat tyypillisesti moniulotteisia. Kriisit usein syventävät eriarvoisuutta. Naiset ovat miehiä useammin yksinhuoltajia ja määräaikaisessa tai osa-aikatyössä ja heidän työmarkkina-asemansa voi olla epävarmempi. Kriisit heijastuvat myös perheisiin ja voivat pahimmillaan lisätä sosiaalisia ongelmia – jopa lähisuhdeväkivaltaa. Tähän kehitykseen voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa – jos niin halutaan.
Minna Canthin perintö muistuttaa meitä siitä, että tasa-arvo ei synny itsestään – se vaatii jatkuvaa tarkastelua ja rohkeutta muuttaa yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi. Siksi kuluvan hallituskauden aikana tehdyt virheet on viipymättä korjattava, sillä tasa-arvon on edistyttävä, eikä takapakkeja pidä hyväksyä.
Minna Ahtiainen
Kirjoittaja on STTK:n edunvalvonnasta vastaava johtaja.
